Pienet kuulumiset sairastuvalta

Lyhyt kuulumisten jakaminen on varmaan ihan paikallaan. Olen vedättänyt kirjoittamista jo ihan siitäkin syystä, ettei ole oikein mitään ihmeellistä kerrottavaa. Edellisen takapakin jälkeen Rippe on oikeastaan seissyt tarhassaan ja poistunut sieltä ainoastaan pari kertaa talliin hoitotoimenpiteisiin. Päätin, että en kiirehdi, en hötkyile. Se saa viettää sen kuukauden saikun, kuten klinikalta ekan kaviokuumeen jälkeen neuvottiin. Käsivällisyys on yleinen hyveeni... Heheh.

Lisäksi Rippe on saanut akupunktiota ja olen tehnyt pari pientä muutosta sen ruokintaan aineenvaihduntaa ja mahan kuntoa ajatellen. Ja tietenkin juossut pitkin peltoja etsimässä sille siankärsämöä ja muita tarpeellisia kasveja. Muuta vihreää se ei ole saanutkaan.
Olen myös hoidellut takapolvia, koska joskus ne raittuvat kaviokuumeessa ja nekin voivat aiheuttaa etujalkojen rasittumista (eli siis oireina etujalkojen nostelua, pulssittamista jne.).

Vointi on ollut nyt melkoisen stabiili ja hyvä. Pulssit löytyy yleensä ja kaviot on lämpimät, mutta kuumien päivien johdosta niin on myös osalla ns. terveistä hevosista. Ja koska liikkuminen sekä käännökset ovat olleet hyviä, yritän olla huolehtimatta (näin ovat viisaammat minulle sanoneet). Kääntymistä olen muuten tarkastellut sen ruohotupsun kanssa - vapaana liikkuessa käännökset ensinäkin näkee paremmin ja ponilla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten tiukasta se kääntyy.

Takakavioita yksi tuttu kengittäjä vähän siisti, kun ne repsottivat melko ikävästi. Ajattelin pyytää kngittäjän jo parin viikon päästä käymään, ettei etusetkaan pääsisi venymään mahdottomasti.

En minä ole oikeastaan ratsastamaan niin hirveästi edes kaivannut. On ollut ihan hauskaakin, kun tallilla ei kulu aina montaa tuntia ja ajan voi käyttää hevosen silittelyyn ja muuhun yhdessäoloon. Olisi kuitenkin toiveissa, että päästäisiin heinäkuussa jo kävelylle ainakin narun päässä, olisihan se ihan kivaa vaihtelua. Ja tekisi hyvää omistajan kertyneille kesäkiloille...