Mistä on marraskuu tehty?

Saatte marraskuun kuulumiset huonolaatuisina kuvina. Toisaalta kuvista välittyy loistavasti tämä harmaa marraskuun eka puolikas. Aivan tajuttoman synkkää. 

Ripeltä on jätetty pois se uusi täysrehu. Sillä oli epämääräistä levottomuutta, jota ihmettelin. kun jätin kokeeksi ruuan pois, niin tilanne rauhoittui parissa päivässä. Ehkä siinä on joku yrtti tai ainesosa, joka ei sovi Ripen mahalle. 

Siirrytään siis tuttuun heinäpelletti-pellava-hiveplex-ADE-E-vitamiini-merilevä-magnesium-suola -komboon.
Kurailua on myös jonkin verran edelleen, mutta luulen sen olevan yhteydessa cushingiin ja tasoittuvan itsekseen myöhemmin, seuraillaan siis.

Leikittiin Ripen kanssa heinäpiiloa. Tuntui olevan mieleinen leikki, kunhan Rippe ensin hoksasi jutun juonen. Nyt tarha on rajattu väliaikaiseksi pienemmäksi ja kahdella puulla ei paljon piiloa leikitä. :D

Ensimmäinen irtokenkä kaiketi kolmeen vuoteen. Tämän takia tarha on nyt rajattu pienemmäksi, jotta pahin rapakko on poissa käytöstä. Meinasin kyllä ottaa metsää lisää joku päivä, kun jaksan alkaa puuhaamaan.

Psylliumkuurin nauttimista

2kg olkea on yllättävän paljon!

Ollaaan me käyty ratsastuksellakin muutaman kerran. Haaveilen ostavani ride-on-padin piakkoin.

Black Horsen Greenmix, Rippe siirtyy syömään tätä.

Bon appetit vaan

Mutaa on riittänyt. Onneksi on hyvä vesiboksi.

Herranjumala - olen jaksanut satuloida Ripen!

Tallin lähimaastossa lenkillä ja kerankin valoisaan aikaan. Kai puoli tuntia maastoiluakin on tyhjää parempi.

Taavin lopetuksesta tuli eilen kuluneeksi neljä vuotta. Mietin Taavia edelleen melkein päivittäin.
Terveisiä sinne pilven reunalle!

Ensi talven ruokintaa miettimässä

Ripen ruokintahan koostuu tällähetkellä heinäpelletistä, pellavasta ja kasasta erinäisiä lisiä. Koska sopivaa kivennäistä tai tiivisterehua (tai miksi nyt suomessa kutsutaankaan ns. balancer-rehuja) ei löytynyt, niin kokosin tarvittavat lisät eri purkeista.
Homma on toiminut moitteetta, Rippe on voinut hyvin ja syönyt ruokansa mukisematta. Mutta olen salaa haaveillut ruuasta, joka täyttäisi tarpeet vähän helpommalla. 

Ruoka siis sisältää tarvittavat vitamiinit, kivennäiset ja rasvahapot. Lisäksi se on saanut samalla vatsantäytettä ja heinänkorviketta. Heinäpelletti on myös pitänyt sen mahan todella hyväsä kunnossa, löysää lantaa ei ole juurikaan ollut.
Toisaalta olen toivonut, että saisin ruuan jonka voisi A) syöttää kuivana ja B) olisi mahdollisimman helppo muillekin ohjeistaa.

Rippe ei voi syödä sinimailasta, enkä halua sille lisättyä rautaa. Pelkästään nämä kaksi vaatimusta sulkevat pois käytännössä kaikki markkinoilla olevat rehut (Spillers olisi ainut sopiva sillä oletuksella, että "Grass nuts" ei sisällä sinimailasta). Sitten on muutamia pienempiä hienosäätöjä, kuten esimerkiksi soijattomuus (okei - tässä uudessa on soijaöljyä, mutta rehu on GMO-vapaa) ja kelatoidut kivennäiset.

Ruokalista on näyttänyt nyt jo pitkään tältä (se on hieman syksystä muokkautunut vielä): 

- vajaa litra (n.500-600g) Amequ heinäpellettiä
- 1 dl pellavaa  
- loraus pellavaöljyä (koska nyt on käytössä ns. pellavapuriste, josta öljy on puristettu pois, muuten antaisi pari desiä Fortinut pellavajauhetta)
- 5g merilevä
- 10g magnesiumia
- 10g Hiveplex
- 15g Mervue Equine Racing-E (tosin nyt on PowerE olosuhteiden pakosta)
- ½dl ADE Vita-rae
- 30g suola
(kuurina aminohappoja ja kanelia)

Ja nyt sen olisi mahdollista näyttää tältä:

- 700g Amequ Metasense-rehua
- suolaa

Jokainen varmaan ymmärtää tämän jälkeen, miksi olin niin kovin innoissani, kun tanskalainen Amequ-rehusarja vastasi toiveisiini. Kyseessähän on rehu, jossa ei ole sinimailasta, lisättyä rautaa, viljaa eikä melassia. Se koostuu pitkälti heinähakkeesta, mutta siihen on lisätty tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset (sekä rasvahapot) hyvin imeytyvässä muodossa. Plussana tuote on suunniteltu herkkämahaisille (sisältää pektiiniä ja monia vatsaa helliviä yrttejä) ja se on pääosin karkearehu-muodossa (parempi diasteemalle, kun pelletit).

Laskin myös Hoptilla ruokinnan ja eipä voisi paljon paremmin osua kohdilleen. Kannattaa huomioida, että heinän määrä on kuiva-aineena (vastaa noin 7-7,5kg heinää) ja laskelmasta puuttuu olki, koska en laske sille varsinaisesti mitään ravitsemuksellista arvoa. Uusi rehu on myös käytännössä karkearehua. Rippe painaa painomittanauhan ja laskuvakaavan mukaan noin 420kg. Rehunkäyttökyky on laitettu normaaliksi, sillä viime vuoden ruokinta on laskettu samoilla asetuksilla ja todettu sopivaksi tälle yksilölle.

Mielenkiinnosta leikin Hoptilla ja syötin kaikki listassa valmiina olevat kaviokuumeisille suunnitellut rehut laskuriin, eikä niistä yksikään täyttänyt tarpeita sellaisenaan. Isoin puutos suurimmassa osassa oli E-vitamiinissa. Usein puutetta jäi myös muista vitamiineista (D-vitamiini!), sinkissä tai seleenissä. Ruokintamäärät myös monissa rehuissa nousivat 1.5-3 kiloon päivässä.

Hintapolitiikka kiinnostaa monia. Meidän kohdalla nykyisella ja uudella ruokinnalla ei ole isoakaan eroa. Lasken vähän painoarvoa helppoon syötettävyyteen ja siihen, että saan rehun tilattua yhdestä paikasta. Nykyiset raaka-aineet on tilattu monesta paikasta ja aina niiden saatavuus ei ole paras mahdollinen.

Sain Tallitukusta maistiaisen rehusta. Ruoka on melko kevyttä, litrapaino oman punnituksen perusteella on noin 330g. Toisaalta isompikaan syöttömäärä ei haittaa, koka rehuhan on suurimmaksi osaksi heinää ja antaa hevoselle kivasti tekemistä. Rehu tuoksuu ainakin omaan nenään hyvälle ja koostumus on ihan ok. 

Tämän kaiken jälkeen oli edessä enää varsinainen tulikoe: koemaistaminen. Kuten kaikki tiedämme, niin Rippeä ei ole helppo miellyttää. Tosin pahin nirsous on väistynyt, kun ruokaa ei ole yllinkyllin saatavilla. 

Jokatapauksessa rehuun siirrytään todennäköisesti vasta syksyllä/syksyn jälkeen, koska en uskalla tehdä mitään muutoksia ennen sitä. Loppukesä ja syksy on näille cushing-yksilöille sitä vaikeinta aikaa ja menisin mieluusti tällä samalla siihen asti. Mitä vähemmän muutoksia, sitä helpompi on saada syystä kiinni jos jotain tulisi.

PS: Niille, joiden hevoset voivat käyttää sinimailasta, niin hyvä lisä pulskille hevosille on Kirahvi Oy:n myymä Lexa Strukturmix. Siihen ei ole lisätty mitään, joten siihen on helppo sekoittaa mikä tahansa kivennäinen ja kyseinen rehu oli ainakin Ripen mieleen. Myös Amequlla on sopivia, pienellä syöttömäärällä olevia rehuja, joissa myös vitamiinit ja kivennäiset.

Olkifaktat pöytään Muuliprojekti-blogissa

Muuliprojekti-blogin Kaisa sai viimeinkin koottua olkifaktat aika kivaan ja helppolukuiseen muotoon. Kannattaa tutustua. Minähän olen kova oljen puolestapuhuja ja jonkin verran olin myös vaikuttamassa kyseiseen tekstiin. Eikä ihme, olenhan koko talven suu vaahdossa puhunut oljen puolesta kaikille lihavien hevosten omistajille. Ja toisaalta taas vääntänyt kättä ja mennyt oman pääni mukaan huolimatta muiden mutuilusta.

Ja kuten jokainen blogin lukija tietää - tulokset ovat olleet todella hyviä. Aion jatkaa oljen syöttämista myös jatkossa jos vain saan sitä jostain käsiini. Nyt Rippe on syönyt iltaheinissä siivun verran olkea ja kohta paalit loppuvat kokonaan. Luulen kuitenkin, että nyt pärjätään, kun pidän heinät maltillisina, korvaan osan muilla vaihtoehdoilla ja pidän ponin liikkeessä. Hoikkuus on ehdoton plussa, mitä tulee sokerin sietoon ja terveenä pysymiseen.

Myös tämän pävän lenkin osalta voisin todeta, että taitaa aineenvaihdunta toimia loistavasti. Hiki ihan kirjaimellisesti valui..

Kaikenlaista kevätjuttua, proteiinia ruokintaan ja kaviokuumeen vauriot kaviossa

Ei ole tullut kirjoiteltua blogiin taas melkein kuukauteen. Mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut, joten tuntuu tyhmältä kirjoitella joka viikko sitä samaa kuulumista. Toistaiseksi liikunta on vielä kovin kevyttä ja sääolojen takia osittain aika yksipuolistakin.
Lisäksi mulla on keväällä ollut töissä vähän erikoistilanne ja olen ollut todella pitkiä päiviä välillä, joten Rippe on sitten aika paljon vaan ollut. Olen yrittänyt päästä yli pakkoliikuttamisen ajattelusta. Nyt kun ruokinta on paremmin tasapainossa, niin poni kestää kyllä loistavasti seisomistakin. Ja toisaalta, kun näin kaviot edellisessä kengityksessä, niin ei oikein teekään mieli vielä rasittaa liikaa. 

Olen  nimittäin tullut siihen tulokseen, että taisin itse osittain mokata sen keväisen kaviokuumeen ja siksi oltiin syksyllä tilanteessa, jossa poni kävi kuopan reunalla. Aloitin ehkä liikuttamaan liian aikaisin ja liian rajusti, jolloin vasemman kavion rakenteet pettivät (osittain tilanteeseen vaikutti myös pari muuta muuttujaa).

Oma näkemykseni on, että kavio lievästi sinkkasi kuitenkin eli koko kavioluu tipahti aavistuksen. Sen puolesta puhuisi myös kaviossa näkyvät vammat. Tämä sinkkaus jakoi ihmisten mielipiteitä - osan mielestä kavio oli sinkannut ja osan mielestä ei. Röntgenkuvista mittauksen perusteella itse tulin siihen tulokseen, että kyllä siellä jotain tapahtui. 
Oikeassa ei samanlaisia muutokia ole nähtävissä.

Tämä on vasta se kevään kaviokuume, joka tässä näkyy. Mutta huomaa kauttaaltaan kovasti venynyt valkoviiva.

Rippe on siis edelleen liikkunut ratsain lähinnä käynnissä ja vain maksimissaan pari kertaa viikossa.  Liinan päässä olen hyvillä pohjilla ottanut jo vähän laukkaa mukaan selän takia. Lähinnä liinan päässäkin jumpataan, laitetaan alkoja ristiin, kootaan ravia ja laukkaa ja sitten taas venytetään. Poni tykkää liinan päässä työskentelystä (ehkä siksi, että se saa myös palkkaa hyvin tehdystä liikkeestä).

Ripen on myös nähty tarhassa syövän kakkaa ja olen itsekin tätä todistanut. Kävin hakemassa sille Racing Proteinia ja B-vitamiinia. Karvaa se vaihtaa nyt kovasti ja eilen havahduin siihen, että se tuntuu taas hoikistuvankin vähän liiaksi. Sama juttu oli myös ensimmäisenä keväänä karvanlähdön aikaan.
Asiasta ihmisten kanssa keskusteltuani ja netistä lukiessani tulin siihen tulokseen, että hyvin voisi olla kyse valkuaisen puutteesta. Meillähän on tallilla heinässä joissain paaleissa analyysin mukaan tosi korkea SRV, mutta osassa se oli sellainen keskiverto. Ruokinnat on laskettu näiden keskiarvolla, mutta jos nyt on ollut syötössä niitä köyhempiä paaleja, niin silloin Ripellä voisi hyvin olla valkuaisesta puutetta koska se saa osan karkearehusta olkena. Vielä kun yhtälöön lisätään se, että cushing-hevoset usein tarvitsevat tavallista enemmän valkuaista, niin lisäys taitaa olla ihan perusteltua.

Taas alkaa myös se aika vuodesta, kun puhdas ämpärivesi vaihdetaankuralätäköihin. ARGH! Toivottavasti jokakeväinen vesipieruilu pysyisi nyt poissa tästä huolimatta.

PS: Analysoin myös tällähetkellä syötössä olevan oljen sokerien takia ja tulos oli 24. Näiden olkien jälkeen ei ole tiedossa uutta ostopaikkaa. Jos jollain on vinkata olkimyyjää, niin vinkkejä otetaan vastaan. Jos ei muu auta, niin sitten kokeillaan miten homma toimii pelkällä heinällä nyt, kun liikakilot on karistettu päältä.

Onni on hyvä kengittäjä

Rippe sai kunnian olla meidän kengittäjän tämän kauden viimeinen asiakas. Ja kyllä huolella taas mietittiin ja laitettiin. Välillä kokeiltiin, mitä poni oli mieltä ja taas jatkettiin. Naulaus meni tosi hyvin, vaikka vähän jännitin sitä etukäteen.
Kengittäjä oli pohdinnan jälkeen päätynyt tällaiseen kenkään ja ainakin ensivaikutelma oli ihan myönteinen ja poni lähti kengityspaikalta puhtaasti. Kengän sisäreuna on viistetty kavioluun kohdalta, jotta mikään ei varmasti paina. Väliin nahkaohjallinen suojaamaan anturaa. Alunperin suunniteltu pohjallinen olisi painanut juuri kavioluun kohdalle ja kokonaan kovia ei uskallettu  laittaa (jos sattuu painamaan, niin kova pohjallinen on sitten todella epämukava).

 

Kavio on päässyt vähän vinoon Ripen jalka-asentojen ja puukenkien takia, mutta sen pitäisi kyllä korjaantua. Oli puhetta, että jos vielä yhden kerran kengittäisi ja sitten kuvaisi taas uudelleen, että tietää sen anturan tilanteen. Niistä ei oikein uskalla ottaa jos ei tiedä, miten paljon on varaa. Erittän kovat ne ainakin oli nyt.

Myös taakse laitettiin kengät ja niihin tilsakumit. Nyt ei voi enää kelejä syyttää jos lenkkeily ei miellytä.

Muuten Rippe on voinut todella hyvin. Ruokintaan tein pienen muutoksen, kun löysin meidän heinään sopivan heinäpelletin. Vaihdoin siis vehnäleseen heinäpellettin maistuvuuden takia. Ja onhan heinäpelletti mahallekin kivempi, lisäksi vehnälese saattaa vaikuttaa kivennäisten imeytyvyyteen, joten otetaan varman päälle. 

Sinimailanen on yleensä kaviokuumeiselle sopiva, mutta nyt useamman kerran jalkojen pulssittelu on tullut sinimailaspitoisen ruuan syöttämisen jälkeen. Viimeksi viikko sitten.. Nyt en uskalla enää kokeilla. Alkuun ajattelin sen olevann sattumaa. Sittemmin löysin netistä juttua siitä, että jostain syystä jotkut insuliiniresistenssit hevoset saavat sinimailasesa kaviokuumeen kaltaisia kipuja. Ja koska mikään pakko sitä ei ole syöttää, niin en aio enää kokeilla.

Paljon ei ole liikkumaan päästy kiireiden, oman sairastelun ja säiden takia. Muutamia päiviä päästiin kentällä kävelemään ja annoin Ripen myös vähän hölkkäillä jos itse halusi. Sehän on nyt liikkunut puhtaasti 12 viikkoa, joten pikkuhiljaa mukaan voinee ottaa jo raviakin. Ohjasajovermeet ajattelin pikkuhiljaa kaivella varastosta ja alkaa jumppaamaan.

Yleistä höpöttelyä ja kuulumisia + oljen analyysi

Otettiin tänään tallikaverin kanssa Ripestä muutama kuva. Se seisoo aika paljon loimien alla, eikä itsekään tule aina otettua niitä pois tai hahmotettua kokonaisuutta. Onhan se lihakseton ja löysä, mutta muuten lihavuuskunto on nyt kiva - kivempi, kun pitkiin aikoihin. Kaulan kaventunut profiili vaan hivelee silmiä, kun tietää millaiset vaikutukset sillä on aineenvaihduntaan ja kaikkeen. 

Alempi kuva on toukokuu-kesäkuun vaihteessa.

Ollaan kävelty puolen tunnin lenkkejä viime viikolla ja poni on ollut ihan hyvä kokoajan. Tälläviikolla ei olla päästy liikkumaan ollenkaan. Olen itse ollut koko viikon flunssassa ja lisäksi säät ei ole kyllä yhtään suosineet. Puukenkiin kerääntyy aivan kauheat tilsat. Olen kokeillut kyllä kaikenlasia virityksiä, mutta ne on työläitä ja pysyvät paikallaan vain hetken. Lunta on aina pari-kolme päivää ja sitten ne sulavat pois. Kunnes taas parin pävän päästä sitä sataa. Ja aina on plussakeli!

Parin viikon sisään olisi varmaan koetettava saada ne toiset kengät jalkaan. Mutta sen jälkeen mulla alkaa sellainen työputki, että en varmasti kerkeä kovin paljon tallilla aikaa viettää. Huoh. Nyt tosin liikutuksen kanssa ei ole niin kovaa stressiä, kun ruokinta on kunnossa ja maltillista.
Olisi kuitenkn hyvä saada liikettä ja pikkuhiljaa rakentaa kuntoa. Kunhan nyt saadaan ne käyttökengät jalkaan, niin voidaan alkaa pikkuhiljaa ottamaan myös ravia mukaan.

Ainiin - teetin oljesta analyysin, koska yleisesti siitä liikkuu uskomus korkeista sokereista. Jos vilja on puitu kypsänä (ei viljelijälle ole kannattavaa sitä raakana kerätä), niin oljen korressa ei pitäisi olla sokeria jäljellä, se kuluu viljan kypsyttämiseen. Olen nähnyt aika montakin analyysia ja kaikissa sokerit ovat olleet reilusti alle sadan, 12-90g/ka ka.
Meidän oljessa sokeria on 20g kilossa kuiva-ainetta.
Myöskään ähkyjä tai turvotuksia ei ole ollut. Piereskely on myös loppunut lähes kokonaan. Kurailua on ollut, kuten jokainen syksy. Se loppui taas, kun tarjolle tuli kuivempia paaleja heinää. Sama toistui myös viimesyksynä. 

 

Jonkun on näytettävä mallia

Ylempi kuva on viimekeväältä, mutta kaulan osalta tilanne ei mittanauhan mukaan ole muuttunut mihinkään. Paitsi ruokaremontin jälkeen alkoi tapahtua. Koska itse näen ponia jokaikinen päivä, niin eron huomaaminen vaatii kuvien katselua. Olen niin sokeutunut ihraniskalle, että omaan silmään se näyttää aina ihan samalle.
Tämän kuvaparin jälkeen oli pakko vähän hymyillä. Jos silmä valehtelee, niin mittanauha ei: kaulasta on lähtenyt 8-10cm.

Tottakai koko poni on sulanut ja hoikistunut, mutta sen vertaaminen on vaikeampaa, koska sairasloman takia myös lihakset ovat pienentyneet.Toisaalta jos tällaisia tuloksia saa pelkällä ruokaremontilla, niin millaisia tulokset olisivat yhdistettynä liikuntaan?

Jokatapauksessa tällaisellä laihtumisella on jo iso merkitys terveyden haalimisessa ja insuliinin hallinnassa.

"Ei mikään helpolla tullukaa
Nyt on entinen pullukkaa
Työmoraali on vakava 

Nyt kilot on takana niinku pakara"

Ruokinnan suunnittelu ja laskeminen uudelleen

Nyt kun olen tuijottanut Ripen sairastumista pitkän kaavan mukaan silmästä silmään, niin olen samalla tutustunut entistä tarkemmin tällaisen hevosen ruokintaan, ongelmiin ja kaikenlaiseen nippelitietoon. Ja siinä samalla kypsyi ajatus siitä, että ruokinta laitetaan nyt - ensimmäistä kertaa minun elämäni aikana - laskurilla "viimeisen päälle".

Eihän mikään laskelma ole täydellinen, eikä takaa yhtään mitään. Mutta silmiä se avasi ja muutama isompi muutos tehtiin. Ja toivon, että niillä on pitkässä juoksussa vaikutusta Ripen olotilaan. Tässä sairastumisessa on ollut kaikkein vaikeinta se, että mikään muutos ei näy heti. Kaikelle on annettava aikaa.

Ihan ensimmäiseksi selvisi, että tänä vuonna tallin heinä on liian vahvaa. Ja varsinkin, kun oltiin keskellä akuuttia kaviokuumetta. Minähän otin tallin heinästä heti korjuun jälkeen yhden analyysin ja myöhemmin toisen, niissä esim. SRV:n ja energian määrässä oli suurta heittoa. Sokerit oli molemmissa täysin samat. Olen käyttänyt ruokintalaskemissa näiden keskiarvoa.

Heti alkuun kävi selväksi, että kokonaan en voi omia heiniä ostaa taloudellisista syistä. Seuraavaksi ajattelin korvata osan heinästä köyhemmällä, mutta esim. muutaman kilon korvaamisella ei ollut suurtakaan merkitystä köyhdyttämiseen. Lopulta päädyin etsimään sopivaa olkea ja korvaamaan osan heinästä sillä. Se on oikeasti köyhää, joten sillä saa helposti köyhdytettyä sen mitä on tarve.
Oljestahan puhutaan paljon - pääsääntöisesti varoitellaan korkeista sokereista, ähkyistä ja huonosta laadusta. Niiden kymmenen analyysin perusteella, joita olen nähnyt, niin oljissa on ollut matalat sokerit (12-60). Kun sitä syötetään maltillisia määriä ja huolehditaan nesteen saamisesta, niin ähkykään ei pitäisi olla suuri ongelma. Hygieeninen laatukin on ihan kiinni siitä, millaista löytää. Ihan kuten kuivan heinänkin kanssa.

Ripen kohdalla korvasin oljella noin 23%. Esim. sokerin määrä tippui 916g:sta noin 770g:aan. Verrataan esimerkiksi siihen jos olisin korvannut vähäsokerisemmalla (106 tai 117) heinällä tallin heinän kokonaan, niin sokerin määrä olisi ollut 750-790g.
Sokeri ei ollut ainut, vaan samalla köyhtyi myös energia ja suuri SRV. Ja toisaalta lisäkuidun lisääminen hidastaa ruuan sulamista ja vähentää verensokeripiikkejä.

Muutaman kokeilun jälkeen huomattiin, että olki on helpoin sekoittaa heinän sekaan, jolloin poni syö sitä paremmin ja tulee vähemmän sotkua. Samalla se lisää pureskelua ja hidastaa syömistä.
Osteopaattihan löysi Ripen kaulasta pahoja jumeja ja niiden löytymisen jälkeen verkkoruokintaa on vähennetty.

Pitää myös huomioida, että yli 50% olkea ruokinnassa lisää mahahaavan riskiä.

Tässä annoksessa on olkea paljon, koska tämä on vain pieni puolen kilon "välipala".

Kivennäisiin en mene sen enempää, mutta raudasta haluan puhua. Se oli itselle nimittäin melkoisen suuri oivallus. Heinähän sisältää aika usein paljon rautaa ja itsessään. Kyselin liiallisesta raudasta yhdessä suljetussa Facebook-ryhmässä. Ja sain vastauksen, että liiallinen raudan saanti nostaa insuliinia. Ja siksi lisärauta ei ole hyväksi hevoselle, joka kärsii insuliiniresistenssistä. Lisäksi heinän suuri rautapitoisuus pitää ottaa huomioon, kun lasketaan kuparin ja sinkin määrää ruokinnassa. Liika rauta haittaa näiden imeytymistä.

Ja siinä vaiheessa tilanne muuttui hankalammaksi. Olin ajatellut muutamaakin rehua, joista yksi sopi heinään todella hyvin. Mutta se rauta! Sitä on jokapaikassa ja yleensä vielä reilusti lisättynä. Racingin ns. hiekkakivennäinen Mineral ei sisällä lisättyä rautaa. Amequlla on myös raudaton kivennäinen. Oma muistikuva on, että moni nautakivennäinen on myös raudaton.
Balancer-rehuista Spillersin rehuissa ei ole rautaa. Ja se olikin lopulta ainut, joka olisi sopinut meille hyvin monivitamiinilla täydennettynä.
Päädyn kuitenkin kokoamaan ruuan jo olemassa olevista aineksista. Se tarkoitti montaa purkkia, mutta se ei itselle ole mikään ongelma. Ripen kanssa myös maistuvuudella on väliä. Lisäksi olisi ollut jokatapauksessa pakko lisätä fosforia jossain muodossa, joten yhden säkin taktiikalla ei olisi selvinnyt missään tapauksessa.

Insuliiniresistenssi-hevosilla suositellaan otettavaksi ruokaan myös hyviä rasvahappoja, erilaisia valkuaisen lähteitä (aminohappoja!), E- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Magnesiumin määrässä pitää ottaa huomioon kalsiumin määrä, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Muita tärkeitä hivenaineita ovat kromi, jodi ja seleeni.

Ripen ruokinta siis meni kokonaan uusiksi ja näyttää nyt tältä:

6.5kg heinää 

(1,5-1,5-3,5)
2kg olkea

(0,5-0,5-1)

200g vehnälesettä 

200g Fortinut pellavarouhetta 

20g Nelipii

30g Racing ADE-vitamiini
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

 
Puuro on jaettu aamuun ja iltaan. Vehnälese on ihan ensisijaisesti fosforin takia, mutta toki se on myös hyvää puurokamaa. Kokonaisista pellavansiemenistä jauhettu rouhe on myös fosforin takia, mutta ennenkaikkea rasvahappojen takia ja koska Rippe rakastaa sitä. Nelipii hoitaa kivennäisten vajeen. Harmillisesti siinä on myös vähän rautaa. Mutta toisaalta tykkään siitä, koska siinä on myös piitä, eikä rauta ole lisättyä. Purkki oli valmiina, joten mietitään sitten jatkoa sen suhteen, kun se joskus loppuu.
Vitamiinit purkista, E:tä sekä C:tä erityisesti lisää. B-vitamiinit on olleet lisänä sairastelun takia ja tukemassa lihaksiston ja hermoston toimintaa, muutenhan hevonen valmistaa ne käytännössä itse. Itseasiassa markkinoilla oleva Mervue Equinen Racing-E korvaisi kaikki nämä (E- C- B-vitamiinit ja lisäksi lysiini sekä metioniini), joten todennäköisesti näiden purkkien loputtua siirryn siihen.
Sitten se magnesium, ostin alunperin sen tukemaan lihaksia (kaviokuume on aika kova paikka lihaksille), mutta se jääkin ruokavalioon pysyvästi. Suolaa menee siksi, että Rippe ei koske suolakiveen. Ja suolaakin suositellaan IR-yksilöille antamaan.
Merilevän ruoka vaatii jodin takia. Se on erityisen tärkeää aineenvaihduntasairauksista kärsiville ja tällaisella itsetehdyllä ruualla se jää uupumaan. Valmiissa täysrehuissa ja kivennäisissä jodi on lisättynä, eikä hevosellä yleensä tule siitä vajausta.
5g merilevää Rippe saa noin 3mg jodia, suositus cushinghevosille vaihteli 2,5-5mg välillä.

Jos jossain vaiheessa siis pääsen kokonaan suunniteltuun ruokavalioon (kun vanhat purkit on käytetty pois), niin se näyttää tältä:

250g vehnälesettä (5dl)

150g Fortinut pellavarouhetta (3dl)

10g Hiveplex
15g Mervue Equine Racing-E
30g Racing ADE-vitamiini 
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä

Ei muuta, kun hyvää ruokahalua!

Muokkaus 27.10.2017 : Nelipii on vaihdettu Hiveplexiin (10g). Ruokintaan lisätty jodi ja pellavan sekä vehnäleseen suhteita muutettu valkuaisen takia.

Ylämäki, alamäki (Duplo-joustokengät laitettiin alle).

Hengissä ollaan edelleen. Toisena päivänä paremmin ja sitten taas huonommin. Siksi blogin päivittäminen ei nyt ole oikein innostanut. Ollaan menty ihan päivä kerrallaan. Rippe tuntui tokeentuvan itse kaviokuumeesta hyvin ja oli tässä jo jonkin verran liikkeessä. Osteopaatin vierailu ei kuitenkaan tuonut ratkaisua (ainakaan vielä) siihen jalan pettämiseen tai aamuiseen kankeuteen, joten olen lähinnä taluttanut ja juoksuttanut ilman ratsastajan painoa. Ja oikeastaan ollaan vasta kävelty ja vähän ravailtu.

Kunnes sitten iski sädemätä. Tuo vanha vihollinen. Salakavalasti se pääsi pureutumaan syvälle ja sai ponin kipeäksi. Sitten en enää ollut yhtenä aamuna varma, että mitä tässä hoidetaan, kun ponin kävely muuttui varovaisemmaksi.
Poni on saanut kipulääkettä puolella annoksella ja sädettä olen nyt parhaani mukaan koettanut hoitaa, mutta jalka ei ota rauhoittuakseen. Se oli jo hetken parempi ja tänään taas sadesäällä kipeämpi. Selkeästi se aristaa, kun kaviokoukulla sieltä uurteesta painaa, jalka pulssittaa ja lämpöilee kannalta. Aivan samat oireet, kun joskus aiemminkin. Välillä kuitenkin mielessä käy, että josko kuitenkin on jotain kaviokuumeen tapaista.

Kengittäjäkin kävi juuri silloin, kun ponilla oli huonoin päivä, mutta saatiin kengät laitettua. Se notkui sitä vasenta jalkaa ja oli selvästi vaikeaa, kunnes kipulääke alkoi vaikuttaa. Laitettiin nyt kokeeksi Ripelle Duplon joustokengät. Niillä on nyt mukava tallustella, tallin käytävälläkään niistä ei lähde mitään kopivaa. Samalla ne tukevat kannat ja antavat säteen alueelle tukea sekä suojaavat jonkin verran anturaa.

Lääkettä on nostettu takaisin sinne 1,5 tablettiin, ruokinnassa menee pelkkä Norra-kivennäinen, rasvahapot, E- ja C-vitamiini sekä sarviapilan siemeniä ja pirunkouraa. Lisäksi annan käydessäni pellava-mash -puuron. Heinät on tarkkaan punnittu.
Silmäpallukat on alkaneet kutistua taas, pitkästä aikaa. Kun nyt vielää saataisiin kaviot ojennukseen ja kivuttomiksi, niin helpottaisi.

Kyllä minä jaksan vielä uskoa, että täältä noustaan. Vaikka nyt tuntuukin, että taistelen tuulimyllyjä vastaan. Mutta vähän ajattelen, että omaa tyhmyyttäni poni keväällä sairastui ja koko kesä on mennyt sitten jälkiä korjatessa.

Vasemmassa kaviossa näkyy selkeä kaviokuumemuutos. Oikeassa se on pienempi.

Uusi heinäverkko ulkokaukaloon

Edellinen heinäverkko alkoi tulla tiensä päähän, joten oli syytä alaa miettiä uutta ratkaisua. Edellinen oli Motonetista saatava kuormaverkko ja hyvin sekin Ripen käytössä kesti. Loppuajasta siinä oli kuitenkin jo melko paljon paikkauksia ja se alkoi sääolosuhteiden alla hapertua.

Pidempään jo pyörittelin mielessäni ajatusta valmiista verkota. Motonetin verkko on vähän liian iso ja sen asettelu vaati aika paljon luovuutta. Olin laiska ja halusin päästä helpolla.
Ostin Puuilosta ison heinäverkon, joka on leveyden puolesta juuri passeli, mutta pituuden puolesta vähän lyhyt. Pienen suunnittelun jälkeen sain kuitenkin viriteltyä oikein hyvän heinäpussukan syöttölaatikkoon.

Pohjasta verkko on kiinni neljästä kohtaa ja yläpuolelta pussin suun alaossa kahdesta kohtaa (tähän ajattelin nyt laittaa vielä keskelle yhden lisäkiinnityksen) ja pussin yläosasta neljästä kohtaa reunaputkessa. Kaikki kiinnitykset on tehty nippusiteillä, joissa on vielä palohakaset, jolloin verkko on helppo irrottaa (esim. tavella sulamaan tai syksyllä pesuun ja kuivumaan).
Verkko on helppo käyttää; Ripen heinäannoksen saa sisään avaamalla yhden palohaan.

Ainakin toistaiseksi verkko on pysynyt ehjänä ja syömist se hidastaa kuormaverkkoa enemmän. Rippe saa aamuheinät kahdeksalta ja kun tälläviikolla olen mennyt tallille ennen töitä puoli yhdeltätoista, niin sillä on edelleen jäljellä osa heinistä.
Rippe syö verkoista nätisti, eikä juurikaan revi, joten sillä verkot ovat kestäneet hyvin ehjinä ennenkin. Eihän tällainen jollain törkyruokailijalla kauaa kestäisi.

Verkko on Ripellä ihan ehdoton, sillä sen heinämäärät ovat rajoitettuja. Lisäksi oma kokemukseni on, että verkoista ruokaillessaan se on vähemmän nälkäisen oloinen ja muutenkin tyytyväisempi.

Väliaikakuulumisia

Ripen ontumamysteeri jatkuu edelleen. Se oli jo parempi ja alkuviikosta kävelytin sitä lyhyitä lenkkejä. Keskiviikkona se oli yhtäkkiä taas melko kipeänoloinen, ontui ravissa ja ontui käännöksessä. Ensiviikolle oli sovittu eläinlääkärin kanssa hammastarkastus ja jalan katsominen päällisinpuolin, mutta soitin sitten ja pyysi ottamaan myös röntgenin mukaan. Muutenhan jalat on kuvattu helmikuussa, mutta se kavio nyt ainakin kuvataan. Vaikka olenkin itse sitä mieltä, että ongelma on polvessa. 

Olen yön pimeinä tunteina neuroottisena googlannut vaihteeksi kaikenlaista ja mulla on yksi teoria polveen liittyen, täytyy keskustella siitä lääkärin kanssa, kun hän tulee. Keskiviikon jälkeen Rippe on kuitenkin taas ollut parempi ja tänään päästeli taas ihan kunnollista ravia ne muutamat pätkät mitä kokeilin. Se oli muutenkin hyväntuulinen itsensä. Olkoon nyt levossa kuitenkin lääkärin saapumiseen asti. 

Kesäkarvaankin Rippe on ilmeisesti päättäyt kuitenkin siirtyä, joten en ainakaan vielä ole kaivanut klipperiä esiin. Olisihan oma karva paljon parempi, kun keinotekoinen kesäkarva. Myös hoikistuminen sujuu hyvää vauhtia, vaikkei liikkeelle olekaan päästy. Ja se uusi kivennäinen on ruuan seassa mennyt ihan mukisematta alas.

Ruokintaan on niveliä tukemaan ja tulehdusta poistamaan lisätty kurkuma ja lakritsijuuri (jotka olen siis tilannut jo joskus kauan sitten tallinpitäjän välityksellä).

Makutestissä kivennänen

"Hennon omenainen, vähän lakritsaa, suutuntuma hieman karkea". Rippe pääsi maistelemaan Kirahvi Oy:n Lexa Senior Mineral -kivennäistä, kun saatiin sitä maistiaiseksi. Kiitos siitä!

Omaan nenään tässä kivennäisessä on melko voimakas tuoksu, omenaa, ehkä lakritsaa jne. Rippe kävi syömään suurempia ihmettelemättä, mutta niinkuin videosta voi päätellä, niin vähän alkoi epäilyttää. Kuppi tuli kuitenkin syötyä tyhjäksi. Eli ei tämä Ripen mielestä ole ihan Mineral Plussan veroista, mutta ei sille täystyrmäystäkään tullut.

Seuraavana päivänä mulle kävi moka. Tarjosin taas kivennäistä kupista, mutta Rippe sai ilmeisesti kupista sähköiskun! Voitte sitten arvata, että suistuiko se syömään enää kivennäistä.

Olen sitten lykännyt nappulat sen aamuruuan sekaan ja aamuisin kuppi on ollu typötyhjä. Eli kyllä ne alas menee ainakin, jokaikinen nappula.

Jos kaikki jatkuu syömisen kanssa näin hyvin, niin me siirrytään käyttämättän Lexan rehuja. Eli sitten ruokavalio koostuu seuraavasta:
Lexa Senior Mineral -kivennäinen
Lexa Strukturmix Grainfree -mysli

Rippehän nyt ei käytännössä kamalasti tarvitse mitään väkirehuja, mutta minusta on ihan vaan mukava antaa sille kivennäisen kanssa vähän jotain lisää. Lisäksi Rippe saa MSM + C-vitamiinia, ALCARIA (kunnes se loppuu, en ole huomannut mitään hyötyä), BE-vitamiini. Nämä annan ruiskulla suoraan suuhun.

Heinästäkin otatin nyt suuntaa-antavan analyysin ja se on kyllä juuri ihanteellinen heinä tämmöiselle harrastehevoselle. Sokerikin oli vaan 84! Rippe on saanut sitä nyt 9,5kg päivässä (kuiva-ainetta 7,2kg), koska on pitänyt saada sitä hoikistumaan. Hyvin on kupeista alkanut sulaa ylimääräinen ja koko poni on sulanut. Kaula vaan on ja pysyy!
Valkuaistakin heinästä tulee tarpeeksi. Helppo vaan lisätä heinää liikunnan lisääntyessä.

Liikutushan on nyt tauolla sen ontuman takia. Kipulääke on jo jäänyt kokonaan pois ja tilanne on pysynyt ihan ennallaan. Kaviokuume-epäilyn olen kyllä melko kokonaan hylännyt. Suurimmat epäilyt kohdistuvat siihen oikean etusen polveen tmv. Ja se taas on varmaan seurausta vinosta takaosasta. Joku osteopaatti olisi mielenkiintoinen kokemus!
Nyt olen kävelyttänyt Rippeä maastossa ja ravin epäpuhtaus minusta paranee/loppuu loppulenkkiä kohti. Ei ole mitään kuumotuksia, pulsseja, turvotuksia - ei niin mitään. 

Lanneselkää olen hieronut ja jumpannut. Ensiviikolla tulee eläinlääkäri raspaamaan ja samalla sitten mietitään, että mitä tehdään. Myös iilimatoja on tilattu tallinpitäjän toimesta ja niistä teenkin sitten oman postauksen, kunhan ne saapuvat.

Nirsolle kelpaava mysli, loimen tuunausta ja ontumaa

Olen viimeinkin löytänyt myslin, jota Rippe tykkää syödä. Haluaisin sille nimittäin ruuan, jossa on sinimailasta vatsalle, mutta sitä pelkkää haketta se ei tykkää syödä. Rippe syö kivennäise (muuta se ei tällähetkellä saa) aamuisin, koska iltaisin se jättää ne syömättä (koska heinä on parempaa). Haluaisin siis, että kuppiin tulisi jotain vatsaystävällistä lisää (=sinimailasta) ja exrana tietty vähän muutakin. Heinät se saa sitten ulkona ja se kulkee sinne viimeisten joukossa, koska osaa nätisti odottaa omaa vuoroaan (ja koska se saa siten rauhassa mupeltaa ne nappulansa).
Ihan sattumalta törmäsin Facebookissa ystäväni päivitykseen Lexa-rehuista ja tietysti uteliaana kävin vilkaisemassa niitä myyjän sivuilla.
Valikoimassa oli viljaton mysli, johon ei ole lisätty vitamiineja tai kivennäisiä ja jonka energiapitoisuus on matala. Olisi myös kiinnostavia kivennäisiä, mutta en uskalla ostaa niitä, jollen saa maistiaista ensin.

Tätä mysliä sain tutulta maistiaiseksi, kun hänen hevonen sitä syö. Ja kuinka ollakaan, Rippe imuroi sen kitusiinsa ilman nikotteluja. Ja on siitä asti syönyt sitä aamuruuan seassa vähän. Tämä rehu olisi muuten ollut onnenomiaan Taavillekin!
Tuttuni sanoi, että hänen hevosensa ei tykännyt Greenlinesta, mutta tuon valmistajan sinimailas-pelletti maistu hyvin. Kannattaa tutustua, minusta ainakin ihan kohtuuhitaisia ja hyviä rehuja. Tämä ei ole maksettu mainos. 

Sain myös viimein korjattua tota meidän W-healingin loimea. Siinä on melko nafti mitoitus ja aikanaan tulin arponeeksi koon väärin. Ja kun edessä ei ole säätöä, niin loimi on ollut edestä melko nafti ja takaa liian lyhyt. Yksi vaihtoehto olisi ollut ostaa loimeen lisäpala eteen, mutta pihinä ihmisenä siirsin kiinnitystä vähän eteenpäin. Eteen jäi aika iso rako, joten laitoin laatikon pohjalla lojuneen parittoman BOTin patjan siihen ja ompelin muutamalla pistolla alhaalta kiinni.
Nyt loimi ei kinnaa ja sitä pystyy käyttämään Ripellä talliloimena. Pidän siitä, että loimen helmat ovat ohutta verkkomateriaalia ja vain selkäosassa on sitä keraamista materiaalia. Näin se ei ole liian kuuma, mutta pitää koleina päivinä selän lämpimänä. 

Karvanlähtöaikakin kai pitäisi olla täällä, mutta tämä on meidän eka kevät kunnolla lääkityksen alaisena. Ja karva ei irtoa... Aiemminhan se on kyllä irronnut, mutta alta on paljastunut pitkähkö "kesäkarva". Viime keväänä klippasin ajoissa, mutta silti sen karvanlähdön huomasi.
Tänävuonna karva kyllä putoilee, muttei ollenkaan siinämäärin kun olisi tarpeellista.. Toisaalta sen laatu on siistimpää ja karkeampaa, kun aikaisemmin. Voi kuitenkin olla, että tänäkin vuonna joudutaan kesäkarvaan siirtyminen tekemään koneellisesti.

Ja sitten loppuun se huono uutinen; Rippe ontuu. Sitä perkeleen oikeaa mysteerietusta. Kengitys oli tiistaina, keskiviikkona oli vapaa ja torstaina lenkillä huomattiin, että ontuu. Ja mitä enemmän sitä juoksuteltiin ja ihmeteltiin, niin sitä enemmmän se ontui. Lisäksi se pitää jalkaa mielellään vähän levossa kokoajan. Kengittäjä kävi eilen ja poisti varmuudeksi yhden naulan, vaikkei Rippe arkonutkaan naulojen kohdalta. Se ei ainakaan tänään vielä muuttanut tilannetta miksikään. Mutta jos sinne on tulossa paise, niin sen pitäisi näkyä nyt muutamassa päivässä. Nyt tein säteisiin varmuudeksi hoidot, vaikken löytänytkään niistä aristusta.

Jos ontuma ei helpota, niin varmaankin kokeillaan laittaa Ripelle osittaiset pohjalliset jos ja kun sen anturat ovat ohuet (klinikan kuvien mukaan). Jos sekään ei auta, niin sitten pitää pyytää lääkäri kotikäynnille kannettavan röntgenin kanssa.
Oikea etunen on kokoajan ollut se murheenkryyni, se on aamulla jäykkä karsinasta lähdettäessä, mutta puolessa välissä käytävää jo ok. Sitä kuvattiin siellä klinikalla hetki sitten. Samaisen jalan kavio kuumottelee välillä ja joskus myös samanpuolen takanen on lämmin kaviostaan. Mutta mitään kunnollista syytä ei löytynyt, paitsi polvi oli taivutuksen jälkeen kipeä. Mutta katsellaan nyt rauhakseen, että miten tilanne kehittyy.

Ihan vain kuulumisia

Ei mitään uutta tämän taivaan alla. Ja se on minusta ihan erinomainen uutinen kerrottavaksi. Rippe on lenkkeillyt, jumppaillut ja vapaillut sopivasti, se on pirteä ja hyväntuulinen. Tänään on tuullut ihan kaameesti ja löysin tarhasta viluisen hevosen! Rippe oli loimen alta viileä ja selkälihakset olivat jäyistyneet, siitä tietää, että ponilla on kylmä. Hyrr... 200g kettuloimi ei ollut riittävä, joten hain sitten alle vielä lisää lämmikettä. Ei sillä, se tuuli oli aivan kaamean raaka, menee luihin ja ytimiin.

Olen myös viimein löytänyt sellaisen ruuan, jota Rippe ei voi vastustaa. Olen onnistunut piilottamaan siihen vaikka ja mitä. Tällähetkellä olen syöttänyt pois laatikkoon syömättömyyden takia jääneitä yrttejä. Velliin on siis piilotettu kurkuma+inkivääri+MSM -jauhe, munkipippuri jauhettuna, pakkasilla seassa meni myös arginiini ja hikilenkin jälkeen suola. Oujee!
Ja siis tämä seos sisälsi alunperin Animixin pellavajauhetta ja toissasyksynä ostamani yrttiseoksen yskään, pistin sekaan vielä kourallisen kivennäisnappuloita ja täysrehunappuloita. Se yrttiseos on on se salasana. Siinä on valkosipulia ja Provencen yrttejä. Haha. Sitä tarvitaan ihan ripaus sekaan tuomaan makua ja hajua ja kelpaa, kun väärä raha.

Nyt Animixin pellavajauhe on lopussa ja koska sitä ei enää saa täältäpäin lisää, niin kävin hakemassa säkin Racingin mashia (ja sitä Provencen yrtit -sekoitusta). Hyvin upposi sekin - Olin sitä jo etukäteen tallilta lainannut maistiaiseksi.
Eikä maha ole nyt sanonut pellavasta mitään, joten viimeksikin syyllinen taisi olla se heinä, kun maha meni sekaisin. Hyvä näin, koska pellava (tai tuo mash) on halpaa ja Ripestä hyvää.

Muuten Rippe syö nyt Junior Prota, kun sitä Classic+ -rehua ei ollutkaan saatavilla, kun ajelin viimeksi uutta säkkiä hakemaan. Olin tuota Junior Prota katsonut toisena mahdollisena vaihtoehtona, joten nappasin sitten sitä mukaan ja tässä rehussa taidetaan pysyä jatkossakin. Se on vaikuttanut kaikin puolin hyvältä ja se maistuu Ripellekin, joten mikäpä siinä sitten. Matala sokeri ja tärkkelys on tässäkin.
Ei ole paljoa nyt tarvinut antaakaan, kun poni tuntuu pysyvän ihan hyvin kunnossa muutenkin. Olen antanut nyt 3-4dl aamuin-illoin + kivennäisen.

Tästä kuvasta näkee, mistä syystä kutsun tota harjaa "töhötukaksi". :D