Eihän mikään laskelma ole täydellinen, eikä takaa yhtään mitään. Mutta silmiä se avasi ja muutama isompi muutos tehtiin. Ja toivon, että niillä on pitkässä juoksussa vaikutusta Ripen olotilaan. Tässä sairastumisessa on ollut kaikkein vaikeinta se, että mikään muutos ei näy heti. Kaikelle on annettava aikaa.
Ihan ensimmäiseksi selvisi, että tänä vuonna tallin heinä on liian vahvaa. Ja varsinkin, kun oltiin keskellä akuuttia kaviokuumetta. Minähän otin tallin heinästä heti korjuun jälkeen yhden analyysin ja myöhemmin toisen, niissä esim. SRV:n ja energian määrässä oli suurta heittoa. Sokerit oli molemmissa täysin samat. Olen käyttänyt ruokintalaskemissa näiden keskiarvoa.
Heti alkuun kävi selväksi, että kokonaan en voi omia heiniä ostaa taloudellisista syistä. Seuraavaksi ajattelin korvata osan heinästä köyhemmällä, mutta esim. muutaman kilon korvaamisella ei ollut suurtakaan merkitystä köyhdyttämiseen. Lopulta päädyin etsimään sopivaa olkea ja korvaamaan osan heinästä sillä. Se on oikeasti köyhää, joten sillä saa helposti köyhdytettyä sen mitä on tarve.
Oljestahan puhutaan paljon - pääsääntöisesti varoitellaan korkeista sokereista, ähkyistä ja huonosta laadusta. Niiden kymmenen analyysin perusteella, joita olen nähnyt, niin oljissa on ollut matalat sokerit (12-60). Kun sitä syötetään maltillisia määriä ja huolehditaan nesteen saamisesta, niin ähkykään ei pitäisi olla suuri ongelma. Hygieeninen laatukin on ihan kiinni siitä, millaista löytää. Ihan kuten kuivan heinänkin kanssa.
Sokeri ei ollut ainut, vaan samalla köyhtyi myös energia ja suuri SRV. Ja toisaalta lisäkuidun lisääminen hidastaa ruuan sulamista ja vähentää verensokeripiikkejä.
Muutaman kokeilun jälkeen huomattiin, että olki on helpoin sekoittaa heinän sekaan, jolloin poni syö sitä paremmin ja tulee vähemmän sotkua. Samalla se lisää pureskelua ja hidastaa syömistä.
Osteopaattihan löysi Ripen kaulasta pahoja jumeja ja niiden löytymisen jälkeen verkkoruokintaa on vähennetty.
Pitää myös huomioida, että yli 50% olkea ruokinnassa lisää mahahaavan riskiä.
 |
| Tässä annoksessa on olkea paljon, koska tämä on vain pieni puolen kilon "välipala". |
Kivennäisiin en mene sen enempää, mutta raudasta haluan puhua. Se oli itselle nimittäin melkoisen suuri oivallus. Heinähän sisältää aika usein paljon rautaa ja itsessään. Kyselin liiallisesta raudasta yhdessä suljetussa Facebook-ryhmässä. Ja sain vastauksen, että liiallinen raudan saanti nostaa insuliinia. Ja siksi lisärauta ei ole hyväksi hevoselle, joka kärsii insuliiniresistenssistä. Lisäksi heinän suuri rautapitoisuus pitää ottaa huomioon, kun lasketaan kuparin ja sinkin määrää ruokinnassa. Liika rauta haittaa näiden imeytymistä.
Ja siinä vaiheessa tilanne muuttui hankalammaksi. Olin ajatellut muutamaakin rehua, joista yksi sopi heinään todella hyvin. Mutta se rauta! Sitä on jokapaikassa ja yleensä vielä reilusti lisättynä. Racingin ns. hiekkakivennäinen Mineral ei sisällä lisättyä rautaa. Amequlla on myös raudaton kivennäinen. Oma muistikuva on, että moni nautakivennäinen on myös raudaton.
Balancer-rehuista Spillersin rehuissa ei ole rautaa. Ja se olikin lopulta ainut, joka olisi sopinut meille hyvin monivitamiinilla täydennettynä.
Päädyn kuitenkin kokoamaan ruuan jo olemassa olevista aineksista. Se tarkoitti montaa purkkia, mutta se ei itselle ole mikään ongelma. Ripen kanssa myös maistuvuudella on väliä. Lisäksi olisi ollut jokatapauksessa pakko lisätä fosforia jossain muodossa, joten yhden säkin taktiikalla ei olisi selvinnyt missään tapauksessa.
Insuliiniresistenssi-hevosilla suositellaan otettavaksi ruokaan myös hyviä rasvahappoja, erilaisia valkuaisen lähteitä (aminohappoja!), E- ja C-vitamiinia sekä magnesiumia. Magnesiumin määrässä pitää ottaa huomioon kalsiumin määrä, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Muita tärkeitä hivenaineita ovat kromi, jodi ja seleeni.
Ripen ruokinta siis meni kokonaan uusiksi ja näyttää nyt tältä:
6.5kg heinää
(1,5-1,5-3,5)
2kg olkea
2kg olkea
(0,5-0,5-1)
200g vehnälesettä
200g vehnälesettä
200g Fortinut pellavarouhetta
20g Nelipii
30g Racing ADE-vitamiini
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä
4ml Racing Natural E
5ml B-vitamiinia
1 mitta C-vitamiinia
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä
Puuro on jaettu aamuun ja iltaan. Vehnälese on ihan ensisijaisesti fosforin takia, mutta toki se on myös hyvää puurokamaa. Kokonaisista pellavansiemenistä jauhettu rouhe on myös fosforin takia, mutta ennenkaikkea rasvahappojen takia ja koska Rippe rakastaa sitä. Nelipii hoitaa kivennäisten vajeen. Harmillisesti siinä on myös vähän rautaa. Mutta toisaalta tykkään siitä, koska siinä on myös piitä, eikä rauta ole lisättyä. Purkki oli valmiina, joten mietitään sitten jatkoa sen suhteen, kun se joskus loppuu.
Vitamiinit purkista, E:tä sekä C:tä erityisesti lisää. B-vitamiinit on olleet lisänä sairastelun takia ja tukemassa lihaksiston ja hermoston toimintaa, muutenhan hevonen valmistaa ne käytännössä itse. Itseasiassa markkinoilla oleva Mervue Equinen Racing-E korvaisi kaikki nämä (E- C- B-vitamiinit ja lisäksi lysiini sekä metioniini), joten todennäköisesti näiden purkkien loputtua siirryn siihen.
Sitten se magnesium, ostin alunperin sen tukemaan lihaksia (kaviokuume on aika kova paikka lihaksille), mutta se jääkin ruokavalioon pysyvästi. Suolaa menee siksi, että Rippe ei koske suolakiveen. Ja suolaakin suositellaan IR-yksilöille antamaan.
Merilevän ruoka vaatii jodin takia. Se on erityisen tärkeää aineenvaihduntasairauksista kärsiville ja tällaisella itsetehdyllä ruualla se jää uupumaan. Valmiissa täysrehuissa ja kivennäisissä jodi on lisättynä, eikä hevosellä yleensä tule siitä vajausta.
5g merilevää Rippe saa noin 3mg jodia, suositus cushinghevosille vaihteli 2,5-5mg välillä.
Jos jossain vaiheessa siis pääsen kokonaan suunniteltuun ruokavalioon (kun vanhat purkit on käytetty pois), niin se näyttää tältä:
250g vehnälesettä (5dl)
150g Fortinut pellavarouhetta (3dl)
10g Hiveplex
15g Mervue Equine Racing-E
30g Racing ADE-vitamiini
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä
15g Mervue Equine Racing-E
30g Racing ADE-vitamiini
1rkl magnesiumia
30g suolaa
5g merilevä
Ei muuta, kun hyvää ruokahalua!
Muokkaus 27.10.2017 : Nelipii on vaihdettu Hiveplexiin (10g). Ruokintaan lisätty jodi ja pellavan sekä vehnäleseen suhteita muutettu valkuaisen takia.
Huh,hankalan kuuloista. Mutta toisaalta erittäin opettavaista. Toivottavasti saat ruokinnan balanssiin!
VastaaPoistaOnneksi olen jo pidempään tutustunut näihin ruokintajuttuihin jossain määrin, joten perustieto oli jo. Sitten vaan syvennettiin tietoutta ja koitettiin ottaa käytäntöön parhaan mukaan.
PoistaMie toivon, että tällä olisi hyviä vaikutuksia ponin vointiin, ainakin nyt näyttäsi siltä. :)
Järkevältä kuullostaa ja olen ollut samoilla linjoilla oman kylmäverisen kanssa. Nykyheinä on valitettavan hyvää, jopa liiankin hyvää tehokkaalle rehunkäyttäjälle. Minusta olet asian ytimessä, ei pelkästään sokeri vaan korkea srv on vaikea yhdistelmä toipilaalle ja etenkin kylmäverisille. Kun Tuikku lihoi ja siitä huomautti hieroja, että pitäisi heinä saada köyhemmäksi, ehdotti juurikin samaa kuin miten itse olet ratkaissut, olkea mukaan, köyhempää heinää. Vieraalla tämä on vain vaikea toteuttaa jos ruokinta / heinä on rakennettu oman hevosen mukaan ja siihen pitäisi sopeutua vieraankin. Jos ei onnistu, niin muutto on ainut keino. Hieroja varoitti juurikin kohonneesta kaviokuumeriskistä kun hevoseni oli lihonut niin, että näytti siltä kuin se synnyttäisi. Painoa on saatu laskemaan ja tilanne on hyvä, mutta vielä pitäisi saada kyljistä rasvakertymää vähemmäksi, ei paljoa, mutta tavoite vielä saada soukemmaksi, vaikka monen mielestä näyttääkin jo hyvältä.
VastaaPoistaMinusta ruokinnan laskeminen on mielenkiintoista ja vaikka olisi laskurit, niin siltikin on hyvä laskea itse ohessa. Tällöin oivaltaa eri rehujen sisällön, heinän määrän aivan eri tavalla. Asiat tulevat konkreettisemmaksi ymmärtää käytännössä.
Tsemppiä teille ja mielenkiinnolla seuraan, miltä ruokinta vaikuttaa hevoseesi. Kerran olen teetättänyt ruokintalaskelman vieraalla: Nina Jaakkola. Hän teki silloiselle issikalleni. Ja se koostui vehnäleseestä, naudan kivennäisestä, biomineraalista, melassileikkeestä (hake), hampunsiemenrouheesta (oli juuri testiryhmässä), heinä ja oli vielä pari muutakin, mitä en muista. Mutta hyvä siitä tuli ja saatiin hevonen laihtumaankin tämän ruokinnan myötä.
Nykyheinä on useimmiten liian vahvaa. Ja lisäksi olen pohtinut sitä, että onko esikuivatun ja kuivan heinän sulamisessa ja hyötykäytössä eroja. Rippe on syönyt nimittäin edellisellä tallilla kuivaa heinää, jossa sokerit yli 200... Ja se silloin hoikistui ja voi hyvin. Enemmänkin ongelma oli liiallinen hoikistuminen. Tulee pakosti mieleen, että muillakin heinän arvoilla, valkuaisella, kuidulla, sulavuudella jne. on oltava tekemistä asian kanssa. Esim. kevään kaviokuumeen aikaan heinän sokerit oli 87 ja energiakin kovin maltillinen! Ja heti tähänä talliin muutettuaan poni alkoi saada massaa ja lihoa helposti, kun se aiemmin oli ollut ongelma.
PoistaMuutaman muunkin olen kuullut tehneen saman havainnon, että on paljon vaikeampi pitää hevonen kunnossa esikuivatulla. Sulaako se jotenkin paremmin ja tekee sokeripiikkejä vai mikä siinä on, en tiedä. Vai onko kaikki vaan omaa kuvitelmaa.
Nyt näyttäisi, että oljen lisääminen on tehnyt toivotun tuloksen ja poni on sulanut sekä laihtunut. Kaula on pehmennyt huojuvaksi, vaikka se iso onkin. Kylkiluut on ihan pinnassa.
Joskus se monta purkkia saattaa olla parempi, kun yksi. Minä ekaa kertaa nyt ajattelin, että kokeillaan tämäkin tie ja lasketaan. Olen tähän asti ollut tällaista tarkkaa laskemista vastaan ja ajatellut enemmän, että kunhan nyt suunnilleen kaikki tarpeet täyttyy.. Mutta ehkä asia ei olekaan niin yksiselitteinen.
On eroa, mitä heinää syöttää. On ollut heinää (esikuivattu tässä tapauksessa) sokerit 213 gr / ka kg ja valkuaista ei juuri mitään. Hevoset laihtui, läskit suli pois ja ne lihakset myös. Kuivaheinä sopii paremmin laihduttavalle, syövät hitaammin -> vaatii enemmän pureskelua, sulavuus huonompi. Jos esikuivatussa on srv hyvä ja vaikka sokeri matala, hevonen etenkin se hyvä rehunkäyttäjä lihoo, on sulavampaa, saa syötyä enemmän lyhyemmässä ajassa helpommin pureskeltavaa. Itse olen myös miettinyt tätä puolta, että syksyn tullen hevosen aineenvaihdunnassa tapahtuu hidastumista talvea varten, jolloin myös sitä pulskistumista helpommin tulee, vaikka syöty määrä olisikin sama tai vähäisempää.
PoistaOmani lihoi hyvällä esikuivatulla, oli parasta, mitä oli syönyt omistukseni aikana ja turposi kuukaudessa. Senpä takia aluksi luulin, että kasvaa massaa ja kokoa, kunnes havahduin, että läskiähän se on. Nykyisin on myös esikuivatulla, luomuna tehtyä ja tallinpitäjä pyrkii välttämään liian korkeata valkuaista ja ajoittaa korjuun siten, että arvot pysyvät maltillisina, tällä on pysynyt lihavuuskunto rajoilla, mutta liikutusta vaatii. Vatsa on tällä heinällä ollut hyvä.