maanantai 2. lokakuuta 2017

Se kävelee!

Otettiin erävoitto taistelussa ja viimeinkin mulla on teille jotain kerrottavaa. Rippe on ollut yli neljä viikkoa käytännössä liikkumatta karsinassa. Se on siirtynyt ainoastaan siivouksen ajaksi vastapäiseen karsinaan ja senlisäksi sitä on sillointällöin kokeiltu kävelyttää pieni matka.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa ja kaikki on ollut yhtä epätietoisuutta ja ajoittain suoranaista epätoivoa. Mutta ympärillä olevat ihmiset ovat jaksaneet valaa uskoa, että kaikki vielä selviää.
Pariin kertaan olen tainnut vitsillä sanoa, että jos tämän ongelmajätteen hävittäminen olisi vähän helpompaa, niin olisin saattanut tehdä sen jo.

Ponin oma ilme on kuitenkin ollut kokoajan hyvä ja olemus valoisa, eikä toistaiseksi kukaan sitä hoitanut ole ollut sitä mieltä, että vielä olisi aika luovuttaa.

Rippe on saanut myös osteopatiaa ennen ja jälkeen sairastumisen ja se on tehnyt todella hyvää. Huomenna on taas aika hoidolle, kun päätettiin ottaa tähän vähän tiheämpi hoitojakso.

Lähtötilanne oli siis kyseisen videon kaltainen:

 



Epäiltiin ensin paisetta, jota ei kuitenkaan löydetty. Pihtiaristus kavioluun kohdilla ja röntgenlöydökset viittasivat siihen, että vaivaa alettiin hoitaa kaviokuumeena. Oudoksi asia muuttui, kun poni ei vastannut kipulääkkeeseen käytännössä laisinkaan. Se oli karsinassa pehmeällä kivuttoman oloinen, mutta liikkuminen oli sille vaikeaa. Hetkittäin videolla näkyvää ja joskus myös paljon huonompaa. Lisäksi kovalla seisominen sai sen nostelemaan jalkaa kannalta ilmaan kokoajan. Toisesta jalasta en saanut kenkää pois, enkä saanut sitä myöskään putsattua, koska Rippe ei suostunut varaamaan kipeälle jalalle painoa. Ohut antura ja lähellä pohjaa oleva kavioluu olivat luultavasti syy kivulle. Rotaatio oli kaikesta huolimatta pieni.

Oma kengittäjä ei monen sattumuksen takia kerennyt paikalle, joten toinen kengittäjä kävi lyömässä alle varpaalta auki olevan combikengän. Vastoin odotuksia, se saatiin naulattua, eikä tarvinnut liimata. Merkittävää apua kengästä ei kuitenkaan ollut (tai siis siinä määrin, kun olisin toivonut). Olihan se aavistuksen parempi, kun kokonaan ilman, mutta ei todellakaan hyvä.







Kokeiltu oli kipulääkkeistä Rheumocam, Flunixin ja molemmat tuplana, lisättiin mukaan Panadol (jolla ponin olemus minusta parani, mutta liike ei). Tässä vaihessa ponin maha sanoi itsensä irti ja minä hain sille Peptizolea (oli saanut jo Antepsinia ja Ranixalia) ja syötiin sitten pelkkää Panadolia.
Hämmentävää, miten samankaltaisesti oireili kipeä maha, luultiin ensin, että kaviokuumeen tilanne oli mennyt huonommaksi! Rippe vaihtoi painoa jalalta toiselle, oli todella könkkä ja kuulemma erittäin tuskaisen näköinen. Ponin lipominen ja narskuttelu paljasti kuitenkin todellisen tilanteen. Ja yksi käden kosketus kainaloon sai ponin lohikäärmeeksi. En ole koskaan nähnyt Rippeä sillätavalla ihmiselle vihaisena. Tämä oli myös ainut päivä, kun se minusta näytti koko olemukseltaan ja ilmeeltään todella kipeälle. Olo helpottui heti mahalääkkeellä, jopa kävelystä hävisi osa kankeudesta. Mutta ontuma pysyi.
Lopulta tein omia kokeita, teippasin pintelirullia ja pumpulia kavionpohjaan combikengän päälle ja löysinkin viimein toimivamman ratkaisun, jolla ponin olo selkeästi helpottui.






Rippe ulkona ekaa kertaa nauttimassa syksyn auringosta, jalassa omatekemäni viritys

Rippe ihastui keinuvaan töppöseensä todella paljon. Päädyttiin kokeilemaan alle puukenkää. Ne laitettiin perjantaina ja alkuun näytti, että huonommaksi meni. Kengittäjäkin totesi, ettei vaikuta oikein tyytyväiseltä. Nosteli jalkaa ilmaan käytävällä ja nilkutti karsinaan takaisin. Minä tein jo päivän mittaan töissä kaikenlaisia sotasuunnitelmia ja masentelin. Illalla karsinassa odotteli poni tyytyväisellä ilmeellä ja kävelykin oli huomattavasti parantunut! Tein vielä pienen muokkauksen kenkään oman päätelmäni mukaisesti ja kas vain - kävely sujui todella hyvin.

Ällistyttävä edistyminen voinnissa tapahtui viikonlopun aikana ja kävely parantui kokoajan.











Tässä eilen kuvattu video, melkein pääsi itku sitä kuvatessa. 




Pikkuinen takapakki tosin eilen tuli, kun poni oli saanut allergisen reaktion syystä X ja turvonnut kauttaaltaan. Onneksi tänään se oli jo lähes normaali. Olen antanut sille allergialääkettä. Tällainen samanlainen episodi oli melkein kaksi vuotta tammikuussa. Mikä lie sen sitten laukaisee, mutta onhan poni karun näköinen. Oli hikoillutkin yöllä, mutta päivällä oli turvotusta lukuunottamatta normaali. 






Poni tänään 2.10.2017 omassa tarhassaan, lyhyen aikaa, mutta tarhassa kuitenkin. Ja se kävelee.



"Kerron salaisuuden 
kaikki kompastuu 
mut sit elämä jatkuu 
Ja mulla on vastuu seistä sun rinnalla 
auttaa pitämään sut pinnalla 
ja kuulla ku huudat ku tekee kipeää 
Mä tuijotan sun kanssa pimeään 
Ja nyt sun pitää ite enää ottaa se askel 
uskaltaa tanssia varjoja vasten."

24 kommenttia:

  1. Voi vitsi, hurjalta kuulostaa. Mutta hienoa, että alkaa näyttää jo valoisammalta, toivottavasti paraneminen jatkuu! Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Peukut on pystyssä, että paraneminen nyt pysyisi nousujohteisena.

      Poista
  2. Voi miten ihania uutisia! Onpa tosiaan melkoinen ero noiden videoiden välillä Ripen kävelyssä. Mahtavaa että olet jaksanut tuota selvitellä ja tehdä kaikkesi toipumisen eteen, nyt se selvästi palkitaan. Pikaista paranemista toivottelen myös, pääsee Rippe taas nauttimaan syysilmasta tarhassa.
    -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei tullut kuvattua videota juuri ennen puukenkien laittoa. Poni oli tuon omatekoisen töppösen poiston jälkeen liki jalaton tosta vasemmasta! Oikea on ollut kokoajan oireeton.

      Toivottavasti nyt alkaisi valoa näkyä tunnelin päässä kasvavissa määrin, on olleet päivät ja viikot pitkiä.

      Poni oli niin innoissaan tänään, kun tajusi pääsevänsä ulos. Kyllä siinä tuli itsellekin tosi hyvä mieli. :)

      Poista
  3. Voi vitsi mikä ero kävelyssä,tosi hieno juttu.Toivottavasti tästä lähtisi nyt paraneminen kunnolla käyntiin,näyttää ainakin siltä.Täytyy kyllä sanoa että olet kyllä sitkeä yrittämään,arvostan.Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan, mutta aina tietty pitää pitää mielessä sekin mahdollisuus, että helpotus on vain hetkellinen. Mutta puukengillä ero oli ihan uskomaton ja se antoi taas toivoa siitä, että kivuttomuus on mahdollista.

      Silloin yritetään, kun toivoa on ja ennuste on järkevä. :) Raja on kokoajan vedetty siihen jos hevonen itse yhtään näyttää sellaisia merkkejä, että luovuttaa.

      Poista
  4. Sinä olet kyllä sitkeä taistelija! Varmasti ollut rankkaa aikaa, toivottavasti kamaluudet alkavat vihdoin olla jo takana päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tiedän itsestäni, että enemmän minua jää häiritsemään ja mieleen kummittelemaan jos en ole yrittänyt. Ainahan sen hengen pois saa jos siltä näyttää - mutta hätiköitynä päätöksenä tehtyä lopetusta ei voi enää perua.
      Asia toki jakaa mielipiteitä, mutta minä luotan vaistooni ja taitooni lukea omaa hevostani.

      Poista
  5. Ekassa videossa minun silmään ihan selkeää kaviokuumeoireilua/kävelyä. Ero alempaan videoon on hurja, selkeästi sai avun puukengistä. Samaa olen kyllä kuullut muualtakin että kaviokuumeiset on saaneet avun puukengistä. Nyt vaan hissukseen sen liikunnan kanssa , mutta ihanaa että Rippe on parempaan päin😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan selkeä apu niistä oli! Vaikka itse olinkin vähän pessimistinen niiden suhteen. Pakka myöntää, että hieno keksintö - ja hevoselle miellyttävä asentaa.

      Liikunta on tosiaan jäissä - ja tälläkerta varmasti tarpeeksi pitkään. Näillä näkymin aikaisintaan keväällä voisi alkaa miettiä JOS kaikki nyt lähtee menemään hyvin, eikä tule takapakkia.

      Poista
  6. Ootko ajatellut koskaan kokeilla mitään terapiatossuja (esim. Easyboot Transition) Ripelle? Nehän on kehitetty juuri tuon kaltaisille tapauksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitäkin selattiin, mutta saatavuus nopeasti oli ihan surkea. Ja toisaalta olisi pitänyt saada sovittaa, että onko niistä Ripen ongelmaan apua.

      Tämä puukenkähän on myös suunniteltu akuuttikengäksi ja se taitaa olla melko toimiva (myös ohuisiin anturoihin, jotka Ripellä on). Myös asennus on hevoselle kivuton, kun se tehdään ruuveilla.

      Poista
  7. Mulla omakohtainen kokemus ponini kaviokuumeesta joka ei millään meinannut parantua kunnes lopulta jätin ihan kaiken muun sen ruokinnasta pois paitsi heinän..kaikki yrtit kivennäiset mitkä muka piti olla hyväksi kaviokuumeiselle pitivät yllä akuuttia tilaa..eli suosittelen kokeilemaan myös sitä jos vaikuttaa ettei kuntoon tule. Eri asia tietysti omepratzoli minkä merkkistä ikinä syötätkään. Tosiaan meidän tapauksessa ei ollut enää mitään menetettävää kun olin jo päättänyt luovuttaa,mutta niin vaan paraneminen lähti käyntiin.
    Tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksesta! Itseasiassa mulla on tavallaan vään samansuuntainen kokemus keväältä ja nyt teetin heinästä analyysin. Laskin ruokinnan sen mukaan, jotta saa kaikkea tarpeeksi, mutta ei mitään liikaa. Tai esim. heinästä tulee jo rautaa liikaa ja se ei ilmeisesti ole insuliiniresistenssistä kärsivälle ollenkaan hyväksi.
      Nyt Rippe syö vehnälesettä, pellavaa (heinän Ca:P-suhde on muuten väärä), nelipii ja vitamiinit.

      Poista
  8. Hei ihan mahtava lukea blogista hyvät uutiset ja katsoa videot reippaasta käynnistä !
    On vienyt sulta varmasti voimia ja energiaa tämä hoito/huoli rupeama, mutta kaikki on sen arvoista ! Suloisia syyspäiviä Ripen kanssa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kun ponin kipu on helpottanut, niin on tässä pientä "taiteluväsymystä" ollut havaittavissa. :D Toivottavasti tästä on suunta enää ylöspäin ja kaikki vaiva palkitaan. Eniten tottakai toivon sitä ihan ponin kannalta, ettei sen tarvitse enää vastaavaa kokea.

      Poista
  9. Olipa kyllä suuri parannus ensimmäiseen videoon verrattuna! Ja iloisen näköinen hevonen :) varmasti kuluttavaa tällainen jatkuva hevosen terveydestä murehtiminen, mutta onneksi löytyi vihdoinkin toimivan oloinen patentti. Toivottavasti olet päässyt marsujen suhteen vähemmällä, eikös niilläkin ollut yhteen väliin vaikka ja mitä samaan aikaan Ripen vaivojen kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, parannus oli todella mahtava. Helpotti tosi paljon, kun kipu saatiin hallintaan - sehän asiassa eniten harmitti. Nyt poni on jo ulkoillut puolipäivää sairastarhassa.

      Marsut on onneksi olleet terveitä - tai vammat on olleet sellaisia, että kotikonstein on selvitty. Kesällä meille muutti uusi pikuinen, joka sitten alkoikin kasvaessaan tapella toisen uroksen kanssa. Se on nyt omassa häkissään aidan takana ainakin niin kauan, että pahimmat hormonihuurut laskeutuu. Saldona on vanhemman uroksen pahasti revennyt korva ja pikkuisen marsun haljennut silmäluomi.. Mutta onneksi eläinlääkäriä ei ole nyt tarvittu. :D Paiseesta kärsinyt marsu on ollut terveenä. Silloinkin taistelu kannatti ja marsu sai lisää elinvuosia. :)

      Poista
    2. Haljennut silmäluomi kuulostaa muuten äkikseen aika pelottavalta...!

      Poista
    3. Joo, siltä se näyttikin ja huuto oli kova! Haha. Mutta silmän pystyi toteamaan heti ehjäksi ja luomikin parani muutamassa päivässä. Alkuun se toki olo turvoksissa. Marsuilla haavat paranevat ällistyttävän hyvin!

      Toi korva oli melko järkky, siitä irtosi sellainen liepare nahkaa roikkumaan... mytta eihön sellaista voi tikata, eikä varsinkaan keskellä yötä. Vetramilillä sekin parani tosi nopsaan ja hyvin.

      Poista
  10. Hienoa kuulla positiivisia uutisia Rippestä ♡
    t, satu

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa, että on tullut käänne parempaan! Toivottavasti paraneminen jatkuu ja pääsisitte vielä takaisin normaaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä toivotaan. Nyt uskaltaa olla varovaisen toiveikas ja toivon, että puukenkä tekisi anturalle ihmeitä!

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.