Tuli nähtyä tämäkin ihme!

Tulihan sekin päivä nähtyä, kun Taavi on syönyt tarpeekseen! Käytiin nimittäin päivällä katsomassa, miten ensimmäinen yö laitumella on sujunut ja samalla tarjosin Greenline-puuroa, jossa oli nivelaineet (eihän se muuten tuonne laitumeen lisäruokaa tarvitsekaan). Greenlinet jäivät ekan suullisen jälkeen kuppiin!

Rasvattiin sitten vaan herran nenä Helosan Solilla ja laitoin vähän rasvaa kaulassa olevan haavan päälle, ettei kärpäset jyrsi sitä auki. Sitten Taavi pääsikin takaisin laitumeen pitämään varsoille kuria. Se onkin siinä tehtävässä ihan hyvä, turhaan ei jahtaile, mutta pitää innokkaammankin orivarsan nuhteessa; mutruilmeestä alkaa varsa samantien louskuttaa suutaan alistumisen merkiksi. Näyttivät myös vähän jähäävän sitten, kun se Taaville sopi. ;)

Huomenna me käydään aamulla Taavia moikkaamassa ja sitten lähdetään johonkinpäin lomareissuun ja ollaan ainakin yhden yön yli, kun tämä on mun vika lomaviikko. Melkein koko kesä meni sen kipsin kanssa ja tuntuu, että kaikki jäi tekemättä. Mutta ensi kesänä sitten..

Olen vieläkin ihan liekeissä hyvistä klinikka-uutisista, sillä olin jo ihan varma, että nivelrikko on edennyt ja Taavilla ei ole toivoa. Nivelaineet tosin jäävät nyt hetkeksi tauolle, kun en saa niitä menemään alas, mutta ehkä tuo selviää, kun laitumella nivelet saavat luontaista voitelua liikkeessä kokoajan. Ehkä puuro alkaa taas kelvata, kunhan ruohon "uutuudeninto" katoaa. ;)

Paljon asiaa ja muutoksia, klinikkakäynti yms.

Sunnuntaina K ratsasti Taavin illalla heinäpellolla, eivät menneet kauaa, mutta ottivat aika reilusti laukkaa ja ravia. Kuvat saavat puhua puolestaan:

Sunnuntaina tuli myös päätös tehtyä Taavin talviasumisen suhteen; me muutetaan. Toivottavasti alustavasti puhuttu paikka ottaa meidät, mutta muutaman muunkin asian takia päädyttiin muuttamaan hevonen hyvin nopeasti muualle. Sainkin Taaville tutun laitumelta paikan kahden orivarsan seuraksi. Pikkaisen jo laitoin tavaroita kasaan iltasella ja katsottiin aamuksi kaikki valmiiksi. 
Ainahan se on haikeaa muuttaa, mutta joskus on ajateltava itseään ja myös hevosen terveyttä. En halua missään nimessä samanlaista mahahelvettiä, kun viime talvi oli. Lisäksi talliin yhtäkkiä (heinäepisodin jälkeen) eilen ilmestyneet aukioloajat eivät ole meille sopivat. Olen alunperin valinnut paikan osittain siksi, että siellä ei ollut aukioloaikoja ja asiasta on monta kertaa ollut jälkikäteenkin puhetta ja aina asia on ollut ok.
Lisäksi jos asioissa ollaan niin mustavalkoisia ja niistä keskusteleminen on hankalaa, koska yksi ihminen on aina oikeassa, niin katsoin paremmaksi lähteä muualle. 

Klinikan pihalla vuoroa odottelemassa

Tänään sitten aamulla pakattiin Taavi autoon, lastaus sujui hyvin. Matkakin meni mukavasti ja oltiin perillä juuri ajoissa. Klinikalla oltiin kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, joten syöteltiin Taavia pihalla.

Kerroin heti ensimmäiseksi siitä, että meillä on aivan kaamean vanhat kengät alla, koska en vaan yksinkertaisesti saa sitä kengittäjää paikalle. Sitten käytiin läpi Taavin vointia ja kerroin sen olleen tosi hyvä, piristyneen ja voineen siis kaikenkaikkiaan ihan hyvin. Mahakaan ei ole juuri vaivannut.

Lääkäri halusi nähdä Taavin vielä liikkeessä ympyrällä, suoralla ja taivutti takapolvet. Ympyrällä liike ei kuulemma ole ihan priimaa, muttei varsinaisesti onnukaan ("ympyrällä raahaa otj sisäjalkana"), lisäksi pitkä kavio, asfaltti, kalteva pinta yms. tekijät vaikeuttivat asiaa huomattavasti ja saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. Siltkin liike oli kuulemma aivan huomattavasti parempaa kun viimeksi!
Suoralla ei näkynyt nyt mitään ja taivutuksessa vasen oli 0, oikea 1/5, pari ekaa askelta huonommin. Sehän on tosi, ettei Taavi nollaa saa taivutuskokeesta enää koskaan, mutta viimeksi se ontui myös vastakkaista jalkaa ja tätä oikeaa huomattavasti pahemmin, joten tulos oli kuulemma hyvä.

Päädyttiin ottamaan vielä kontrollikuvat, että nähdään, onko nivelrikko edennyt tässä ajassa. Selvisi, että nivelrikko ei ole agressiivista laatua ja muutos on ennallaan, lisäksi ligamentissa oli pikkuisen kalkkeumaa. Vasemmassa näkyi hiukkasen jotain pientä röpelöä, mutta ei mitään huolestuttavaa, varsinkin kun taivutus oli puhdas.
Oltiin siis tosi tyytyväisiä, että ollaan päästy näin hyvään hoitotasapainoon. Eläinlääkärin mielestä ei kannata piikittää ja seuraava kuvaus aikaisintaan kahden vuoden päästä jos ei mitään vaivaa. :)

Hampaat oli aika ok, pari pientä piikkiä, muttei mitään suoristettavaa. Seuraavan kontrollin jälkeen voidaan pidentää hoitoväliä jos silloinkin hampaat on ok. Lisäksi taavi sai rokotuksen ja sitten katsottiin sitä toista etusta joka on välillä puolestavälistä säärtä sisäsyrjältä turvotellut ilman mitään selvää syytä. Se ei arista, eikä aiheuta ontumaa, ei kuumota. Tulee ja menee, joskus liikunta auttaa, joskus ei.
Lääkäri kokeili sitä painelemalla, ei ollut arpikudosta, eikä muutakaan ihmeellistä. Ei kuulemma syytä huoleen jos jalka ei vaivaa. Jos alkaa enemmän ja useammin turvottelemaan, niin voidaan ultrata.

Muuttokuormaa, miten voi yhdellä hevosella olla näin valtavasti tavaraa?

Kotiohjeeksi saatiin polvien hoitoa Penetrolilla ja bliistrauksella, hampaiden tarkastus 6-9kk:n päästä ja samalla otetaan uusi ACTH-koe.

Taaviltahan otettiin talvella tuo ACTH-koe, kun epäiltiin Cushingin tautia. En silloin muistanut soittaa tuloksesta, mutta se oli ollut vähän koholla. Eli Taavilla saattaa olla alkava PPID (=cushing). Koska oireista suurin osa on kuitenkin nyt kevään mittaan kadonnut (kuten roikkuva iso maha ja puuttuvat ylälinjan lihakset, apaattinen ja väsynyt olemus, kiilloton pitkähkö karva), niin päätettiin jättää asia seurantaan toistaiseksi. Taavihan pissaa edelleen paljon ja se voi olla yksi oire myös.

Näyttäessäni sitä paljon viime aikoina puhuttanutta heinäanalyysia (jonka tarkkoja arvoja en ikävä kyllä täällä julkaise siksi, että taidan olla ainut joka ne edes tietää ja olen niistä maksanut) eläinlääkäri sanoi, että tuo kohonnut ACTH-tulos voi olla osittain heinän korkean sokerin syytä. Lisäksi tuolla heinällä on kuulemma ollut luultavasti erittäin suuri vaikutus tämän hevosen terveydentilaan ja mahaongelmiin (esimerkiksi ne ilmavaivat ja pingotukset joihin ei löytynyt mitään syytä eikä apua).

Taaville sopivaa heinää on sellainen, jossa sokerit ovat mielellään alle 100 g/kg kuiva-ainetta. Koska sillä on herkkyys tähän Cushingiin, asian kanssa pitää olla tarkka ja on perusteltua vaihtaa heinää (=tallipaikkaa). Sen verran voin sanoa, että tuon suosituksen tuplaamalla ei yllä sen analysoidun heinän sokereihin. Ja sehän on sitten suorassa yhteydessä siihen valkuaisen määrään, jota sivusin viimeisimmässä avautumisessa. Ja josta ilmeisesti joillekin jäi sellainen kuva, että pelkkä valkuainen oli pielessä.

 

Taavi sitten siirtyi tänään laitumelle, jossa heinä ei varmastikaan ole analysoitua eikä priimaa, mutta satavarmasti parempaa, kuin tuo nykyinen kuivaheinä ja ompahan tätä nyt vapaasti saatavilla. Taavi otti asian lunkisti, antoi innokkaammalle oripojalle pari kertaa kenkää (osumatta kuitenkaan) ja jäi sitten tyytyväisenä ahtamaan ruohoa naamariin. Ja sitähän riittää. :)

Olisin oikeastaan halunnut siirtää sen laitumelle tänä kesänä muutenkin, mutta siihen ei tuossa tallipaikassa ollut oikein mahdollisuutta. Tämän laitumen lähellä on uittopaikka, joten Taavi pääsee varmaankin tämän kuun aikana uimaan! Vieressä on myös heinäpelto, jota saattanee saada käyttää ratsastukseen ja muutama hiekkatiekin löytyy, kun vähän matkaa menee autotietä.
Taavi saa varmaan viettää tämän kuun vähän leppoisammissa merkeissä ja jatketaan sitten uudella puhdilla, kun saadaan se talliin asti. Menen ensi viikolla katsomaan sitä alustavasti sovittua paikkaa ja katsotaan sitten mikä on jatkotilanne. Minulla on myös toinen varasuunnitelma jos ensimmäinen menee puihin.

Taavi sanoo, että "menehän muualle siitä hillumasta, kun mie syön"

Muumi

Rentoa peltoratsastelua ja lastaamisharjoituksia

Eilen oltiin Taavin kanssa iltasella pellolla. Laitettiin kaikki varusteetkin ja pääsin ekaa kertaa kokeilemaan uutta satulaa. Hyvä se on istua ja siinä pysyy hyvässä asennossa automaattisesti, mutta eihän se paljasta selkää voita. ;)

Alkuun ratsastin ohjat enemmän tuntumalla, kun kerran oli päähn viritetty ja ihmettelin, kun ei hommasta tule mitään. Ei vaan jotenkin tntunut hyvälle ja Taavi vastusteli tuntumaa jännittymällä ja töpöttämällä ja oma istunta heitti heti häränpyllyä, kun ohjasta olisi pitänyt pitää tiukemmin kiinni.
Päädyin sitten hetken tuskastelun jälkeen heittämään ohjat löysemmälle ja sitten alkoikin jo tuntua (ilmeisesti molemmista) mukavammalta. Humpsuteltiin sitten ympäri peltoa ja tänään onnistui laukannostotkin ilman jalkaa! :) Harjoiteltiin myös pysähtämistä pelkästä jalkamerkistä ja äänellä (ojennan jalkoja eteen ja sanon "ptruu"). Olisi kyllä voinut samointein jättää satulan talliin ja suitsien tilalle laittaa naruriimun, mutta toisella kertaa sitten.
Ei muuten oikein istu tuo Polypadin estemalli tämän satulan kanssa, joka onkin enemmän koulumalli.. Jossain vaiheessa voisi tilata sellaisen neliömallin tähän satulaan. Aika vähän tulee varmaankaan koko satulaa käytettyä, on vaan niin paljon kivempi mennä ilman.

Vasemmat laukatkin nostelin lopuksi, yksi oikein, yksi väärin ja sitten Taavi hoksasi mistä on kyse ja kurvista valmiiksi jo kiihdytteli vasempaan laukkaan. :D Sen jälkeen sitä virtaa alkoikin löytyä, olisi vissiin pitänyt heti alkuun laukata.
K kuvaili meitä, mikä oli ihan hauskaa, koska saan harvoin kuvia ihan tavallisesta ratsastuksesta ja vieläpä videotakin. Pitäisi taas pyytää Helikin kuvaamaan, meillä on tosin yksi suunnitelma jo, mitä seuraavaksi kuvataan.

Kuvista välittyikin (toivottavasti muidenkin mielestä?) juuri se mitä halusin nähdä; tyytyväinen ja rento hevonen. :) Kuvissa vauhtikin näyttää perinteiseen tapaan paljon kovemmalta, kun mitä se on luonnossa. Aika kivasti se Taavi näyttää työntävän ne takaset alle, kunhan sille antaa ensin edestä tilaa. Toivottavasti jaksatte katsella, näitä on taas aika monta.. Muutama videokin on ihan postauksen alaosassa.

Taavi näyttää aika tympääntyneeltä. :D Puoliksi ummessa ole sininen silmä tekee ilmeestä äkkiä aika tympeän..

 

Sieltä tullaan vasenta laukkaa, kuvaaja ajatteli meidän menevän vähän eri reittiä, joten ollaan osuttu aika reunaan. ;)

 

Ratsastuksen jälkeen käytiin tallissa ottamassa varusteet pois ja sitten olikin vielä vuorossa lastausharjoituksia maanantaina ajatellen. Varattiin vähän kauraa ja melassisiirappia mukaan ja sitten kopin luokse.

K vei herkut kopin perälle ja Taavi näytti kovasti siltä, että se olisi heti menossa perään. Päästin sen sitten menemään ja jäin itse kopin ulkopuolelle. Se käveli rohkeasti sisään ja K antoi sille heti herkkuja. Yhtä rohkeasti se kapusi perässäkin koppiin monta kertaa. Parilla ekalla kerralla se suhtautui K:n takapuolelle taputuksiin varautuvasti ja peruutti varmuudeksi ulos. Parin kerran jälkeen se jäi mieluummin koppiin syömään ja puomin sai laittaa kiinni ilman ongelmia (silläkin toki ensin tökittiin takamukselle).
Otettiin puomi vielä auki ja Taavi pääsi ulos. Vai pitäisikö käyttää sanaa joutui, koska jouduin sen väkisin työntämään ulos ja se tuli heti magneetin lailla takaisin sisään. :D

Sitten laitettiin luukkukin kiinni ja sekin sujui ihan hyvin. Hetken aikaa seisottuaan tuli kyllä yksi kakka, kun kävi arveluttamaan, että josko tästä johonkin ollaan lähdössä, mutta sitten luukku taas avautuikin. Pari kertaa puomia avatessa piti kokeilla, että joko pääsee. Äkkiä Taavi hoksasi, että puomi aukeaa vaan, kun seisoo nätisti.
Rohkeasti se ponkaisi lastaussillan sivusta sisään heti tämän vangitsemisen jälkeenkin, joten ei näytä meillä olevan ongelmia tiedossa maanantaina. 

 

Alahuuli on aika rentona. :)

Palkkaakin pitää välillä saada..

Vasenta laukkaa:

 

Oikean laukan nosto ja vähän laukkaa: 

Oikeaa laukkaa: 

Vähän ravia:

Tästä tulikin niin pitkä päivitys ihan yksinään, että jätän tämän päivän tarinoinnit omaan juttuunsa. Varmaan luvassa on iltamaastoilua ja sitten taas uneton yö ennen klinikkaa.. Jännittää kovasti, vaikkei sieltä nyt mitään kummallista uutista pitäisi ollakaan. Peruskontrolli, hampaat ja polvi katsotaan.

Ensimmäinen ratsastus viiteen viikkoon ja avautumista harrastuksen nurjasta puolesta ja hevosen pitämisestä vieraalla

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa itse Taavin selkään ja nautin ihan täysin siemauksin! :)

Harjailin tallissa oikein pitkän kaavan mukaan, kun oli niin kovasti kutiavia paikkoja. Sitten laitoin naruriimun ja siihen riimunnarun ja eikun menoksi.

Mentiin pellolle ja alkuun testailin pysähtymisapuja, toimivat (yllätys) tosi hyvin. Aina palkkioksi Taavi sai ottaa vähän ruohoa maasta, mutta vain luvasta ("saa ottaa"). Sitten tein käynnissä vähän kääntymisiä ja väistätin. Tässä yhden narun kanssa toinen apu on suora ohjasote ja toinen epäsuora kaulaa vasten, joten hevosen pitää kuunnella sitä hyvin. Alkuun meillä olikin epäsuoran kanssa vähän ongelmaa ja varsinkin siellä tallin päädyssä Taavin olisi tehnyt mieli vaan jyrätä avun läpi. Koska ongelma istui sitkeässä,vaihdoin narun toiselle puolelle ja sain käännettyä suoralla ohjasotteella tähän suuntaan. Sitten homma toimi hyvin. :)

Otin myös ravia ja tehtiin ympyröitä, sujui tosi hyvin, kunhan muistaa itsekin kääntyä ympyrän suuntaan reilusti. Taavi meni reippaasti ja nosti ravin ekasta pyynnöstä, ei tarvinnut kun äänellä sanoa, että "ravia". Ihana Taavi! :)
Laukka ei noussut pelkästä käskystä, vaikka muutamaan kertaan tarkoituksella yritin, se vaati sen pienen pohjeavun, mutta sitten ei ollut ongelmaa nostossa. Ekassa laukassa tallillepäin Taavi ei oikein suostunut kääntymään ympyrälle, joten pysäytin sen ja tein ympyrän käynnissä, sitten palkka. Seuraavalla kerralla onnistui.

Ravailin vielä jonkin aikaa ja lopuksi laukattiin reippaasti tallillepäin, kyllä sieltä tuli reipastakin laukkaa, kun vaan pyysin. Sitten vielä käveltiin hetken aikaa pihalla ja syötiin tuoretta.

 
Tänään Taaville tulee taas vapaa, mutta käydään sitä varmaankin iltasella katsomassa. Viikonlopun aikana pitäisi harjoitella taas lastaustakin, jotta maanantaina päästäisiin hyvin matkaan. Taavilla on edelleen ikivtnhat kengät ja juuri se nivelrikkojalan kenkä on kaikkein kyseenalaisimman näköinen. HUOH.

Minua alkaa pikkuhiljaa riipimään koko harrastus, tuntuu että niin moni asia ei ole itsestä kiinni vaikka haluaisinkin asioiden menevän eri tavalla. Eniten tilanteessa toki ärsyttää se, että minä olen kuitenkin se joka lopulta maksaa, kun hevonen sairastuu. Oli sitten kyseessä pitkäksi mennyt kengitys tai jokin muu hoidossa. Olen nytkin syytänyt pitkin talvea hevosen mahavaivojen takia rahaa yli tuhannen euron edestä.

Voisin kirjoittaa muutenkin ihan oman postauksen siitä, miten erilailla ihmiset näkevät hevosen hyvinvoinnin ja terveen hevosen. Toisen mielestä terve, toisen mielestä kovinkin kipeä tai sairas.

Kuulen myös välillä niin kummallista juttua hevosen hoidosta ja sen ruokinnasta, etten ole uskoa korviani. Eikä auta, vaikka koettaisi sanoa, että kaikki fakta puhuu selittäjän omaa näkemystä vastaan, esimerkkinä se, että pullahevonen ei tarvitse valkuaista edes heinästä. Kuinka moni on samaa mieltä?
 
Olen pohtinut monenlaista ratkaisua suurimpiin ongelmiin, mutta en osaa päättää mikä olisi parhaaksi. Kaikessa on omat miinuksensa ja plussansa. Helpoin ratkaisu hoidon ja ruoan laadun kannalta olisi jos voisi ottaa hevosen kotipihaan, valitettavasti se ei ole mahdollista.

Peltoratsastelua Oonan kanssa

Serkkuni Oona kävi eilen Taavia moikkaamassa ja ekaa kertaa kipusi selkäänkin. Minä sain eilen viimein sen kipsin pois, peukku on jäykkä ja tuntuu täysin vieraalle. Ranne on kipeä pitkästä paikallaanolosta, mutta sitkeä jumppa tuotti jo eilen lohduttavia tuloksia ja peukalonkin liikkuvuus parani jo huomattavasti. Ehkä peukalo vielä alkaa tuntua omalle jossakin vaiheessa.

Meille sattui eilen ihanan aurinkoinen ilta peltoratsastusta ajatellen ja Taavikin tuntui olevan ihan hyvillä mielin. Pellolla on tilaa tehdä laajoja kaaria ja pitkiä suoria pätkiä, joten ei jalat rasitu turhaan. Pohjakin oli sopivan joustava ja melko tasainen. Yhdessä kohtaa tosin oli maa-ampiaispesä, joten siirryttiin sitten turvallisempaan päätyyn, ettei vain vahingossa kukaan astu siihen. 

 

Taavi oli kuulemma hauskan tasainen. Ja kuvistakin näkyy, että hauskaa oli. Taavi nosti kaksi kertaa myös sen vasemman laukan! Joskus aikoinaan opetin sille, että sisäohjan nosto ylöspäin on merkki siitä, kumpaa laukkaa. Luulin, ettei se koskaan oppinut sitä, kun se ei nostanut kivun takia vasenta laukkaa.
Nyt olen muutaman kerran itsekin käyttänyt kyseistä merkkiä ja se tosiaan toimii! :) Taavihan ei ymmärrä pohjemerkkiä ollenkaan, vaan sille pitää sanoa ääneen "laukka" ja pyytää pohkeella vain eteen, ohja sitten kertoo, että kumpaa. Vasentahan siltä pyydetään aniharvoin, kun ei sille maastossa ole tarvetta. 

 

 

Taavi näki jotain juuri, kun otin todistusaineistoa vasemmasta laukasta.. :D

 

 

 

 

Oona ja Taavi tekivät myös vähän pohkeenväistöä, hyvin loivaa, mutta selkeästi jo väistöä. Ensin käynnissä ja sitten vähän ravissakin. Taavi näytti tosi tyytyväiselle, vaikka pitihän se välillä koettaa kurotella ruokaa kohti. Miten voikin hevonen olla ahne. :D
Lopuksi vielä vähän reippaampaa laukkaa tallillepäin. Ratsastus ei varmaankaan kestänyt kauhean kauaa, en muistanut katsoa edes kelloa. Onko sillä niin väliäkään, kun kaikki oli tyytyväisiä lopussa.

Tallissa vielä hoidettiin perusjutut ja heitin Taaville vähän pureskeltavaa lähdettäessä.

Tänään Taavilla on varmaankin vapaa, kun mulla illaksi muuta menoa.

 

Vähän niinkun sienimetsällä..

Tämän päivän sattumalta löydetty sienisaalis, meni pakkaseen odottamaan lisäsieniä..

K pääsi tänään pitkästä aikaa Taavin selkään ja lähdettin katsomaan yhtä uutta reittiä. Sain siitä vinkin yhdeltä lähitalon asukkaalta, jonka kanssa ollaan muutaman kerran pysähdytty juttelemaan.

Mentiin iltasella taas, kun minusta iltaliikutukset on ihan parhaita. Niistä on Taavillekin eniten hyötyä, kun se saa rauhassa mennä aamulla ulos kavereiden kanssa ja olla koko päivän siellä, sitten iltaliikutus vähentää sisällä vietettyä aikaa vielä tunnilla-kahdella.

Taavi oli ihan hyväntuulinen ja iloinen, annoin sen syödä haketta ennen lenkille lähtöä kuntoon laiton aikana. Jätin hakkeen tässä kesällä pois, mutta nyt taas lisään, kun laidun alkaa olla kaluttu. Lisäksi mikäli heinäanalyysiin on uskominen, kaikki lisävalkuainen on pelkkää plussaa.. Siitä  myöhemmin lisää, kunhan kivennäisanalyysi tulee myös..

Lähdettiin pihasta oikealle ja tavallista aiemmin poikettiin metsään, siellä menee sellainen pikkuisen umpeen kasvanut reitti ja sieltä pitäisi päästä sinne meidän normaaleille maastoreiteille. Mentiin vissiin ohi jossain kohtaa, missä olisi pitänyt kääntyä. Harhailtiin sitten pitkin metsää, mutta navigaattorin avulla löydettiin tutulle pehmeäpohjaiselle tielle.
Mitä umpeenkasvaneempi metsä, sitä paremmin Taavi kulki. K joutui jarruttelemaan sen menoa, kun kävi kuulemma vähän hirvittämään. Yhdelle kalliolle Taavi kiipesi mun perässä K:n estelyistä huolimatta.

Uljas maastomopo

Pehmeäpohjaisella hiekkatiellä mentiinkin sitten ravia enemmän ja nousi se laukkakin sieltä. Ilmeisesti yksi syy viime kerran laukattomuuteen oli ainakin se, että minä juoksen rinnalla. Aina, kun jättäydyin taakse, niin laukka nousi seuraavasta yrittämästä. Lisäksi K oli nyt selvästi päättäväisempi, eikä jäänyt jahtaamaan laukkaa. Lopulta tuli aivan supernosto, kun neuvoin kertomaan pienellä pidätteellä Taaville etukäteen nostoaikeesta.

Taavi oli muutenkin koko lenkin melko reipas, raviin ei tarvinnut juurikaan patistaa, pelkkä pyyntö riitti alusta asti. Vaihdoin noissa kuolaimettomissa ohjat tuonne sidepull-asentoon ja ainakin K oli sitä mieltä, että toimii nyt paremmin.

Oli tosi meheviä vadelmia matkalla ja niitä pysähdyttiin syömään useamman kerran, lisäksi metsälenkin kautta kotiintullessa löytyi nuo ylläkuvatut kanttarellit. Lisääkin näytti olevan tulossa.

Taaville ei tullut lenkillä edes hiki ja kotona odottikin sitten Greenline-puuro. 

Meillä on ollut 9 viikkoa samat kengät.. Arvatkaapa nolottaako, no kyllä! Mutta kengittäjällä on niin kiire loman jälkeen, ettei hän ole kerennyt ja koska meillä ei ole hengenhätä, niin en halua alkaa vaikeaksi. Toisesta etukengästä on etukäänne kulunut pois ja toki kaviot on vähän pitkät, mutta yksikään kenkä ei kilkuta.
Tänään soitin toisen kerran kengittäjälle (kun hän lupasi soittaa jo viime viikon lopussa, mutta tavoistaan poiketen oli unohtanut) ja hän lupasi, että viimeistään ensi viikon alussa saadaan uudet popot. Toivottavasti jo tällä viikolla, sillä Taavilla on maanantaina klinikka ja pikkuisen hävettää noissa kengissä viedä. Huoh!

Kipsinpoisto on huomenna... Aika jännittävää! :)

Ei yllättänyt yhtään..

Tänään oli vuorossa ohjasajoa Taavin tapaan nurmipellolla:
- Raipan ulottumattomissa (eli lähes kokoajan) ei tarvitse tehdä mitään matelukäyntiä kummempaa, antaa keskellä olevan kiljua naama punaisena ja huitoa raipallaan
- Ravissa voi madella niin hitaasti, kun ikinä osaa ja jos yhtään ottaa ohjasta, voi siirtyä takaisin käyntiin
- Jos ohjassa on yhtään löysää, voi mainiosti ottaa välipalaa suoraan "vauhdista"
- Pari kertaa pitää toki kokeilla myös sitä kääntymisjuttua ilman lupaa

Positiivista;
- Ympyrällä tarpeeksi kaukana meno ei tuottanut kovinkaan paljon hankaluuksia alun jälkeen
- Saatiin molemmat liikuntaa
- Taavi ei häipynyt paikalta (eli ilmeisesti sillä oli ihan kivaa...)

Vaatii ehkä vielä pikkaisen harjoittelua. Vähän tietysti helpottaa, kun saan tämän toisenkin kden käyttöön kunnolla. Mutta olipa ihanaa puuhastella pitkästä aikaa Taavin kanssa jotain tallilla! :)

Taisteluvammoja, yrttien kuivaamista ja varustehuoltoa..

"Ahaa, mua tultiin hakemaan"

Eilen kävin tallilla päiväsaikaan ja sateen takia hevosen laidunpläntti oli laitettu kiinni (on sen verran kaluttu, että märkänä tallautuu varmasti  liejuksi). Taavi tulikin portille asti, kun huutelin sitä. Se oli joko paininut tai ottanut jonkun kanssa muuten matsia, kun päästä puuttui isolta matkalta karvat ja kaulassa oli turvoksissa oleva kipeä puremajälki. 

Mul on pää kipee.....

Tämä oli varmaan melko tuore, koska alkoi turvottaa pian ja oli esim. tänään 20.7. isolta alueelta turvoksissa

 
Taavi olikin vähän vaisu ja jopa äkäisen oloinen, eikä siihen olisi saanut ollenkaan koskea mihinkään. Ensin tietysti ajattelin, että onko maha taas kipeytynyt, mutta käytös oli tänään jo ihan normaalia. Ilmeisesti vaan taisteluvammat olivat kipeitä ja se laittoi ärsyttämään.

Tallissa tehtiin vähän temppuja, mutta Taavi ei oikein ollut harjoitustuulella, joten uuden opettelun hylkäsin melko nopeasti. Syötiin evästä ja soviteltiin valmistumassa olevaa tekelettä; se vaatii vielä vähän fiksausta.

Puhdistelin haavat ja ruhjeet ja rasvasin nenän. Vein sitten Taavin takaisin ulos, kun sen mielikin oli jo parantunut. Sinne se lähti ihan mielellään sateeseen kamujen kanssa. 

Eteen pitää tehdä laskos, jotta kiristyy

Takaa olikin hyvä

Tänään aamulla Noora tuli ratsastamaan. Käytiin maastossa lenkillä ja matkalla pysähdyttiin syömään vadelmia. Loppumatkasta Noora halusi tulla kävelemään, joten houkuteltiin Nooran äiti ratsastamaan. Hyvinhän se sujui. :) Kuvia ei tältä reissulta ole, kun unohdin ladata kameran akun..
Taavi oli koko lenkin aivan ihmeellisen reipas ja hyväntuulinen. Ei ollut eilisesti äkäilystä mitään tietoa. Purema-alueella oli reilusti turvotusta ja se oli vähän arka, mutta muuten kaikki vaikutti olevan ok.

Kotona olenkin sitten iltapäivästä (K:n lähdettyä töihin) makailun ja laiskottelun lisäksi saanut jotakin aikaankin. Olen mm. pessyt satulan, suitset ja vyön (on muuten ihanan helppo materiaali pestä), lisäksi laitoin huovan pesukoneeseen. Olen kerännyt siankärsämöä kuivuriin ja nokkosiakin keräsin pihapiiristä odottamaan kuivaamista, kerättynä on jo 1,5kg, vielä pitäisi saada puoli kiloa, niin olisi talven tarpeiksi. Ruusunmarjat kypsyvät vasta myöhemmin syksyllä, niitäkin olisi tarkoitus kerätä, loput ostan sitten kaupasta jauheena. 

Nokkosia odottamassa kuivuriin joutumista

Kuivattua siankärsämöä

Siankärsämöä kuivurissa, alimmassa kerroksessa näkyy ananaskirsikkaa