Vähän niinkun sienimetsällä..

Tämän päivän sattumalta löydetty sienisaalis, meni pakkaseen odottamaan lisäsieniä..

K pääsi tänään pitkästä aikaa Taavin selkään ja lähdettin katsomaan yhtä uutta reittiä. Sain siitä vinkin yhdeltä lähitalon asukkaalta, jonka kanssa ollaan muutaman kerran pysähdytty juttelemaan.

Mentiin iltasella taas, kun minusta iltaliikutukset on ihan parhaita. Niistä on Taavillekin eniten hyötyä, kun se saa rauhassa mennä aamulla ulos kavereiden kanssa ja olla koko päivän siellä, sitten iltaliikutus vähentää sisällä vietettyä aikaa vielä tunnilla-kahdella.

Taavi oli ihan hyväntuulinen ja iloinen, annoin sen syödä haketta ennen lenkille lähtöä kuntoon laiton aikana. Jätin hakkeen tässä kesällä pois, mutta nyt taas lisään, kun laidun alkaa olla kaluttu. Lisäksi mikäli heinäanalyysiin on uskominen, kaikki lisävalkuainen on pelkkää plussaa.. Siitä  myöhemmin lisää, kunhan kivennäisanalyysi tulee myös..

Lähdettiin pihasta oikealle ja tavallista aiemmin poikettiin metsään, siellä menee sellainen pikkuisen umpeen kasvanut reitti ja sieltä pitäisi päästä sinne meidän normaaleille maastoreiteille. Mentiin vissiin ohi jossain kohtaa, missä olisi pitänyt kääntyä. Harhailtiin sitten pitkin metsää, mutta navigaattorin avulla löydettiin tutulle pehmeäpohjaiselle tielle.
Mitä umpeenkasvaneempi metsä, sitä paremmin Taavi kulki. K joutui jarruttelemaan sen menoa, kun kävi kuulemma vähän hirvittämään. Yhdelle kalliolle Taavi kiipesi mun perässä K:n estelyistä huolimatta.

Uljas maastomopo

Pehmeäpohjaisella hiekkatiellä mentiinkin sitten ravia enemmän ja nousi se laukkakin sieltä. Ilmeisesti yksi syy viime kerran laukattomuuteen oli ainakin se, että minä juoksen rinnalla. Aina, kun jättäydyin taakse, niin laukka nousi seuraavasta yrittämästä. Lisäksi K oli nyt selvästi päättäväisempi, eikä jäänyt jahtaamaan laukkaa. Lopulta tuli aivan supernosto, kun neuvoin kertomaan pienellä pidätteellä Taaville etukäteen nostoaikeesta.

Taavi oli muutenkin koko lenkin melko reipas, raviin ei tarvinnut juurikaan patistaa, pelkkä pyyntö riitti alusta asti. Vaihdoin noissa kuolaimettomissa ohjat tuonne sidepull-asentoon ja ainakin K oli sitä mieltä, että toimii nyt paremmin.

Oli tosi meheviä vadelmia matkalla ja niitä pysähdyttiin syömään useamman kerran, lisäksi metsälenkin kautta kotiintullessa löytyi nuo ylläkuvatut kanttarellit. Lisääkin näytti olevan tulossa.

Taaville ei tullut lenkillä edes hiki ja kotona odottikin sitten Greenline-puuro. 

Meillä on ollut 9 viikkoa samat kengät.. Arvatkaapa nolottaako, no kyllä! Mutta kengittäjällä on niin kiire loman jälkeen, ettei hän ole kerennyt ja koska meillä ei ole hengenhätä, niin en halua alkaa vaikeaksi. Toisesta etukengästä on etukäänne kulunut pois ja toki kaviot on vähän pitkät, mutta yksikään kenkä ei kilkuta.
Tänään soitin toisen kerran kengittäjälle (kun hän lupasi soittaa jo viime viikon lopussa, mutta tavoistaan poiketen oli unohtanut) ja hän lupasi, että viimeistään ensi viikon alussa saadaan uudet popot. Toivottavasti jo tällä viikolla, sillä Taavilla on maanantaina klinikka ja pikkuisen hävettää noissa kengissä viedä. Huoh!

Kipsinpoisto on huomenna... Aika jännittävää! :)