Älä työnnä silmää nokkoseen jne..

Kahdessa päivässä on keretty paljon. Pojjaat ovat laukanneet monen monituista kertaa ja eilen yritettiin saada Taavia hikeen, vaan ei saatu! Käytiin yli 6km lenkki metsä- ja hiekkateillä. K ravasi ja laukkasi ihan reippaasti, mutta ei ollut edes vyön kohta juurikaan hikinen. Mukana rämpinyt ja kirmaillut allekirjoittanut kyllä oli senkin edestä. Taavi vasta alkoi lämmetä ja innostua lenkin puolivälin jälkeen. Alkulenkistä se oli vähän tahmea, niinkuin lähes aina.
Ensimmäinen laukka saatiin nousemaan, kun olin ensin mennyt kauemmas houkuttimeksi ja sittenhän Taavi kirmasi luokseni laukkaa oikein tomerasti. Yksi kerta riitti ja vauhtia riitti ilman houkutintakin jatkossa. Harmi, että kaikki kuvat heilahtivat varjoisella metsätiellä. 

Sieltä sitä tullaan ravia!

Itsehän sitten teloin peukaloni kahteen kertaan sillä lenkillä, yhden kerran Taavi tölväisi siihen, kun koetin korjata tota turpahihnaa. Sai kyllä kirjaimellisesti kuulla kunniansa. Toisen kerran innostuin juoksun lomassa tökkäämään reidellä peukaloon, silloin sattui kyllä kovasti juuri sinne alaniveleen, mutta onneksi kipu helpotti pian. Tosin turvotusta oli pitkälle iltaan, toivottavasti peukku ei kuitenkaan ottanut takapakkia. Aika kipsinpoistoonkin on jo varattu kahden viikon päähän!

Lisäksi astuin lättäpohjaisilla tennareilla juostessa ilmeisesti kiven päälle, sillä päkiä oli illalla todella arka ja sitä särki. Olen kuulemma tapaturma-altis yksilö, en oikein tiedä mistä K puhuu.. ;)
Aamullahan tiputin kipsin peukalo edellä patjaan sillä seurauksella, että peukalon ylin nivel taittui ja kuului melko suuri POKS. Vaikka alkuun säikähdin ja kipukin oli melkoinen, niin lopulta tilanne osoittautui vain positiiviseksi. Ylin nivel oli silloin juhannuksena kuvien mukaan ehjä, mutta se ei ole taipunut kunnolla onnettomuuden jälkeen; nyt voin taivuttaa niin paljon, kun kipsi antaa periksi ja ihan ilman kipua! 

Pienet sammakot ovat lähteneet liikkeelle ja niitä on aivan kuhisemalla, kokoajan saa katsoa mihin astuu.

Ei kannata työntää silmää nokkoseen....

Se tekee kipeää. :(

Taavi tosiaan kotimatkalla eilen koetti repiä hiirenvirnaa pensaasta, eikä huomannut vieressä oleviä nokkosia. Ne lävähtivät suoraan päin näköä ja osuivat ilmeisesti aivan avonaiseen silmään. :( Kyllä oli kurjannäköinen hevoinen hetken aikaa.
Onneksi harjapakissa oli vähän Heinixiä ja laitoinkin sille Greenlinen sekaan viisi tablettia, josko ne vähän olisivat auttaneet tukalaan tilanteeseen. Auts!

Tänään Taavilla kävi vieraita, vaikkakin viime kesältä tuttuja. Noora 6v. (syksyllä 7v.) perheineen Espoosta tuli Taavia moikkaamaan. Heillä on mökki täällä lähettyvillä, joten kesäisin Noora on päässyt ratsastelemaan, ensin Elmolla ja nyt Taavilla viime kesästä alkaen.

Taavi esitteli temppuja, kunhan ensin hetken sai taas katsella, että ketä on tullut kylään.
Mentiin myös pitkästä aikaa "kentälle", jossa tosin on toisessa laidassa multakasat ja pohja on osittain tosi muhkurainen. Kyllä siinä kuitenkin kävellen pystyi tekemään ihan hyvin ja yhdellä suoralla pohja oli oikeinkin hyvä.

Noora meni ensin hetken aikaa ja muisteltiin vähän, miten Taavi pysähtyy, lähtee liikkeelle ja kääntyy, sitten mentiin myös vähän ravia. Se on aina yhtä hauskaa! :)
Harmi, että ötökät kiusasivat taas kovasti, enkä viitsinyt laittaa sitä kokonaista ötökkäloimea, ettei istuin muutu liukkaaksi (kun siinä loimessa ei ole satulalle reikää).
Lopuksi laitoin K:n selkään, jotta viimein saisin ne hikijäljet tuosta satulasta, vaan en saanut vieläkään. Lopetettiin, kun luulin Taavi jo hionneen satulan alta, mutta tallissa selvisi, ettei se ollutkaan juuri hiessä.

Taavi kuitenkin liikkui satulan kanssa pirteästi ja spurttaili laukassa tallillepäin ja K:n ratsastuksenkin (siis paljon painoa selässä) jälkeen karvat olivat selässä suorassa ja satula omalla paikallaan.Vaikkakin se on K:lle onnettoman pieni, eikä hän millään pystynyt istumaan siinä optimaalisesti. Jalustinhihnatkin ovat liian lyhyet. Mutta hän ei kuulemma muilla mene, kun länkällä.. Tyttöjen satuloita kuulemma tämmöset. :D

Vruumm!