Ensimmäinen ratsastus viiteen viikkoon ja avautumista harrastuksen nurjasta puolesta ja hevosen pitämisestä vieraalla

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa itse Taavin selkään ja nautin ihan täysin siemauksin! :)

Harjailin tallissa oikein pitkän kaavan mukaan, kun oli niin kovasti kutiavia paikkoja. Sitten laitoin naruriimun ja siihen riimunnarun ja eikun menoksi.

Mentiin pellolle ja alkuun testailin pysähtymisapuja, toimivat (yllätys) tosi hyvin. Aina palkkioksi Taavi sai ottaa vähän ruohoa maasta, mutta vain luvasta ("saa ottaa"). Sitten tein käynnissä vähän kääntymisiä ja väistätin. Tässä yhden narun kanssa toinen apu on suora ohjasote ja toinen epäsuora kaulaa vasten, joten hevosen pitää kuunnella sitä hyvin. Alkuun meillä olikin epäsuoran kanssa vähän ongelmaa ja varsinkin siellä tallin päädyssä Taavin olisi tehnyt mieli vaan jyrätä avun läpi. Koska ongelma istui sitkeässä,vaihdoin narun toiselle puolelle ja sain käännettyä suoralla ohjasotteella tähän suuntaan. Sitten homma toimi hyvin. :)

Otin myös ravia ja tehtiin ympyröitä, sujui tosi hyvin, kunhan muistaa itsekin kääntyä ympyrän suuntaan reilusti. Taavi meni reippaasti ja nosti ravin ekasta pyynnöstä, ei tarvinnut kun äänellä sanoa, että "ravia". Ihana Taavi! :)
Laukka ei noussut pelkästä käskystä, vaikka muutamaan kertaan tarkoituksella yritin, se vaati sen pienen pohjeavun, mutta sitten ei ollut ongelmaa nostossa. Ekassa laukassa tallillepäin Taavi ei oikein suostunut kääntymään ympyrälle, joten pysäytin sen ja tein ympyrän käynnissä, sitten palkka. Seuraavalla kerralla onnistui.

Ravailin vielä jonkin aikaa ja lopuksi laukattiin reippaasti tallillepäin, kyllä sieltä tuli reipastakin laukkaa, kun vaan pyysin. Sitten vielä käveltiin hetken aikaa pihalla ja syötiin tuoretta.

 
Tänään Taaville tulee taas vapaa, mutta käydään sitä varmaankin iltasella katsomassa. Viikonlopun aikana pitäisi harjoitella taas lastaustakin, jotta maanantaina päästäisiin hyvin matkaan. Taavilla on edelleen ikivtnhat kengät ja juuri se nivelrikkojalan kenkä on kaikkein kyseenalaisimman näköinen. HUOH.

Minua alkaa pikkuhiljaa riipimään koko harrastus, tuntuu että niin moni asia ei ole itsestä kiinni vaikka haluaisinkin asioiden menevän eri tavalla. Eniten tilanteessa toki ärsyttää se, että minä olen kuitenkin se joka lopulta maksaa, kun hevonen sairastuu. Oli sitten kyseessä pitkäksi mennyt kengitys tai jokin muu hoidossa. Olen nytkin syytänyt pitkin talvea hevosen mahavaivojen takia rahaa yli tuhannen euron edestä.

Voisin kirjoittaa muutenkin ihan oman postauksen siitä, miten erilailla ihmiset näkevät hevosen hyvinvoinnin ja terveen hevosen. Toisen mielestä terve, toisen mielestä kovinkin kipeä tai sairas.

Kuulen myös välillä niin kummallista juttua hevosen hoidosta ja sen ruokinnasta, etten ole uskoa korviani. Eikä auta, vaikka koettaisi sanoa, että kaikki fakta puhuu selittäjän omaa näkemystä vastaan, esimerkkinä se, että pullahevonen ei tarvitse valkuaista edes heinästä. Kuinka moni on samaa mieltä?
 
Olen pohtinut monenlaista ratkaisua suurimpiin ongelmiin, mutta en osaa päättää mikä olisi parhaaksi. Kaikessa on omat miinuksensa ja plussansa. Helpoin ratkaisu hoidon ja ruoan laadun kannalta olisi jos voisi ottaa hevosen kotipihaan, valitettavasti se ei ole mahdollista.