Pusuja siellä, hymyjä täällä

 
Niinkuin kuvasta näkyy, Taavi on ottanut vieraat avosylin vastaan, kunhan on ensin saanut hetken kuulostella, että kuka kukakin on. Kovasti esittelee temppujaan ja kerjää nameja. :) Tällainen taitaa tehdä Taaville tosi hyvää. Perjantaina Taavi vietti vapaapäivää ja tänään Sanna kävi ratsastamassa. Sanna on käynyt kerran aiemminkin.

Meillä kesti puolitoistai tuntia, että saatiin Taavi kuntoon ja päästiin maastoon. Taavi saikin jouhien selvityksen pitkästä aikaa. Laitettiin sille taas ötökkäloimi ja muutkin suojat, jotta vähän helpottaisi oloa. Katjakin soitti ja kyseli onko tarvetta ötökkäloimelle, oli alennuksesta kaksi varannut, lopulta se jäi monen mutkan kautta niin halvaksi mulle, että lupasin ottaa. Josko se olisi vähän vielä tilavampi edestä tai ainakin ohuempi. Vaikkei Taaville tuonkaan loimen kanssa ole tullut yhtään hiki lenkeillä!
Ja Sanna on luvannut askarrella mulle satulanreäin toiseen loimista jos haluan. Katsellaan, kunhan se loimi ensin saapuu.

Käytiin oikealla päin. Pääasiassa käyntiä, mutta yhteen ylämäkeen ottivat vähän laukkaakin. Käytiin latupohjalla, mutta se oli vieläkin liian märkä, joten käännyttiin jossain kohtaa ympäri ja tultiin kotiin. 

Oli niin "vauhdikasta", että aurinkolaseistakin tippui linssi. ;)

Taavi sai pesut, huollot ja vellit ja pääsi sen jälkeen kamujen kanssa takaisin ulos.

Eilen tuli Horzelta tilaamani ötökkätuotteet ja sovittelin niitä. Riimu näkyykin yläkuvassa, se oli juuri sopiva ja jäi heti käyttöön. Tosi kivannäköinen ja juuri sellainen mitä olen etsinyt; ilman turvalla olevia säätöjä (ne syödään riimuista ensimmäisenä).
Lisäksi tuli alemmassa kuvassa näkyvä korvahuppu+hapsut-härpäke. Se oli myös sopiva ja erittäin hyvä myös käytössä. Sitten paketissa oli myös tavallinen korvahuppu vaaleansinisenä, siinä on aaseille tarkoitetut korvat, mutta ne nyt voi joskus lyhentää itsekin. Ja vielä lisäksi samanlainen vihreä ötökkähuppu tarhaan, millainen on nytkin käytössä. Otin näköjään vaan kokoa pienemmän vahingossa, mutta mahtuu juuri ja juuri tämäkin.

Huomenna saattaa olla Taavilla vapaa ja sitten taas K on luvannut mennä sillä. Itse koetan nyt vielä ottaa melko rauhallisesti, sillä viimeisimmän tuomion mukaan palanen peukalossa olisi liikkunut. Ortopedille pääsen tiistaina. Jouduin lopulta kääntymään yksityisen lääkäriaseman puoleen, kun julkisella puolella homma yksinkertaisesti kusi aivan totaalisesti. Tästäkin murtuma-asiasta saisi jo nyt kirjoitettua oman juttunsa. :D

Paarmaturnajaiset!

Sain Ellulta juhannuksena viestiä (jonka tosin luin vasta maalta tultuani), että tarvitsisi Taavin kanssa liikutusapua kipsatun käden vuoksi. Olin tästä tosi onnellinen, en siitä että Ellu oli saanut käden kipsiin vaan siitä, että hinku hepan selkään oli pitkästä aikaa suuri...ja kun luvassa oli vielä laatuaikaa Taavin ja Ellun kaa niin eihän siitä voinu kieltäytyä. ;)

Sovittiin Ellun kaa, että rehvataan tallilla klo11. Mie tosin vastoin tapojani myöhästyin vähän. :D Ihan ekaksi haettiin Taavi laitumelta. Se alkuun vähän ujosteli, mutta antoi kuitenkin kiltisti kiinni ja lähti mielellään talliin. Tallissa annettiin Taavin olla vähän aikaa karsinassa ja sinä aikana Ellun neuvo Taavin sapuskoissa yms. 

Sitten otettiin Taavi käytävälle kuntoonlaittoa varten. Mie harjasin jätkän ja Ellu hoiti myrkkypuolen. ;) Laitettiin kokeeksi Taaville korvahupun ja hapsujen lisäksi ötökkäloimikin, joka olikin oikein toimiva valinta. :) Satulaa ei Taaville laitettu, kun halusin pitkästä aikaa mennä ilman satulaa. :)

Pihalla kiipesin tuolin kautta Taavin selkään ja lähdettiin lenkille. Ellu lähti mukaan kävellen seuraksi ja kameramieheksi. :) Lähdettiin perinteiselle "vasen-oikee"-lenkille. Käytin ravaamas/laukkaamassa yksi peltotie. (Kyllä on jätkän laukka kehittyny!! :)) Poikkesimme pariin otteeseen mehtäänkin, sielä oli vähän viileämpää ja vähemmän ötököitä. Niin, eihän ne ötökät Taavia niin kiusanneet, kiitos loimen, mutta ratsastajan kohtalo olikin sitten ihan eri juttu. :D

Takaisinpäin tultaessa poikettiin vielä oikealle mehtään ja haahuiltiin sielä jonkin aikaa, Ellu meni edellä ja katsasti pohjaa, koska polkua sielä ei ollut. Lopulta päädyttiinkin voimalinjalle ja sielä olikin aikamoinen viidakkotunnelma. Myö siirryttiinkin Taavin kanssa sitten kulkemaan edellä, jotta Ellulla ois ollu edes vähän polkua valmiina. :D Hetkeksi myö vähän eksyttiin kartalta, mutta lopulta löydettiin takaisin tielle ja lähdettiin kotiinpäin. 

Maastolenkki oli kyllä mukava ja taisi Taavin loimi hämätä ötököitä, kun ei ne niin paljoa minnuukaan kiusanneet. :) Taavikin vaikutti tyytyväiseltä ja kulki eteenpäinpyrkivästi. :) 

Tallissa hoidettiin Taavi kuntoon. Pestiin se ja annettiin sapuskat. Sitten vietiin jätkä laitumelle kavereiden luo. 

Sovittiin, että autan Ellua Taavin liikutuksessa aina kun pystyn. Ensiviikolla käyn ainakin parina päivänä...kirjottelen sitten taas lisää. :)

- Sanni

Ja lohtu on mulle että siellä on kaikki sulle.

I miss you so much  

Your light, your smile, your way  

And everything about us

Though you're gone, you're still here  

In my heart, in my tears  

Yeah, you sure left your mark  

And we were just getting started


It wasn't long  

It wasn't long enough together  

But it was long enough  

Yeah, it was long enough  

To last forever

 
 

Sometimes I get so mad 

I scream and swear at this 

'Cause this isn't  

How we planned it

-----

You left, it wasn't long enough  
It wasn't long enough together  
But it was long enough  
Yeah, it was long enough  
To last forever

It wasn't long enough

27.6.2012

Mun ihanat reippailijat (+sila ja ohjat tuli postissa)

 
Nyt on Taavi saanut liikuntaa kolmena päivänä! K on intoutunut ratsastamaan oikein kunnolla ja on luvannut auttaa Taavin kanssa niin paljon, kun kerkeää ja jaksaa. On mulla aika ihanat miehet. ;)
 

Itsekin olen saanut liikuntaa, kun olen toki ollut mukana auttamassa ja valvomassa/henkisenä tukena. Ekalle lenkille otin pyörän, mutta siitä ei tuon käden kanssa oikein tullut mitään. Peukalo tökkii sarviin (nyt kun sitää pitäisi juuri varoa) ja yhdellä kädellä ajaminen on pidemmän päälle ja hitaassa vauhdissa aika vaikeaa ja raskasta.

Onneksi Sanni on lupautunut meitä jeesimään liikutuksen kanssa, joten saadaan vähän vapaapäiviä. Sannin uskallan yhden kerran jälkeen jättää yksinään, onhan hän ennenkin Taavilla paljon mennyt. Huomenna onkin Sannin päivä, käydään aamupäivällä yhdessä katsomassa kaikki hoitojutut ja lenkillä.

Lenkit ovat olleet aika käyntipainotteisia, mutta joka päivä ollaan oltu yli tunti lenkillä. Pituudet vaihtelevat varmaan noin 5-7km. Ollaan käyty iltasella, sillä helle on ollut (varsinkin tänään) ihan järkyttävän lamaannuttava. Kahtena päivänä oli länkkä ja tänään sitten vaihtelun vuoksi ilman satulaa.

Ötököitä on aika paljon ja Taavi ei millään pysty (tai halua pystyä) keskittymään kävelyyn, vaan pysähtelee kokoajan jonkin syyn takia; millon pitää hangata naamaa ja millon on liikaa paarmoja, sitten kakkahätä jne. ;) Ollaan menty monipuolisesti metsissä ja teillä, metsissä on vähän vähemmän paarmoja, mutta jonkin verran hyttysiä.
Ostin Taaville myös sitä Dr. Rebeliä, ihan yhtä tehotonta kun kaikki muutkin, lisäksi haisee omaan nenään oksettavalle.. Ostan seuraavaksi kyllä Effolia. Taavi myöskin vihaa kaikkien aineiden suihkimista sen haaruksiin ja ylipäätään mihinkään. Poikkeuksen tekee ainoastaan OFFin Teho Pehmeä.. Sitä mainostetaankin, ettei tunnu märältä tai kylmältä iholla ja se tottavie toimii, Taavinkin mielestä. Se on kyllä myös ehdottomasti tehokkain lenkeille, mutta myös kallis.

Tänään oli myös saapunut odotettu paketti! Käytettynä ostamani silat (ja niiden mukana tuli myös mahavyö sekä ajo-ohjat sekä joku tunnistamaton remmi) pääsivät heti sovitukseen ja kuin tilauksesta mennessäni postiin, puhelimeen tuli viesti. Juuri ajattelemani Börjesin paketti oli myös saapunut! :D Siellä tosin ei ollut muuta, kun ohjasajo-ohjat, 16m pitkät ja alkuosa nyöriä. 
Nyt sitten tietty polttelee päästä heti testamaan... ;) Vielä tosin puuttuu sellainen ajopiiska (jonka tarpeellisuudesta en edes tiedä), kun niitä saa vain Horzelta ja unohdin laittaa sen edelliseen tilaukseen. Ääh!

Jee, mun uudet silat! (Taavi irvistelee nykyään ihan kokoajan... :D)

Siinä ne ohjatkin

Lisäksi sorruin myös Hööksin alemyyntiin... Onneksi vain pienillä ostoksilla; Taaville otsapanta, itselle kurakelille kuminilkkurit ja sitten alennusmyynnin ulkopuolelta puuvillaiset länkkäohjat, koska me halutaan pidemmät ohjat (Taavin syödessä joutuu kurottelemaan nykyisillä ohjilla).

Haaste!

Sain Sannalta haasteen jo hyvän aikaa sitten, mutta en ole kerennyt sitä kirjoittaa. Nyt käsi paketissa on ollut aikaa, joten tässä tämä viimein on.

Haaste kuuluu näin:

"Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa. 

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen. 
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 
Haasteeseen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. 

Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
Ei takaisin haastamista!"

11 faktaa minusta: 
 
1.  Pelkään epäonnistumista, pelkään niin paljon, että olen todella huono kokeilemaan mitään uutta, varsinkaan jos joku näkee. Ennen olin myös hyvin ujo, mutta olen saanut rutkasti itsevarmuutta lisää.

2. Pidän itseäni ihmisten kanssa pitkäpinnaisena, kuuntelen kauan kaikenlaista ilkeilyä yms., mutta sitten, kun kuppi kaatuu, se kaatuu kunnolla. Silloin satan sanoa paljon sellaista, jota en tarkoita. 

3. Maistan melkein kaikki hevoselle ostamani ruuat. Pitäähän se tietää, mitä se syö. :D

4. Inhoan soittamista, en tiedä mitään kamalampaa. Ihan oikeasti. Jos tiedän, että minun pitää soittaa jollekin (varsinkin vieraalle), tsemppaan itseäni siihen pitkään ja hermoilen asiaa etukäteen. Kirjoitan usein kaiken paperille nimestäni lähtien, jotten mene sanoissa sekaisin.

5. Kohdasta neljä johtuen, tykkään hoitaa asiat ja ajanvaraukset kasvotusten.

6. Olen äkäinen ollessani nälkäinen tai jos syöminen venyy liian pitkälle. Aika usein meillä kotona kuuleekin kysymyksen "oletko syönyt" tai "otatko suklaata", kun alan kirota jotain asiaa. ;)

7. Olen Coca-Cola-addikti. Välillä pääsen siitä eroon, kunnes taas huomaan ostaneeni kaupasta Colaa. Muut cola-juomat eivät vedä vertoja aidolle.

8. Pureskelen kynsiä. Olen pureskellut niitä aina, eikä tapa ole saatu kitkettyä. Ainoastaan geelaus saa minut lopettamaan, mutta ne tulevat arkikäytössä armottoman kalliiksi, eivätkä ne pysy silloin, kun olen töissä (puhdistusaineet liuottavat ne). 

9. Noudatan pääpiirteittäin gluteenitonta ruokavaliota, vaikkei minulla ole keliakiaa. Pitkään jatkuneet mahaongelmat ovat kadonneet, nykyään voin syödä silloin tällöin viljoja. 

10. Olen välillä ärsyttävän epäileväinen ja nirso eri ruokien suhteen, enkä uskalla esim. ravintolassa maistaa mitään kovin erikoista. Otan melkein aina tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua. Ärsyttää, jos uusi ruoka onkin pahaa. ;)

11. Sensijaan en ole kovinkaan tarkka hygienia-asioista tai ruokien parasta ennen-päiväyksistä, enkä pelkää pöpöjä. Olenkin aniharvoin kipeänä.




11 kysymystä:

1. Pisin aikasi ilman hevosharrastamista?
- Varmaankin silloin, kun myin Elmon pois. Elmo oli ylläpidossa toukokuusta ja lähti heinäkuussa virallisesti uuteen kotiin, mutta tein vielä kuukauden verran tallihommia Elmon lähdettyä. Sen jälkeen pidin taukoa syksyn ja talvella kävin muutaman satunnaisen kerran ratsastamassa tutun hevosella. Kun kesä taas tuli, niin into kasvoi takaisin.. :)

2. Jos saisit 500 euroa ylimääräistä joka kuukausi tässä elämäntilanteessa, kuinka käyttäisit sen?
- Säästäisin jos vaan mahdollista ja laittaisin toiselle tilille, jotta saisin opintolainani maksettua kokonaan pois. Luulen kuitenkin, että ostelisin myös paljon kaikkea ihan turhaa ja ehkä jotain tarpeellistakin...

3. Miten suhtaudut autoosi?
- Olen siihen erittäin kiintynyt! :D Olen ajatellut ajella sillä niin kauan, kun vaan mahdollista. En osaa kuvitella muuta autoa itselleni ja eron hetki tuntuu surulliselta edes ajatella. Se on lisäksi muutenkin ihan tarpeeksi hyvä auto; se on tarvittaessa tilava, mutta kuitenkin kompaktin kokoinen ja siinä on ilmastointi. 

4. Kuva joka on sinulle erityisen tärkeä?
- Niitä on varmasti monia ja eri kuva tuntuu erityisen tärkeälle eri tilanteissa. Yksi tärkeimmistä on varmasti kuva (tai kuvat), joissa jätän Elmolle jäähyväiset sen jo mentyä. Se kuva tulee julkaisuun ihan pian, joten en laita sitä tähän.


5. Oletko merkkiuskollinen hevos-/ratsastusvarusteiden suhteen?
- En oikeastaan. Käyttötavarat ostan mahdollisimman halvalla, koska ne ovat kuluvia. Tottakai kiinnitän huomiota myös istuvuuteen. Yleensä tavaroissa ratkaisee niiden hinta ja mukavuus. Pelkästä merkistä en maksa jos en koe sen tuovan tavaralle esim. rutkasti lisää kestävyyttä.

6. Millä satulalla ratsastat?
- Stubben Artus-estesatulalla, ostin sen kun halvalla sain.. :D Haaveilen tosin jo pehmeämmästä ja ehkä synteettisesti satulasta. 

7. Pahin onnettomuutesi/loukkaantumisesi hevosten kanssa?
- Olin tähän vastannut jo aiemmin, ettei minulta koskaan ole murtunut luita, mutta... Tässä sitä nyt ollaan. Siltikään en pitäisi tätä pahimpana onnettomuutena, edes kipu ei ole ollut pahimmasta päästä.

Yhden kerran Elmo on viskannut minut laukkapätkän jälkeen päin puuta, jolloin menetin tajuntani hetkeksi, lisäksi kerran olen tippunut puron ylityksessä alaselkä edellä sepelille. Se teki aivan armottoman kipeää ja koko alaselkä oli täynnä naarmuja ja mustelmia. Hetken aikaa makasin maassa ja mietin, toimiiko jalat ja kädet. Kotimatka oli pitkä ja tuskainen. Selvisin mustelmilla ja haavoilla siitäkin.
Lisäksi yhdessä estevalmennuksessa Elmo on tiputtanut minut suoraan kypärännupille, josta sitten niskojen kautta rymähdin maneesinpohjaan. Se on yksi ainoita kertoja, kun isäni on rynnännyt huutaen katsomosta. Selvisin aivan ehjin nahjoin. Enää sitä ei hetkauta mikään. :D

8. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla.
- itsepäinen, stressaaja, pessimisti ;)

9. Jos voisit muuttaa yhden asian hevosessasi, mitä muuttaisit?
- Poistaisin siltä niverikon takapolvesta

10. Mikä olet koulutukseltasi ja teetkö nyt koulutustasi vastaavaa työtä? (ei pakko vastata jos ei halua paljastaa)
- Työstentelen hammashoitajana, koulutukseltani olen laborantti

11. Onko sinulla lemmikkejä? 
- Ei ole Taavin lisäksi muita, vaikka välillä haaveilenkin. Aika ei kuitenkaan taitaisi riittää.

Olen tylsä, enkä jaksa millään keksi uusia kysymyksiä. Mutta haluaisin mielellään kuulla muutaman ihmisen vastauksen näihin samoihin Sannan erinomaisiin kysymyksiin.

Haastan vain pari, joita ei kaiketi(?) ole vielä haastettu:
Konnankoukkuja
Kaviokelluntaa
Hopoti Kopoti

Lisää kuvia lomapäivien ratoksi!

1.

Taavilla on ollut nyt pari päivää vapaata tämän käsiepisodin takia. En ole vielä kerennyt järjestää sille liikutusapua (tässä kohtaa sitä huomaa olevansa vähän avuton, kun hevonen on pikkuisen erikoinen eikä mikään tavallinen ratsureima... :D), enkä ole itsekään pahemmin tallilla puuhastellut. Ollaan käyty sitä iltaisin moikkaamassa ja antamassa sille Greenline-vellin seassa nivelaineet. Taavi ei ole kipsiä ihmetellyt, vaan suhtautuu siihen ihan normaalisti.
Siitä kyllä huomaa, että se kaipaisi jo ihmisen seuraa ja tekemistä. Se esitteli meille mm. tänään hyvin auliisti hymyä ihan joka tilanteessa ja oli todella tohkeissaan harjaustuokiosta käytävällä. :)

Tallissa on nyt ihan hirveän hiostavaa vaikka ovi on auki ja Taaville on tullut siellä kova hiki (onneksi muillekin, joten syytä huoleen ei ole). Jätettiin takana olevaa lantalaan vievää ovea vähän rakosilleen, jotta ilma vaihtuisi.

Tässä teile vielä kesäkuvia ihailtaviksi!

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Sellainen Juhannus!

Tänään on istuttu 7 tuntia (!!!) päivystyksessä ja lopputulos näyttää tältä:

Kaikki alkoi jo eilen. Menin liikuttamaan Taavia ja ajattelin ottaa sen narun päähän juoksemaan pyörälenkille. Matkaan lähdettiin ja Taavi toimi tosi paljon paremmin kun viimeksi. 

Kun yritin saada sitä siirtymään raviin, se ei siirtynyt. Eikai sitä nyt poispäin kotoa viitsisi millään ravata. Tulin alas pyörän selästä ja komensin taluttaen Taavia ravaamaan, kun se ei lähtenyt, niin nappasin sitä narulla pyllylle. Sitten se lähti, kotiinpäin kääntyessään se ei vaan enää pysähtynyt. Koetin hetken aikaa vielä pysäyttää sitä, kunnes kaatusin mahalleni soratielle ja Taavi jatkoi laukalla.

Se onneksi pysähtyi vähän matkan päähän, johon pyöräilin sitä hakemaan. Otin sen kiinni, annoin namin (koska se antoi kiinni) ja sitten laitoin narun suuhun. Sen jälkeen sitä oltiin ihan nöyrää poikaa ja ravikin onnistui, joten jatkettiin lenkkiä.
Peltosuoran päässä pysähdyin ja annoin Taavin syödä, samalla sitten huomasin, että suoliluun kohdalla on nirhautunut iho rikki, polvia kirveliä myös, mutta housut päällä olivat ehjät. Peukalo oli kipeä, eikä sitä oikein voinut liikuttaa. Kotiinpäin matka jatkui reippaasti ravilla, naru suussa.

Tallissa hoidin Taavin aika pikaisesti ja luojan kiitos, olin tehnyt sille heinäverkot kolmeksi päiväksi valmiiksi ennenkun lähdettiin lenkille.

Kotona sitten tarkempi vammojen analysointi (paikan päällä tarkastin vaan, että aamulla laitetut geelikynnet pysyivät ehjinä ;) ). Suoliluun kohdalla vasemmalla verta vuotava haava, molemmat polvet nirhautuneet, muutama sormi nirhautunut ja mahakin osittain. Muutama pienempi nirhauma siellä täällä.
Peukalo oli turvonnut, kipeä, eikä sitä pystynyt liikuttamaan. Ajattelin, että kyllä se siitä vielä tokeentuu kipugeelillä ja -lääkkeillä.

Peukalo eilen 20.6.

Peukalo eilen 20.6.

Polvet tänään 21.6.

Aamulla peukalo oli edelleen yhtä turvoksissa ja lisäksi hiukan tummunut. Päätin lähteä näyttämään sitä päivystykseen ja hyvä, että menin. Peukalon nivelessä (Tuossa alemmassa nivelessä) on murtuma tai paremminkin irrallinen pala.... Se kipsattiin neljäksi viikoksi. Viikon päästä on kontrolli, jossa katsotaan, että se lähtee luutumaan oikein. Jos ei lähde, edessä saattaa olla leikkaus.

Täällä sitä nyt ollaan, kipsi kädessä ihmetellen. :D Täytynee koettaa saada Taaville liikutusapua, koska itse en ainakaan ihan heti ole kiipeämässä selkään tai muutenkaan kovasti taiteilemassa sen kanssa.

Hyvää juhannusta siis kaikille lukijoille!

Paljon kuvia!

1.

Tiistaina oltiin Helin kanssa kuvailemassa taas. Meillä oli paljon suunnitelmia ja päivän saldo olikin reilut 140 onnistunutta otosta. Vaikka täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että oli pikkaisen haastavaa seisoskella korkeassa heinikossa ahneen hevosen kanssa. :) Seuraava projekti voisikin olla ehdollistaa Taavi kameran läsnäollessa höristämään korvia. Itseasiassa se tuntui jo illalla käsittävän idean; kun Heli huusi sen nimeä, se nosti päänsä ylös ja katsoi kameraan. Kiitokseksi se sai syödä ja tämä toistui todella monta kertaa peräkkäin kertaakaan epäonnistumatta. Vautsi!

Sensijaan minun on pakko tunnustaa mokanneeni, tekisi mieleni hakata päätä seinään kunnolla. Olenhan viime aikoina harjoitellut uudenlaista ajatusmaailmaa ja hevosenkäsittelyä, olen pidentänyt pinnaani ja koettanut hillitä itseäni. Olen mielestäni myös onnistunut siinä kohtuullisen hyvin.
Taavi kuitenkin kieltäytyi ensin menemästä veteen ja yllättyneenä tilanteesta ja aikani sen kanssa asiasta väiteltyäni mulla meni hermot... Läiskäsin sitä muutaman kerran persuuksille raipalla oikein kunnolla. Ja arvatkaapa hävettääkö? :(
Eihän se edes mitään auttanut, Taavi vaan hätääntyi asiasta (niinkuin aina). Onneksi sain kuitenkin oman mielen taas hallintaan ja me päästiin sinne veteen; heti kun Taavi oli uskaltanut koskettaa veden pintaa ekan kerran ja pääsin palkkaamaan sen namilla. Olisipa tullut mieleen käyttää "kosketa"-käskyä.

Syy menemättömyyteenkin on loppujenlopuksi aika yksinkertainen; hevonen ei näe kuinka syvää vettä siinä on ja koska viimeksi onnistuin viemään sen vähän huonosta kohdasta siellä toisessa rannassa, niin se upposi mutaan aika syvälle. Se ei siis luota siihen, etten vie sitä pohjattomaan järveen. Lisäksi se oli ekaa kertaa yksin rannassa, aiemmin Eino on ollut Taavin mukana.

Yritän lohduttaa itseäni, että virheistä pitää vaan oppia, eikä Taavikaan tuntunut saaneen tilanteesta traumoja ja pääsimme nopeasti pois stressitasolta tilanteen jälkeen. Silti se harmittaa, harmittaa ihan kamalasti. Olen tehnyt tosi paljon töitä asian eteen ja työstänyt omia ajatusmalleja ja sitten kuitenkin käy näin.

Vesikuvat onnistuivat kuitenkin hyvin ja niiden tunnelmasta ei onneksi välity äsken kerrottu episodi ollenkaan.

Jätän osan kuvista seuraavaan postaukseen, kun niitä on taas niin paljon. :)

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.