On mulla vaan rohkea hevonen (+uudet nivelaineet testiin)

Nyt on päästy alkuviikko liikkumaan taas ahkerammin, onneksi. Taavi on tosin ollut vähän nuutuneen oloinen nyt pari päivää ja mittasin kuumeenkin (ei ole). Hevoset ovat saaneet tosin viime viikonlopusta laiduntaa pienellä laidunpläntillään, joten toivottavasti se on vain uuvuttanut Taavin. Oikein silmistäkin näkee, että se on väsynyt.
Lisäksi nivelaine on ollut viikon verran pois käytöstä, en tiedä onko sillä mitään vaikutusta (tämän päivän liikkumisen perusteella, ei ole. Palaan siihen myöhemmin). Aikaisemmin Taavi on syönyt NAF Five Star Superflexiä, mutta nyt ajattelin kokeilla omaa sekoitusta. Netistä asiaa tutkiessa tulin siihen tulokseen, että nivelaineita on annettava isompi määrä, jotta hyötyä olisi. 

Nyt koetetaan sitten MSM 40g ja glukosamiini 10g-yhdistelmää. Ensimmäiseen ongelmaan törmäsin heti; kaikkiruokainen Taavi jätti Greenlinet kupin pohjalle, kun seassa oli MSM:ää se puoli desiä.. Pieni melassilisä pelasti tilanteen, täytyy miettiä jatkoa. Maistuu muuten pirun pahalle tuo MSM, sen sijaan glukosamiini maistui sokerille (epäilyttävää.. :D). Mielessä kävi myös, olisikohan kannattanut aloittaa vähän pienemmällä annostuksella ensin... Talveksi tulee sitten ruusunmarjaa ja nokkosta, jolloin MSM:n määrän voi pienentää tai jättää kokonaan.

Eilen kävin töiden jälkeen Taavilla ja käytiin kylilläpäin lenkillä. Niin oli taas kiemurtavaa menoa, että meinasi käämi palaa. Luulin jo, että tekee kipeää jostain, mutta kotiinpäin sitä sitten talsittiin ihan reippaasti.. Matkalla törmättiin lähettyvillä kesälaitumilla oleviin hevosiin ja Taavin olisi tehnyt mieli käydä tutustumassa. Kakat ja jäljet piti tarkkaan haistella.
Laitumella nyhtäminen on tehnyt hyvää siinä mielessä, että ruoho on menettänyt merkityksensä; sitä ei enää tarvi ahtaa napaansa suurella himolla ja ruokatauolta liikkeellelähtökin sujuu nopeasti.

Tänään keksinkin vähän toisenlaista liikuntaa. Eilinen hitailu sai minut epäilemään, että josko liike olisi jotenkin epäpuhdas tmv. Koska meillä ei ole kenttää tällähetkellä, eikä oikein hyvää juoksutuspaikkaa (lisäksi Taavi on hankala juoksuttaa yhdellä liinalla), päätin ottaa auton perässä pitkään maanneen pyörän ja kokeilla tulisiko lenkistä mitään Taavi toisessa kädessä.
Lisäksi olen niin kyllästynyt hoputtamaan selästä käsin kokoajan sitä vauhtia ja muutenkin olisi kiva saada vaihtelua liikutukseen ennenkun kenttä saadaan käyttöön ja päästää ohjasajamaan.

ja mitäs täällä on...

Mitäköhän toi hullu on tänään keksinyt....

Näimpä me Taavin kanssa purimme pyörän autosta! Kyllä vaan on mulla fiksu hevonen. Elmo-vainaa olisi tuohon viimeisimpään kuvaan mennessä ottanut ritolat 1. kun avaan kaukosäätimellä auton ovet ja siitä kuuluu kauhea ääni 2. kun auton lähelle olisi pitänyt tulla 3. kun avaan takaluukun 4. kun koetan nostaa pyörää pois kyydistä 5. kun saan pyörän pois kyydistä.. Jne.. Ja lisäksi se olisi varmaan kiskonut mukanaan koko auton jos olisin jostain syystä uskaltanut sitoa sen vetokoukkuun. Ihana se silti oli.


Alku oli vähän takeltevaa, kun Taavi ei ymmärtänyt, miten sen olisi pitänyt pyörän vieressä mennä. Lisäksi se koki sen uhaksi/kilpailijaksi(?) ja luimisteli ja koetti kiilata sitä. Jouduin ärähtelemään sille pitkin lenkkiä, kun se koetti haastaa pyörää. Ihmeellistä.. Se ei sano pyörästä silloin mitään, kun K ratsastaa ja itse poljen mukana. :)

Ensimmäiselle vakkaritaukopaikalle asti meni ihan hyvin, mutta sen jälkeen iski matoiluvaihde.. Käynnissä piti roikkua perässä ja pari kertaa pysähtyäkin, ravissa piti laahustaa hitaaaaassti ja siirtyä väkisin käyntiin. Yhden kerran läväytin narulla pyllylle ilman lupaa tehdyn pysähdyksen jälkeen ja sitten homma eteni jo vähän mallikkaammin. Koetin kiittää ja palkkasin leivälläkin, kun meni hyvin.

Peltotiellä löytyi sitten vauhtinappula ja enhän minä meinannu perässä pysyä, kun Taavi pisteli ravissa menemään. Hölmö pyysin laukkaakin ja samantien karjui takaisin raville, kun maa oli pyörällä kovaa ajamiseen ihan liian pehmeä. Hyvin kuunteli Taavi, eikä lähtenyt käsistä. :) Tosin pari kertaa hivoin kyljellä sen pehmeään mahaan, kun se vähän kiilasi, mutta ei me oltu moksiskaan kukaan.

Kotiinpäin sainkin sitten polkea ihan kunnolla, kun Taavi pääsi vauhtiin. Enkä kyllä nähnyt liikkeessä mitään epäpuhdasta, takaset otti ihan yhtä pitkää askelta ja liike oli omaan silmään ja korvaan rytmikäs. Laukkaakin mentiin uusi pätkä, Taavi olisi mennyt kovempaakin, mutta hienosti pysyi rauhallisella laukalla, kun meinasin läkähtyä. Taitaa tehdä omallekin kunnolle hyvää tämmöinen lenkkeily ja Taavikin taisi tykätä. Loppumatkasta käveltiin hyvät loppukäynnit.

Tallissa laitoin Arnikaa polveen ja toiseen etuseen (joka on muuten nyt laitumellelaskun ja lomailun aikana turvottanut enemmän, nyt taas liikutuksen jälkeen oli kuivempi). Annoin sen Greenlinen, mikä ei meinannut kelvata. Sinne se jäi sitä sitten pupeltamaan, kun läksin kotiinpäin.

PS: Minut on haastettu ja se haaste on kokoajan tekeillä!