Suurin ilo on jaettu ilo

 

Tänään Taaville tuli kauan odotettu vieras! Puhetta Taavilla ratsastamisesta on ollut Ainon kanssa jo kauan, mutta nyt viimein saatiin aikataulut sopimaan. On aivan mahtavaa, kun mulla on hevonen, josta riittää iloa niin monelle muullekin. Se tuo sitä(kin) kautta paljon iloa myös itselle.

Mentiin yhden maissa tallille ja lähdettiin hakemaan Taavia ulkoa. Se vähän vierasti Ainoa, mutta antoi kyllä hyvin kiinni. Sisällä sitten harjattiin erittäin kurainen Taavi ja saihan se oikein kesäkampauksenkin. Tuosta häntäletistä tuli aika hauska!

 

Käytiin sitten maastoilemassa, itse oli polkupyörällä mukana. Alkumatkasta Taavi oli vähän tahmea ja varovainen, mutta kun pääsivät Ainon kanssa tutuiksi, niin en meinannut perässä pysyä. Käytiin varmaan noin 7km:n lenkki metsien ja pehmeäpohjaisten hiekkateiden kautta. Aika paljon laukkaa ja ravia, mutta Taaville ei tullut edes hiki!

Taavi oli kuulemma tosi hauska, sillä on pehmeät liikeet ja erittäin pehmeä laukka. Eikä se kuulemma ole edes hidas! :) Pyöreä selkäkin oli ratsastajan mieleen. Meno näyttikin tosi hyvälle ja parivaljakolla tuntui löytyvän nopeasti yhteinen kieli, hienosti laukkailivat ja ravailivat, eikä Taavi laiskotellut yhtään. 

Oli myös hauskaa nähdä Taavin laukkaa ratsastettuna, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sitä kunnolla. Muutenkin samalla tarkastelin liikkeitä ja minusta niissä ei näkynyt mitään merkkejä epäpuhtauksista tai kivusta.
Taavi jopa pissasi kesken lenkin, kyllä me taas sitä kiiteltiin!

Huppu meni ravistelusta vähän huonosti... :)

Lenkin jälkeen riisuttiin varusteet ja tehtiin vähän temppuja. Esittelin kaikki mitä Taavi osaa ja hetken aikaa myös palloteltiin kolmistaan. Kerran Taavn onnitui saada minun sormi hampaiden väliin ja jouduin nappaamaan sitä naamalle, että se päästi irti! Sillä on sellainen tapa, että sormen jäätyä väliin se jää puremaan siihen ikäänkuin se olisi sitkeää porkkanaa, eikä mikään maailman huuto saa sitä päästämään irti. :D Nahkat meni sormesta rullalle, mutta muuten ei isompia ruhjeita. Auts kuitenkin, mutta mitäpä menin taas antamaan namia sormet ojossa...

Lopuksi mentiin vielä odottamaan Ainon äitiä parkkipaikalle ja Aino ehdotti, josko voisi vielä vähän aikaa istuskella Taavin selässä. No mikä ettei, punttasin tytön kyytiin ja siinähän hyö käpsyttelivät kyytiä odotellessa. :)