lauantai 27. huhtikuuta 2013
Ihana tallipäivä
Ihana tallipäivä vietetty, uusi huopa testattu ja katseltu heppojen leikkejä pitkän aikaa. Harmi, ettei ole parempaa kameraa, tuolla pokkarilla ei kummoisia kuvia saa tällaisellä ilmalla.
Reiskan omistaja Eveliina sattui samaan aikaan tallille ja päätettiin lähteä yhdessä maastoon. Laitettiin hepot kuntoon ja suunnattiin oikealle pihasta. Mentiin latupohjan kautta pehmeäpohjaisella hiekkatielle ja sieltä vielä toisen metsäreitin kautta takaisin isommalle hiekkatielle ja kotiin. Oltiin lenkillä kaikkiaan varmaan puolisentoista tuntia ja mentiin kaikissa askellajeissa, pääasiassa kuitenkin käyntiä. Oli tosi kiva lenkki ja hevosetkin vaikuttivat tyytyväisiltä, Reiska antaa Taaville vähän vauhtia ja Taavi taas rauhoittaa säpäkkää Reiskaa.
Uusi huopa saikin tänään ihan kunnon testin meidän mittapuulla ja se
suoriutui lenkistä kiitettävin arvosanoin. Karvat oli selässä ihan
suorassa, kantti ei ollut hangannut ja hevonenkin vaikutti tosi
tyytyväiseltä. Todella hyvä ostos siis!
Etujalka oli lenkillä kerännyt ihan hitusen nestettä, joten kylmäsin sen ja laitoin kipugeeliä. Laitoin vielä savet etujalkoihin ja takapolviin, vaikkei Taavi siitä tykkääkään.
Hevoset saivat mennä vielä lenkin päätteeksi ulos, kun oli niin hyvä ilma. Katja laittoi Einonkin muiden kanssa leikkimään ja sinnehän se suuntasi heti Taavin luokse. Hyvin jaksoi Taavi vielä Einon kanssa juosta ja painia, ei lenkki painanut jaloissa. :)
Lopulta kaikki hevoset säntäilivät hetken aikaa tarhaa ympäri ja tällä kertaa Taavikin osallistui toimintaan ihan kunnolla. Se pomppi ja riekkui ihan samalla mitalla muiden kanssa.
Etujalka oli lenkillä kerännyt ihan hitusen nestettä, joten kylmäsin sen ja laitoin kipugeeliä. Laitoin vielä savet etujalkoihin ja takapolviin, vaikkei Taavi siitä tykkääkään.
Hevoset saivat mennä vielä lenkin päätteeksi ulos, kun oli niin hyvä ilma. Katja laittoi Einonkin muiden kanssa leikkimään ja sinnehän se suuntasi heti Taavin luokse. Hyvin jaksoi Taavi vielä Einon kanssa juosta ja painia, ei lenkki painanut jaloissa. :)
Lopulta kaikki hevoset säntäilivät hetken aikaa tarhaa ympäri ja tällä kertaa Taavikin osallistui toimintaan ihan kunnolla. Se pomppi ja riekkui ihan samalla mitalla muiden kanssa.
Hyvin huomasin nytkin hevosten juostessa, että Taavi ja Eino ovat hyvää pataa keskenään, ne peilasivat toistensa juoksua ja hakeutuivat toistensa viereen herkeämättä.
Lyhyt videokin löytyy hevosten iloittelusta, liitän sen erillisenä postauksena, kunhan se ensin latautuu. Olisi myös pari kuvasarjaa, mutta niitä tehdessä kuvankäsittelyohjelma meni jumiin ja sammui. Täytyy katsella josko värkkäisin joskus niistä jotain.
Lyhyt videokin löytyy hevosten iloittelusta, liitän sen erillisenä postauksena, kunhan se ensin latautuu. Olisi myös pari kuvasarjaa, mutta niitä tehdessä kuvankäsittelyohjelma meni jumiin ja sammui. Täytyy katsella josko värkkäisin joskus niistä jotain.
Taavi kiilasi kärkeen! :D |
Parhaan kamun kanssa on kiva ilakoida! |
"Askel kevyt on ja mieli huoleton..." |
Wroommm! Ralli-Taavi :D |
Majakka ja perävaunu... |
Jippii! |
Siitäs saat! |
"en vaihtais tätä Hummeriin, en kouralliseen timanttei" |
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kirppislöydön sovitus ja mustasukkainen hevonen
Löysin Facebookin hevoskirppikseltä kahdellakympillä posteineen Polupad-huovan ja iskin heti kiinni! Väri ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta sillä nyt ei varmaan ole tuol metsissä mitään väliä. ;) Kanttinauha on kuitenkin ihan hauskan värinen ja luonnossa enemmän violetti.
Tätä piti tietty heti päästä mallailemaan satulan alle. Hirveän väsymyksen ja vesisateen takia en kuitenkaan lähtenyt sitä ratsain kokeilemaan. Huopa kuitenkin yllätti positiivisesti jo nyt; se istuu tosi kauniisti ja ryhdikkäästi satulan alle ilman suurempaa taiteilua. Lisäksi materiaali tuntuu mukavan pehmeältä.
Voi olla etttä saan jättää tuon geelin satulan alta pois, kun huopa yksistään tuntui antavan jo paljon ryhtiä ja paksuutta. Innolla odotan päästä kokeilemaan ratsain!
Siirryin sitten rapsuttelemaan myös Taavia ja kisuli siirtyi perässä kiehnäämään jalkoihin. Pientä kilpailua huomiosta oli havaittavissa. ;) Taavillekin kelpasi pusut ja halit oikeinkin hyvin, vaikka se ei aina niistä niin välitä. Vaikka olenkin opettanut sen pitämään pusuista; siitä saa namin. Haha.
Lopulta päätin sitten ottaa Taavin vielä pesupaikalle ja pestä sen kintereen haavan (joka on aika hyvin mennyt nyt ruvelle) ja laittaa vielä siihen etujalkaan geeliä. Taavi seisoi toimenpiteiden aikana tyytyväisenä huomiosta ja saimpas laittaa silmän alapuolelle tulleeseen minimaaliseen haavankin Betadinea, kun palkaksi oli tiedossa kourallinen kauraa. ;)
Puhdistin vielä kaviot ja vetäisin pehmeällä harjalla pölyt pois selästä, ettei nyt ihan mörrimöykyltä näytä. Taavi on yleensä saanut Greenlinen tuossa pesupaikalla tai käytävällä ollessaan ja se olikin kovin huolestunut, kun vein sen karsinaan tyhjin suin. Annoin greenlinen vähän aikaa turvota ja sillä aikaa Taavin karsinalta kuului epätoivoista liikehdintää. Kun kuppi lopulta tuli näkyviin, sai se aikaan oikein riemunkiljahduksen! "Tännepäin!!" :D Hahaa..
Tätä piti tietty heti päästä mallailemaan satulan alle. Hirveän väsymyksen ja vesisateen takia en kuitenkaan lähtenyt sitä ratsain kokeilemaan. Huopa kuitenkin yllätti positiivisesti jo nyt; se istuu tosi kauniisti ja ryhdikkäästi satulan alle ilman suurempaa taiteilua. Lisäksi materiaali tuntuu mukavan pehmeältä.
Voi olla etttä saan jättää tuon geelin satulan alta pois, kun huopa yksistään tuntui antavan jo paljon ryhtiä ja paksuutta. Innolla odotan päästä kokeilemaan ratsain!
Sivusta... |
Edestä.. |
Ja takaa.. |
Taavin jalka oli tänään ihan kuiva ja viileä! Jipii! Taavi saikin jäädä
suoraan karsinaan ja vetelin sen vaan piikkisualla nopeasti läpi ennen
huovan sovittamista.
Toinen tallikisu halus kiehnätä mun jaloissa ja juttelin sille siinä samalla. Taavin ovi oli auki ja aika äkkiä se tuli ovelle kurkkimaan, että kelle puhun. Lopulta, kun en siirtänyt huomiotani, niin Taavi tuli käytävälle seisomaan. :D
Toinen tallikisu halus kiehnätä mun jaloissa ja juttelin sille siinä samalla. Taavin ovi oli auki ja aika äkkiä se tuli ovelle kurkkimaan, että kelle puhun. Lopulta, kun en siirtänyt huomiotani, niin Taavi tuli käytävälle seisomaan. :D
Etkös huomaa, että oon väärässä paikassa...... |
Mustasukkaisuusdraama! |
Lopulta päätin sitten ottaa Taavin vielä pesupaikalle ja pestä sen kintereen haavan (joka on aika hyvin mennyt nyt ruvelle) ja laittaa vielä siihen etujalkaan geeliä. Taavi seisoi toimenpiteiden aikana tyytyväisenä huomiosta ja saimpas laittaa silmän alapuolelle tulleeseen minimaaliseen haavankin Betadinea, kun palkaksi oli tiedossa kourallinen kauraa. ;)
Puhdistin vielä kaviot ja vetäisin pehmeällä harjalla pölyt pois selästä, ettei nyt ihan mörrimöykyltä näytä. Taavi on yleensä saanut Greenlinen tuossa pesupaikalla tai käytävällä ollessaan ja se olikin kovin huolestunut, kun vein sen karsinaan tyhjin suin. Annoin greenlinen vähän aikaa turvota ja sillä aikaa Taavin karsinalta kuului epätoivoista liikehdintää. Kun kuppi lopulta tuli näkyviin, sai se aikaan oikein riemunkiljahduksen! "Tännepäin!!" :D Hahaa..
torstai 25. huhtikuuta 2013
Suitsien sovittelua
Ei ole tapahtunut mitään kamalan kummallista viimepäivinä. Eilen käytiin maastoilemassa ja pitkästä aikaa päästiin metsiin talsimaan. Se on Taavin lempipuuhaa, ei vähiten siksi, että siellä on paljon ruokaa. ;) Ihanaa, kun lumien sulettua avautuu taas kasa erilaisia maastoreittejä.
Taavin etujalka on edelleen hiukkasen turvoksissa. Eilen rupesin miettimään, että mitä jos sillä mystisellä kengän irtoamisella on jotain tekemistä asian kanssa. Eihän sillä käytännössä mitään väliä ole, missä se on iskua ottanut.
Taavi ei onnut sitä edes kovassa ravissa eikä ympyrälläkään, se ei myöskään arista sen painelua jalka koukussa tai maassa. Tämä on se sama jalka, jossa on ennenkin ollut välillä nestettä ja ilmeisesti siinä on jonkinsortin vanha jännevamma. Koska Taavi ei onnu sitä eikä arista, niin aion hoitaa sitä ihan kotikonstein.
Kävin eilen hakemassa sille apteekista Felden-nimistä tulehduskipulääke-geeliä. Sen pitäisi vähentää mahdollista tulehdusta. Lisäksi olen laittanut liikutukseen varmuudeksi tukevat pintelit ja patjat sekä kylmännyt jalan liikutuksen jälkeen.
Tänään se olikin minusta jo vähemmän turvoksissa eli ehkää tämä saadaan hoidettua ihan näin. Aika rauhallisestihan me mennään muutenkin, joten sen suhteen jalka tuskin liikaa rasittuu.
Tänään soviteltiin mätsäriä varten suitsia ja kuolaimia. Lisäksi harjoiteltiin ravaamista reippaasti vierellä, kävelyä, käännöksiä ja paikallaan seisomista. Taavi yllätti ja oli tosi reipas ravailemaankin, se jopa innostui ja tarjosi oma-aloitteisesti ravia välillä. :D Yleensä olen saanut vetää sitä perässä.
Se myös juoksuttaessa meinasi laukkailla ihan omin päin.. Juoksutin vain sen verran, että näin liikkeet ravissa. Se oli yllättävän haastavaa, sillä Taavilla on tapana oikoa ympyrällä ja sitten taas suurentaa toiseen suuntaan, joten se on aina johonkin suuntaan mutkalla tai ihan liian lähellä. Se ei ylipäätään juokse kovin hyvin liinassa, kun ei sitä sen kanssa erityisesti ole harrasteltu.
Leikittiin vielä vähän pallolla, mutta se ei ollut selvästikään kovassa suosiossa tänäpäivänä. Lopuksi koetin ottaa kuvia vähän huonolla menestyksellä, kun Taavi ei olisi malttanut seisoa paikallaan pää ylhäällä, suu kiinni ja silmät auki. Ennen talliin menoa syötiin vielä vähän vihreää.
Nuo suitset näyttää kyllä taavin
päässä tosi kivoilta. Ne on sopivan sirot näyttelyyn ja väri on melkein
täydellinen Taaville. Turparemmistä ajattelin vielä leikata alaturpiksen lenkin pois, että on siistimpi.
Otsapanta olisi voinut olla joku kiva ja vähän näyttävämpi, mutten ole löytänyt mitään sopivaa. Ruunalle en osta timanttipantoja (vaikka mieli tekisi välillä), joten se rajoittaa vähän valikoimaa. Onneksi Hööksillä kaikki suloiset suitset ovat pelkästään cob-kokoisina, eikä niissä ole toivoa saada turparemmiä kiinni.
Näiden suitsien kohdalla olisin voinut tehdä poikkeuksen timanttisäännöstä... Jotenkin niin suloiset ja kauniin pelkistetysti koristellut, mutta Taavin onneksi vaan cob-kokoa saatavilla.. |
Tänään, kun eksyin Hööksin sivuille, niin sinne oli tullut uusia
otsapantoja! Pari ihan hienoakin, tosin toisessa taas niitä perkuleen timangeja. Juuri muutama päivä sitten tein tilauksen, kun sai tilata ilman
postikuluja. Tarvitsin oikeastaan vaan loimenkyllästysainetta ostamaani käytettyyn sadeloimeen. Ostin sen postikulujen hinnalla, kun siinä oli yksi nätisti revennyt vekki lautasilla. Sen osaan jopa minä korjata ja Taavi saa siitä oivan loimen tarhailuun, eikä haittaa jos painiottelussa hajoaa.
Koska ruskeille suitsille (tai uusille suitsille ylipäätään)
ei ole oikeastaan muuta käyttöä, kun mätsärissä, niin koetan kokoajan
hillitä otsapantahimoani. Sitäpaitsi eihän siellä otsapantaa kukaan
katsele, vaan hevosta. ;)
Kuolain-asiassa olen nyt päätynyt tuohon jo valmiiksi laatikosta löytyvään waterford-oliiviin. Se on messinginvärinen, en tiedä tarkalleen mitä materiaalia se on. Taavin suuhun tämä tuntuu sopivan, vaikkakin ratsastaessa tämä ei ole erityisen hyvä (paitsi jos haluaa pään ylös ruohotuppaalta).
Taavi kummasteli kuolainta aluksi jonkin verran ja kuolaa tuli aika paljon, vaikkei mitään erityistä tehtykään. Otin suitset kuolaimineen kotiin pesua varten, Taavi ei niitä tarvitse ennen mätsäripäivää.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Lastausta vol 4
Eilen
päätettiin taas pitkästä aikaa kopittaa Taavia. Aika alkaa nimittäin
pikkuhiljaa käydä vähiin, sillä mätsäriin on aikaa enää 2,5 viikkoa!
Sopivasti alkoi sataa juuri, kun oltiin lähdössä tallille. Ei me sokerista kuitenkaan olla, joten hevoselle loimi päälle ja menoksi. Varasin vähän kauraa, paljon lusernia ja melassisiirappiakin herkuiksi.
Taavi suorastaan juoksi koppiin sisään suorilta, eikä olisi ulos peruuttanut millään. Lastaussillan kopina sai sen alkuun vähän mulkoilemaan, mutta hetken päästä K sai rauhassa mesota lastaussillan kanssa ja taputella Taavia lautasille.
Siirryttiin sitten seuraavaan vaiheeseen. Pyysin K:ta koskemaan Taavia puomilla takamukseen, yhden kerran Taavi hermostui ja peruutti puoliksi ulos (ei kokonaan enää viitti..). Sen jälkeen sekään ei aiheuttanut suurempaa reaktiota, joten pyysin laittamaan puomin kiinni.
Taavi ei tainntu edes huomata puomin kiinniolemista ennenkuin K rupesi ottamaan sitä pois. Onneksi puomi oli vielä kiinni ja kiinni se pysyikin, kunnes Taavi rauhoittui. Se tosissaan hetkeksi hätääntyi ja kääntyi hermostuneesti, lopulta se totesi syömisen olevan kuitenkin parempaa puuhaa ja puomi päästiin avaamaan.
Odotin, ettei se ihan suorilta tämän vangitsemisen jälkeen kävele sisään, mutta mitä vielä... Ihan muitta mutkitta yhtään epäröimättä suoraan sisälle. Tällä kertaa ei palkinnoksi laitettukaan puomia kiinni. Eikä puomin läsnäolo aiheuttanut jatkossakaan mitään pakoreaktiota.
Yhden kerran vielä suljettiin puomi, jolloin tuli sama reaktio, kuin ekalla kerralla. Hetken hermoiltuaan Taavi päätyi syömään melassia ja puomi voitiin avata. Vielä kerran sisään ilman puomin sulkemista ja sen jälkeen jätettiin harjoitukset siltä osin. :) Tosi hienosti!
Olen tosi ylpeä, koska tämä on tosiaan eka hevonen, jonka olen opettanut koppiin ilman mitään painetta (yksinkertaisesti siitä syystä, ettei se siedä painetta vieläkään tässä asiassa). Aivan mahtava fiilis!
Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että esimerkiksi hätätapauksessa se saataisiin sujuvasti koppiin (puomin kiinnilaiton jälkeen se kyllä pysyy siellä).
Jippii!! Ens kerralla päästään varmaan laittamaan jo luukkua kiinni, ehkäehkä..
Sopivasti alkoi sataa juuri, kun oltiin lähdössä tallille. Ei me sokerista kuitenkaan olla, joten hevoselle loimi päälle ja menoksi. Varasin vähän kauraa, paljon lusernia ja melassisiirappiakin herkuiksi.
Taavi suorastaan juoksi koppiin sisään suorilta, eikä olisi ulos peruuttanut millään. Lastaussillan kopina sai sen alkuun vähän mulkoilemaan, mutta hetken päästä K sai rauhassa mesota lastaussillan kanssa ja taputella Taavia lautasille.
Siirryttiin sitten seuraavaan vaiheeseen. Pyysin K:ta koskemaan Taavia puomilla takamukseen, yhden kerran Taavi hermostui ja peruutti puoliksi ulos (ei kokonaan enää viitti..). Sen jälkeen sekään ei aiheuttanut suurempaa reaktiota, joten pyysin laittamaan puomin kiinni.
Taavi ei tainntu edes huomata puomin kiinniolemista ennenkuin K rupesi ottamaan sitä pois. Onneksi puomi oli vielä kiinni ja kiinni se pysyikin, kunnes Taavi rauhoittui. Se tosissaan hetkeksi hätääntyi ja kääntyi hermostuneesti, lopulta se totesi syömisen olevan kuitenkin parempaa puuhaa ja puomi päästiin avaamaan.
Odotin, ettei se ihan suorilta tämän vangitsemisen jälkeen kävele sisään, mutta mitä vielä... Ihan muitta mutkitta yhtään epäröimättä suoraan sisälle. Tällä kertaa ei palkinnoksi laitettukaan puomia kiinni. Eikä puomin läsnäolo aiheuttanut jatkossakaan mitään pakoreaktiota.
Yhden kerran vielä suljettiin puomi, jolloin tuli sama reaktio, kuin ekalla kerralla. Hetken hermoiltuaan Taavi päätyi syömään melassia ja puomi voitiin avata. Vielä kerran sisään ilman puomin sulkemista ja sen jälkeen jätettiin harjoitukset siltä osin. :) Tosi hienosti!
Olen tosi ylpeä, koska tämä on tosiaan eka hevonen, jonka olen opettanut koppiin ilman mitään painetta (yksinkertaisesti siitä syystä, ettei se siedä painetta vieläkään tässä asiassa). Aivan mahtava fiilis!
Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että esimerkiksi hätätapauksessa se saataisiin sujuvasti koppiin (puomin kiinnilaiton jälkeen se kyllä pysyy siellä).
Jippii!! Ens kerralla päästään varmaan laittamaan jo luukkua kiinni, ehkäehkä..
Taavi lähdössä kisoista kotiin syksyllä 2012 |
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Aurinkoiset kuulumiset ja traktorin kohtaaminen ojaepisodin jälkeen
Ja joku sanoi, että meillä hevoset ei saa tarpeeksi heinää.. Elintasovatsoja näkyvillä. ;) Riimukin oli leikeissä auennut. |
Eilen käytiin Taavin kanssa ihanalla metsäkävelyllä latupohjaa toiseen
suuntaan. Mentiin aika rauhallisesti, sillä paikoittain oli vielä
pehmeää lunta ja Taavilla on nyt kesäkengät alla.
Kengittäjällä ei ollut
eilen autossa yhtään hokkikenkää, kun hän ohikulkumatkalla kävi
lyömässä irronneen kengän paikalleen, joten otin lopuistakin jaloista
hokit pois (kengittäjä oli irrottanut jo toisesta etusesta).
Taavin etujalka on ottanut ilmeisesti siinä ojarytäkässä tosiaan siipeensä. Se oli eilenkin nesteinen ja vähän lämmin. Aristusta en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Lenkillä ensin säikähdin, että Taavi ontuu, mutta syyllinen taisikin olla kavioon kerääntynyt lumi, koska seuraava ravipätkä oli ihan normaali. Pihalla ympyrällä en myöskään nähnyt ontumista, pikemminkin ilahduin, kuinka hyvin se liikkui takaakin pienellä ympyrällä!
Kylmäsin jalan kuitenkin tallissa ja nesteet lähtikin hyvin liikkeelle. Laitoin vielä Arnikaa yöksi, eiköhän se siitä tokene.
Taavin etujalka on ottanut ilmeisesti siinä ojarytäkässä tosiaan siipeensä. Se oli eilenkin nesteinen ja vähän lämmin. Aristusta en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Lenkillä ensin säikähdin, että Taavi ontuu, mutta syyllinen taisikin olla kavioon kerääntynyt lumi, koska seuraava ravipätkä oli ihan normaali. Pihalla ympyrällä en myöskään nähnyt ontumista, pikemminkin ilahduin, kuinka hyvin se liikkui takaakin pienellä ympyrällä!
Kylmäsin jalan kuitenkin tallissa ja nesteet lähtikin hyvin liikkeelle. Laitoin vielä Arnikaa yöksi, eiköhän se siitä tokene.
Se lavan takana oleva röpelöinen kohta (josta jokin aika sitten puhuin (epäilin satulahuovan aiheuttamaksi) on paljon muuta hevosta pidemmässä
karvassa. Olen ihmetellyt asiaa ja eilen tarkemmin tutkiessa ja
hikiviilalla kaaputellessa siitä alkoi sitten irtoamaan kuollutta ihoa ja karva sen mukana..
En sitten tiedäkään, onko huopa ollut syyllinen vai onko siihen joku
muu purrut. Sama se, kunhan nyt paranee pois.
Tänään satuin tallille juuri sopivasti hevosen sisäänoton aikaan, tosin kukaan hevosista ei ollut vielä portilla odottamassa. Ovat siirtyneet kesäaikaan siis. :) Huudeltiin sitten portilla ja Taavi tuli ekana laukalla portille ja vieläpä vasenta laukkaa.
Jalan turvotus oli laskenut jo huomattavasti. Laittelin Taavin kuntoon samalla, kun se söi ja lähdettiin sitten lenkille.
Päätin todellakin pitkästä aikaa vähän taivutella ja voimistella Taavin kanssa, toki sen vointia kuunnellen. Koska meidän kenttä on huonossa kunnossa ja pellot märät, niin mentiin tallin lähellä olevassa tienristeyksessä, jossa mahtuu tekemään pääty-ympyrän kokoista ympyrää. Siitä myös näkee pitkälle joka suuntaan ja kerkee sivuun jos joku sattuu ajamaan autolla.
Työskenneltiin pohjan takia vaan ihan käynnissä, mutta silti ihan eria asia, kun pääsee menemään edes ympyrää. Taivuttelin ympyrällä huolellisesti ja jos Taavi koetti oikaista, työnsin sen pohkeella takaisin haluamaani kohtaan. Selvästi on olut hyötyä maastossa asetusten tekemisestä ja pohkeella tien sivuun siirtämisestä. ;) Kun taipuminen alkoi sujua ja Taavi lopetti oikomisen, tein puolet ympyrästä ulospäin asetusta ja puolet sisäänpäin. Alkukankeuden jälkeen sujui hyvin.
Oikeaan kierrokseen Taavi tuntui vinommalle, kunnes tajusin, ettei vika taidakaan olla hevosessa..... Kun siirsin oman sisäkäteni olkapäästä alkan taaksepäin, niin alkoi Taavikin taipumaan, kuten kuuluu.
Kuuntelin siinä samalla, kuinka kauempaa alkoi kuulua traktorin ääni. Samantien vatsanpohjassa muljahti ja aloin etsimään pakopaikkaa. Sellainen löytyikin kätevästi läheltä; samaisen risteyksen kohdalla on kapea kulku viereiselle pellolle. Kesti vielä aika kauan, kunnes traktori näkyi kaukaisuudessa ja aloin hoputtaa Taavia pellolle.
Traktori oli tallin omia ja siinä oli kiinni lakaisuharja. Oma sydän hakkasi miljoona, kun katseltiin ohi menevää traktoria turvallisesti pellon puolelta. Taavi sen sijaan otti asian ihan asiallisesti ja sai sarjatulella porkkanaa suuhun. Seuraava traktori on varmaan sen mielestä pyörillä kulkeva porkkana.... :D
Jatkettiin sitten vielä hetken harjoituksia oikeaan kierrokseen. Tähän suuntaan ulospäin taivuttaminen oli paljon vaikeampaa ja muutaman onnistuneemman suorituksen jälkeen annoin Taaville pitkät ohjat. Käytiin vielä ravaamassa läheinen peltosuora toiseen päähän ja tultiin laukalla kotiinpäin. Taavi pärski tyytyväisenä kotiin kävellessä. :)
Kylmäsin vielä jalan ja laitoin siihen taas Arnikaa, se ei enää ollut liikutuksen jälkeen kuin aavistuksen turvoksissa.
Voi vitsi, miten oon ylpeä meistä molemmista. Ehkä me pikkuhiljaa päästään traktorikammosta eroon, enemmän se taitaa olla ratsastajan ongelma..
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
200. teksti: Taavin historiaa
200. kirjoitus lähestyi vääjäämättä ja sattui onneksi sopivasti sunnuntaipäivälle, jolloin on enemmän aikaa kirjoitella. Sadas postaus meni ihan ohitse, en edes tiedä missä vaiheessa.
Ajattelin sitten tasaluvun kunniaksi kertoa vähän Taavin menneisyydestä. Sehän myytiin minulle eestinponina(!), eikä sen taustoista ollut sen kummempaa tietoa. Harvemmin Venäjällä on eestinponeja, joten aloin sitten selvitellä Taavin menneisyyttä.
Googlailin passissa olevia nimiä tuloksetta. Jostain mieleeni oli kuitenkin jäänyt rotu nimeltä Valko-Venäjän (työ)hevonen ja siitähän se sitten lähti. Aluksi etsin tietoa suomeksi ja sitä oli hyvin niukasti. Googlen kuvahaun kautta löysin jollakin hakusanalla kuvan, jossa ihan selvästi seisoi minun Taavini! Kuvaa ei kuitenkaan saanut suuremmaksi, sillä sivu oli ilmeisesti poistettu. Tunnistin kuitenkin sivun tekijän ja muistin hänellä olleen aikaisemminkin hevosia myynnissä. Etsin hänet facebookista ja laitoin viestiä, se viesti tosin ei koskaan tavoittanut kyseistä henkilöä.
Onnistuin Google-kääntäjän avulla kääntämään rodun nimen venäjäksi (joka muuten googlen käännöken mukaan on "valko-valjaat"). Sen jälkeen eksyin venäläiselle sivustolle, jolla oli kuvia kyseisen rodun hevosista ja sieltä löysinkin muutaman kuvan Taavista! Lisääjä oli sama ihminen, johon olin yrittänyt jo aiemmin olla yhteydessä.
Hidalgo on tullut Valko-Venäjältä muiden hevosten kanssa ensin Pietariin, jossa se vietti muutaman kuukauden odotellen vientipapereiden järjestymistä. Se oli tarkoitus kouluttaa ja myydä eteenpäin.
Elenalle "Danja" saapui syyskuussa 2007. Hän kertoi hevosen olleen alkuun hyvin hiljainen ja rauhallisesti vain katselleen ympäristöä, eikä ihmetellyt mitään. Ratsastaessa se ei osannut juurikaan mitään ja oli erittäin hidas ja jopa maastossa vaikea saada siirtymään raviin. Se on kuulemma koulutettu herkuilla lahjomalla ensin pohkeelle ja myöhemmin ihan istunnallakin siirtymään raviin. Laukkakin tuli opetettua. Raipasta Taavi ei välittänyt yhtään. Ajossa Taavi on kuulemma osaava ja rauhallinen.
Se oli kerennyt olla Elenalla kuukauden, kun se koetti ensimmäisen kerran purra. Parin päivän päästä se yritti uudelleen. Se sai molemmilla kerroilla nenilleen ja siitä tuli kuulemma todella mukava sen jälkeen. Oli mustasukkainen Elenasta ja hirnui nähdessään. Elenä on sitä mieltä, että Taavi on "yhden ihmisen hevonen", jonka luottamus pitää ansaita.
Taavi oli Elenalla talven yli, koska se oli purrut ihmistä. Kun se ei enää uudelleen yrittänyt purra, se tuli keväällä myyntiin.
Ilmoituksessa oli mainittu, ettei se sovi lapsille eikä kilpailukäyttöön (harraste- ja maastokäyttöön siis). "Kentällä hidas, kuin mato, kuten maastossakin" -oli kirjoitettu ilmoituksessa.
Vaellustallilta oli soitettu ja kyselty Taavista. He kuulemma etsivät juurikin hidasta, kun sellaista on vaikea löytää. Heille oli myös kerrottu, että Taavi oli purrut ja että sitä ei saa jättää lasten kanssa ilman valvontaa.
Toukokuussa 2008 Taavi sitten lähti vaellustallille ja Elenan tiedot sen elämästä päätyvät tähän.
Olen myös koettanut selvittää Taavin vaiheita Elenalta lähtemisen jälkeen, mutta minulla ei ole kuin pieniä tiedonmuruja ja viimeisimmän edellisen omistajan kertomaa.
Taavi kerkesi olla kyseisellä vaellustallilla ilmeisesti vain kesän yli (minulle on tähän asti puhuttu, että se olisi ollut siellä vuoden, mutta omistajanvaihdoshistoria puhuukin muuta?), kunnes se lokakuussa myytiin sille henkilölle, jolta minä sen ostin. Olin myös yhteydessä kyseiseen vaellustalliin, mutten saanut kuin epämääräisen vastauksen, että tutulta näyttää ja rauhallinen oli..
Vaellustallilta myynnin jälkeen se on viettänyt leppoista pullaponin elämää liikkuen melko harvakseltaan ja pääsääntöisesti kevyesti. Se asui shettiksen kanssa "pihatossa" ja oli ilman kenkiä. Sille oli käynyt jossain vaiheessa tämän omistajan kanssa jonkinlainen tapahtuma traktorin ja peräkärryn kanssa. Taavi oli säikähtänyt ja peruuttanut ojaan. Muuten ilmeisesti yhteiselo oli sujunut mutkattomasti.
Tämän omistajan kertomana se olisi vaellustallilla jumitellut tallin oville, eikä sen kanssa olisi käytetty raippaa ollenkaan. Ja lopulta se tosiaan olisi myyty liian hitaana pois. Tiedä sitten, nämä tiedot ovat mutkan kautta tulleita.
Taavi kerkesi olla edellisellä omistajallaan lokakuusta 2008 aina heinäkuuhun 2012, jolloin Taavi saapui meille, elämänsä viimeiseen kotiin.
Kuvat ovat (kahta viimeistä lukuunottamatta) kaikki ajalta 2007-2008 ja niiden käyttöön olen saanut luvan Elenalta. Kiitos!
Pikkaisen täytyi noita ajankohtia ja vuosilukuja mietiskellä, tarkistella ja päätellä Hippoksen avulla, toivottavasti ne ovat nyt lähellä oikeaa.
Ajattelin sitten tasaluvun kunniaksi kertoa vähän Taavin menneisyydestä. Sehän myytiin minulle eestinponina(!), eikä sen taustoista ollut sen kummempaa tietoa. Harvemmin Venäjällä on eestinponeja, joten aloin sitten selvitellä Taavin menneisyyttä.
Googlailin passissa olevia nimiä tuloksetta. Jostain mieleeni oli kuitenkin jäänyt rotu nimeltä Valko-Venäjän (työ)hevonen ja siitähän se sitten lähti. Aluksi etsin tietoa suomeksi ja sitä oli hyvin niukasti. Googlen kuvahaun kautta löysin jollakin hakusanalla kuvan, jossa ihan selvästi seisoi minun Taavini! Kuvaa ei kuitenkaan saanut suuremmaksi, sillä sivu oli ilmeisesti poistettu. Tunnistin kuitenkin sivun tekijän ja muistin hänellä olleen aikaisemminkin hevosia myynnissä. Etsin hänet facebookista ja laitoin viestiä, se viesti tosin ei koskaan tavoittanut kyseistä henkilöä.
Tähän kuvaan törmäsin googlen haulla, vaikka kuva oli armottoman pieni, ei tunnistaminen tuottanut ongelmia |
Onnistuin Google-kääntäjän avulla kääntämään rodun nimen venäjäksi (joka muuten googlen käännöken mukaan on "valko-valjaat"). Sen jälkeen eksyin venäläiselle sivustolle, jolla oli kuvia kyseisen rodun hevosista ja sieltä löysinkin muutaman kuvan Taavista! Lisääjä oli sama ihminen, johon olin yrittänyt jo aiemmin olla yhteydessä.
Muunmuassa tämä kuva löytyi sieltä venäläiseltä sivulta |
Tämän jälkeen etsin Elenan sähköpostin ja laitoin sitä kautta uuden
viestin ja uudemman kuvan Taavista. Kyselin, onko hevonen hänelle tuttu
ja mitä hän tietää sen menneisyydestä. Sainkin pian vastauksen, että Taavi oli tullut hänelle Suomeen ja sain myös muutaman uuden kuvan. Sen jälkeen
ollaankin viestitelty aina välillä ja hän on kertonut minulle kaiken
mitä tietää Taavista.
Hidalgo on tullut Valko-Venäjältä muiden hevosten kanssa ensin Pietariin, jossa se vietti muutaman kuukauden odotellen vientipapereiden järjestymistä. Se oli tarkoitus kouluttaa ja myydä eteenpäin.
Elenalle "Danja" saapui syyskuussa 2007. Hän kertoi hevosen olleen alkuun hyvin hiljainen ja rauhallisesti vain katselleen ympäristöä, eikä ihmetellyt mitään. Ratsastaessa se ei osannut juurikaan mitään ja oli erittäin hidas ja jopa maastossa vaikea saada siirtymään raviin. Se on kuulemma koulutettu herkuilla lahjomalla ensin pohkeelle ja myöhemmin ihan istunnallakin siirtymään raviin. Laukkakin tuli opetettua. Raipasta Taavi ei välittänyt yhtään. Ajossa Taavi on kuulemma osaava ja rauhallinen.
Se oli kerennyt olla Elenalla kuukauden, kun se koetti ensimmäisen kerran purra. Parin päivän päästä se yritti uudelleen. Se sai molemmilla kerroilla nenilleen ja siitä tuli kuulemma todella mukava sen jälkeen. Oli mustasukkainen Elenasta ja hirnui nähdessään. Elenä on sitä mieltä, että Taavi on "yhden ihmisen hevonen", jonka luottamus pitää ansaita.
Taavi oli Elenalla talven yli, koska se oli purrut ihmistä. Kun se ei enää uudelleen yrittänyt purra, se tuli keväällä myyntiin.
Ilmoituksessa oli mainittu, ettei se sovi lapsille eikä kilpailukäyttöön (harraste- ja maastokäyttöön siis). "Kentällä hidas, kuin mato, kuten maastossakin" -oli kirjoitettu ilmoituksessa.
Vaellustallilta oli soitettu ja kyselty Taavista. He kuulemma etsivät juurikin hidasta, kun sellaista on vaikea löytää. Heille oli myös kerrottu, että Taavi oli purrut ja että sitä ei saa jättää lasten kanssa ilman valvontaa.
Toukokuussa 2008 Taavi sitten lähti vaellustallille ja Elenan tiedot sen elämästä päätyvät tähän.
Onnistuu se laitumelle viesti näinkin... :D |
Olen myös koettanut selvittää Taavin vaiheita Elenalta lähtemisen jälkeen, mutta minulla ei ole kuin pieniä tiedonmuruja ja viimeisimmän edellisen omistajan kertomaa.
Taavi kerkesi olla kyseisellä vaellustallilla ilmeisesti vain kesän yli (minulle on tähän asti puhuttu, että se olisi ollut siellä vuoden, mutta omistajanvaihdoshistoria puhuukin muuta?), kunnes se lokakuussa myytiin sille henkilölle, jolta minä sen ostin. Olin myös yhteydessä kyseiseen vaellustalliin, mutten saanut kuin epämääräisen vastauksen, että tutulta näyttää ja rauhallinen oli..
Vaellustallilta myynnin jälkeen se on viettänyt leppoista pullaponin elämää liikkuen melko harvakseltaan ja pääsääntöisesti kevyesti. Se asui shettiksen kanssa "pihatossa" ja oli ilman kenkiä. Sille oli käynyt jossain vaiheessa tämän omistajan kanssa jonkinlainen tapahtuma traktorin ja peräkärryn kanssa. Taavi oli säikähtänyt ja peruuttanut ojaan. Muuten ilmeisesti yhteiselo oli sujunut mutkattomasti.
Tämän omistajan kertomana se olisi vaellustallilla jumitellut tallin oville, eikä sen kanssa olisi käytetty raippaa ollenkaan. Ja lopulta se tosiaan olisi myyty liian hitaana pois. Tiedä sitten, nämä tiedot ovat mutkan kautta tulleita.
Taavi juuri kopista purettuna 4.7.2012, klo 20:35 |
Taavi kerkesi olla edellisellä omistajallaan lokakuusta 2008 aina heinäkuuhun 2012, jolloin Taavi saapui meille, elämänsä viimeiseen kotiin.
Kuvat ovat (kahta viimeistä lukuunottamatta) kaikki ajalta 2007-2008 ja niiden käyttöön olen saanut luvan Elenalta. Kiitos!
Pikkaisen täytyi noita ajankohtia ja vuosilukuja mietiskellä, tarkistella ja päätellä Hippoksen avulla, toivottavasti ne ovat nyt lähellä oikeaa.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Puuttuva kenkä, rautalisät ja iltalenkki
Tänään Taavilla on vapaapäivä, sillä meillä on illaksi tiedossa juhlat ja aamupäivä meni asioita hoidellessa. Kävin ostamassa Taaville lisää ruokaa eli Greenlinea ja Kraftin haketta, lisäksi ostin sille karvankiilloketta sekä rautaliuosta.
Sillähän oli silloin klinikalla hemoglobiini hiukkasen matala, joten sille suositeltiin rautalisää, kokeillaan nyt sitten kestääkö maha sen. Itselleni ostin myös apteekista rautalisän, sillä sain lääkäriltä kehoituksen syödä rautakuurin. Varsinaista anemiaa ei todellakaan ole, mutta varastorauta on vähän alhainen. Ollaan siis samalla kuurilla sitten. ;)
Itselleni valitsin kehutun, vatsaystävällisen Salus Floradix Kräuterblut-Saft rautavalmisteen ja Taavi saa Supreme Horse Caren rautaliuosta. Jälkikäteen tuli vaan mieleen, että olisikohan tuo ihmisten valmiste sopinut hevosellekin, se kun on luonnollista ja vatsaystävällistä. ;)
Nokkonen olisi tietysti myös käynyt paremmin, kuin hyvin. Kokeilen ensi kesänä kerätä itse nokkosta.
Eilen käytiin iltalenkillä, K innostui ratsastamaan ja minä kävelin perässä. Käytiin aika pitkäkin lenkki ja ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen latupohjalla, siellä kun ei varmasti enää kukaan hiihdä sen ollessa osittain jo sulanut. :) Taavikin tykkäsi lenkistä ja se oli muutenkin kokoajan erittän hyväntuulinen.
Käytiin myös haistelemassa pihalla olevia traktoreita ja peräkärryjä. On muuten ollu tosi hyvä tapa opettaa, että esineitä haistelemalla saa makupalan. Nytkin jännityksestä huolimatta Taavi uskalsi haistaa kaikkia traktoreita ja härveleitä. Koskettaminen ja haistaminen myös laukaisee jännitystä.
Etujaloissa oli vähän nestettä, vasemmassa vähän enemmän. Se jalka on ennenkin säärestä turvotellut, lieneekö se mysteerinen "jännevamma"-jalka sitten (josta siis minulle vata äskettäin ohimennen mainittiin, eikä asia sitten selvinnyt sen tarkemmin). Hiukan kävi epäilyttämään, onko sillä ojaansyöksyllä jotain tekemistä turvottelun kanssa. Ei Taavi niitä kuitenkaan aristellut, joten seurataan.
Myös toinen etukenkä oli mystisesti irronnut! Ekaa kertaa Taavilta on kenkä irronnut, saattaahan tälläkin olla tekemistä sen ojassa rymyämisen kanssa. Vaikka sillä mun mielestä olikin kaikki kengät, kun kotiin talsittiin.
Kengittäjä käy kuitenkin tänään laittamassa sille uuden kengän.
Lenkillä Taavi söi kuusen- ja männynhavuja, kuivunutta ruohoa ja sammalta.. Sammal maistui sille oikein hyvin ja se hieman minua kummastutti. Toki kyse voi olla siitä, että se on ensimmäinen vihreä, mikä lumen alta paljastuu. Nettiä selatessa löysin pari juttua, joissa viitattiin suolistovaivoihin, mutta kerrottiin myös, että sammal on erittäin mineraalipitoinen. Tiedä sitten, mitä varten Taavi sitä niin kovasti himoitsi.
Hiekkakuurinkin ajattelin sille antaa, kunhan lumet vähän vielä sulaa. Se kuitenkin nyt nyhtää ja tonkii kaikenlaista, kun lumet sulaa.
Sillähän oli silloin klinikalla hemoglobiini hiukkasen matala, joten sille suositeltiin rautalisää, kokeillaan nyt sitten kestääkö maha sen. Itselleni ostin myös apteekista rautalisän, sillä sain lääkäriltä kehoituksen syödä rautakuurin. Varsinaista anemiaa ei todellakaan ole, mutta varastorauta on vähän alhainen. Ollaan siis samalla kuurilla sitten. ;)
Itselleni valitsin kehutun, vatsaystävällisen Salus Floradix Kräuterblut-Saft rautavalmisteen ja Taavi saa Supreme Horse Caren rautaliuosta. Jälkikäteen tuli vaan mieleen, että olisikohan tuo ihmisten valmiste sopinut hevosellekin, se kun on luonnollista ja vatsaystävällistä. ;)
Nokkonen olisi tietysti myös käynyt paremmin, kuin hyvin. Kokeilen ensi kesänä kerätä itse nokkosta.
Ratsastajalla on joka kuvassa yhtä tuima ilme, vaikka kivaa olikin. ;) |
Eilen käytiin iltalenkillä, K innostui ratsastamaan ja minä kävelin perässä. Käytiin aika pitkäkin lenkki ja ensimmäistä kertaa syksyn jälkeen latupohjalla, siellä kun ei varmasti enää kukaan hiihdä sen ollessa osittain jo sulanut. :) Taavikin tykkäsi lenkistä ja se oli muutenkin kokoajan erittän hyväntuulinen.
Käytiin myös haistelemassa pihalla olevia traktoreita ja peräkärryjä. On muuten ollu tosi hyvä tapa opettaa, että esineitä haistelemalla saa makupalan. Nytkin jännityksestä huolimatta Taavi uskalsi haistaa kaikkia traktoreita ja härveleitä. Koskettaminen ja haistaminen myös laukaisee jännitystä.
Etujaloissa oli vähän nestettä, vasemmassa vähän enemmän. Se jalka on ennenkin säärestä turvotellut, lieneekö se mysteerinen "jännevamma"-jalka sitten (josta siis minulle vata äskettäin ohimennen mainittiin, eikä asia sitten selvinnyt sen tarkemmin). Hiukan kävi epäilyttämään, onko sillä ojaansyöksyllä jotain tekemistä turvottelun kanssa. Ei Taavi niitä kuitenkaan aristellut, joten seurataan.
Myös toinen etukenkä oli mystisesti irronnut! Ekaa kertaa Taavilta on kenkä irronnut, saattaahan tälläkin olla tekemistä sen ojassa rymyämisen kanssa. Vaikka sillä mun mielestä olikin kaikki kengät, kun kotiin talsittiin.
Kengittäjä käy kuitenkin tänään laittamassa sille uuden kengän.
Maa vihertää!! |
Lenkillä Taavi söi kuusen- ja männynhavuja, kuivunutta ruohoa ja sammalta.. Sammal maistui sille oikein hyvin ja se hieman minua kummastutti. Toki kyse voi olla siitä, että se on ensimmäinen vihreä, mikä lumen alta paljastuu. Nettiä selatessa löysin pari juttua, joissa viitattiin suolistovaivoihin, mutta kerrottiin myös, että sammal on erittäin mineraalipitoinen. Tiedä sitten, mitä varten Taavi sitä niin kovasti himoitsi.
Hiekkakuurinkin ajattelin sille antaa, kunhan lumet vähän vielä sulaa. Se kuitenkin nyt nyhtää ja tonkii kaikenlaista, kun lumet sulaa.
Sammaleensyöntiä.. |
Havujenhamuamista... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)