lastausharjoitukset vol3

Tänään päästiin pitkästä aikaa lastausharjoitusten pariin. Viime kerrasta onkin vierähtänyt kolmisen viikkoa! Nyt pitää ahkerasti treenata, jotta Taavi olisi mallikelpoinen lastattava kuukauden päästä. Tämänpäiväiset harjoitukset tosin olivat rohkaisevia, kyllä tästä vielä hyvä tulee, hitaasti, mutta varmasti. Ihan niinkuin kaikki muukin Taavin kanssa. ;)

"Voisitko ojentaa sitä kippoa tännepäin, jookos?"

"Tuoksu tulee nenään, mutta ihan ei yllä..."

"Kai se on sitten kavuttava sisälle syömään"

"Täällä mä nyt syön..."

Vähänks ärsyttää, kun toi käskee peruuttamaan pois, kun just tulin!

Niinkuin kuvakaappauksista voi todeta, Taavi kävi tänään kopissa sisällä. Ihan perällä asti ja monta kertaa. Videolle kuvattiin vain tämä yksi kerta, sillä aina kun kamera ilmestyi näkyviin, Taavia alkoi ujostuttaa ja se ei suostunut tulemaan koppiin.. Tämänkin videon takia sain maanitella sitä todella kauan, vaikka se oli ennen tätä kävellyt jo montamonta kertaa suoraan sisään. Kummallista. 

Välissä harjoiteltiin vähän puomin kanssa; kun kosketan puomilla pyllyä, se tarkoittaa aina eteenpäin. Ei tuntunut olevan tasamaalla minkäänlainen ongelma.

Nyt päästiin jo harjoituksissä eteenpäin, kun sisäääntulo sujui hyvin ja Taavi uskalsi tulla kokonaan koppiin (sekä viipyä siellä syömässä x aikaa). Pyysin K:ta taputtelemaan Taavia vähän lautasille ja kolisuttamaan lastaussiltaa. Taputtelun Taavi kesti, mutta ensimmäisen kolahduksen kuultuaan se halusi peruuttaa samantien ulos. Se saikin tehdä niin ihan rauhassa, mutta ruuat jäivät koppiin.  
Taavi päättikin palata pian koppiin takaisin ja seuraavalla kerralla se peruutti puoleen väliin ulos kolahduksen kuultuaan, palaten samantien takaisin sisälle syömään. Kolmas kerta toden sanoi ja Taavi seisoi kopissa kolistelusta huolimatta ja sain itse pyytää sen pihalle. 

Tätäkin yritettiin kuvata videolle, mutta Taavi kieltäytyi taas yhteistyöstä, kunnes kamera oli piilotettu, joten.. Ei sitten. :) 
Käytiin sitten vielä kerran kopissa melassisiirappia kiposta nuolemassa, se olikin niin hyvää kamaa, ettei haitannut, vaikka K nosti vähän lastaussiltaa ilmaankin ja seisoskeli itse lastaussillalla (kuten puomia laitettaessa). Taavia oikein ärsytti, kun patistin sitä peruuttamaan ulos kopista herkkujen luota!

Seuraavalla kerralla kokeillaan, miten Taavi suhtautuu puomi kädessä kävelevään avustajaan, kun pitäisi tulla koppiin. Ja jos kaikki menee hyvin, niin ainakin harjoitellaan puomin laittoa paikalleen. Saa nähdä, laitetaanko oikeasti kiinni vielä, riippuu Taavista.

Olen aina ollut enemmän sen tyyppinen lastaaja, että hevonen laitetaan koppiin tarvittaessa voimalla (vetämällä, painostamalla takaa, paineella muuten...). Olen kuitenkin nyt kohdannut voittajani siinä lajissa ja on ollut pakko nöyrtyä. Joskus ruokapalkka, pitkä pinna ja täysi paineettomuus on paras keino, vaikka se veisikin kauan aikaa.
Erityisen hyvä palkinto oli se, että tänään kopin nähdessään Taavi ei jännittynyt, se ei puhissut tai ollut hermostunut, vaan tuli mielellään kopin läheisyyteen ja nopeasti sisällekin. Se siis kokee sen nykyään mukavana asiana negatiivisen sijaan, koska se ei ole kokenut viime kerralla mitään negatiivista kopin luona. Koppi = herkkuja = ihanaa.

Muuta liikuntaa minä en Taaville tänään tarjonnut, mutta se oli kuulemma saanut koko aamupäivän leikkiä Einon kanssa, joten liikuntaan on siis tullut. :) Huomenna menenkin jo heti aamusta tallille, koska olen niin myöhään illalla töissä.