Maastopaniikkeja ja ojaan tippuminen...

On ollut aika vauhdikasta menoa parina viime päivänä, eikä ruhjeiltakaan ole vältytty. Tiistaina Taavilla oli vapaa.

Eilen menin illlalla tallille ja otin Taavin käytävälle täytettyäni heinäverkot. Taavi oli taas tavallista puheliaampi, kun en ole päivään käynyt, se on kyllä hauska! :) Käytävällä se alkoi taas hamuilla sinne melassiastialle.. HUOH. Komentelu meni taas ihan kuuroille korville ja lopulta (luulin) keksineeni loistoidean.
Sivelin vähän lämpölinimenttiä kannen päälle. Se nyt ei pienissä määrissä suuhun joutuessaan ole vaarallista, eikä mitään parempaa tähän hätään ollut tarjolla (kuten chilijauhetta).

Taavi siirtyi heti innoissaan melassiastialle ja ihmetteli varmaan, kun en komentanut sitä. Nuolaisu ja armoton irvistely! :D Ahne Taavi ei jättänyt hommaa tähän, vaan jatkoi hetken päästä nuolemista uudelleen, jouduin jo kieltämään sitä, ettei se latki hirveästi sitä lämpölinimenttiä. Hölmö!

Rupesihan se sitten ilmeisesti tuntumaan suussa ja jonkin aikaa kävi aika kova maiskutus ja leukojen vääntely. Hetken päästä pahin oli laantunut ja jäljelle jäi vain alahuulen "läpätys". Eipä kiinnostanut melassiasti vielä lenkin jälkeenkään. Tänään kuitenkin totesin, ettei mennyt oppi perille vieläkään, vaan melassiastiat vetivät taas puoleensä ihan niinkuin ennenkin. Taidan luovuttaa..

Reiska omistajansa kanssa oli lähdössä samaan aikaan lenkille, joten päätettiin lähteä yhdessä. Mentiin kylälle päin ja lenkki meni alkuun ihan hyvin. Yhdessä vaiheessa takaa tuli pakettiauto, jolloin Reiskan ratsastaja jalkautui (Reiska pelkää kuulemma isompia autoja), pyysin taluttamaan Reiskan Taavin pepun taakse turvaan. Siitäkin huolimatta Reiska otti kierroksia, kääntyi kotiin ja juoksi taluttamassa olleen Eveliinan yli. Irti se ei kuitenkaan päässyt ja onni onnettomuudessa, että Reiskan onnistui väistellä maassa makaavaa ihmistä. Huh.

Jatkettiin sitten matkaa ja käytiin ison tien varressa vähän katselemassa autoja. Taavi oli Reiskalle loistavaa seuraa, sillä se ei korvaansa lotkauttanut millekään, vaikka toinen vieressä pörisikin.

Loppulenkin Reiska kävi aika lämpöisenä, joten annon Eveliinalle vinkkejä, joilla hän saa Reiskaa rentoutumaan. Lopulta Reiska kävelikin ihan vapain ohjin rauhassa. 

Autoja ihmettelemässä

Tänään menin aamusta tallille, ihana auringonpaiste pitkästä aikaa! Laittelin Taavin kuntoon ja lähdettiin maastoon ilman satulaa. Mentiin vasemmalle-oikealle, otettiin raviakin ja käytiin metsässäkin vähän kääntymässä.
Takaisinpäin tullessa rupesin kuuntemaan, että takaa tulee traktori. Pian se tulikin näkyviin ja menin ravilla tien ali menevän ojarummun yli (Taavi menee siinä keskellä tietä). Sitten jatkettiin käynnillä eteenpäin. Taavi ei normaalisti sano takaa tulevista traktoreista mitään, kun vaan kävelee eteenpäin kokoajan eikä itse rupea pälyilemään.

Traktori piti todella outoa ääntä ja sillä oli perässä peräkärry, koetin itsekin katsella vaan eteenpäin, ettei kuikuilu hermostuta Taavia. Ilmeisesti olin kuitenkin itse hermostuneempi, kuin aiemmin ja liekö siinä yksi syy, että traktorin ollessa jo ihan meidän vieressä Taavin lehmänhermot pettivät, se kääntyi metsään päin ja loikkasi sinne. Lumi oli peittänyt siinä olevan ojan ja humpsahdettiin sinne vauhdilla. En tiedä menikö Taavi polvilleen, koska se vajosi niin syvälle (pää oli puoliväliin asti lumessa).
Pomppasin pois kyydistä tien laitaan, enkä oikeastaan edes muista missä asennossa olen ollut. Muistan vain katsoneeni Taavin könytessä ojasta ylös, että oma jalkani jää alle.. Onneksi Taavi ei astunut koko voimallaan, vaan tajusi keventää askelta ja jäi sen jälkeen rauhassa odottelemaan, kun keräsin luuni.

Jalka otti painoa ja pystyin kävelemään, joten murtunut se ei onneksi ole. Sitten lähdettiin köpöttelemään taluttaen kotiin. Taavi roikotti päätään ja oli vähän kysyvän oloinen. Kerroin sille, ettei haittaa ja että se teki ihan oikein hypätessään ojan suuntaan ja varoessaan parhaansa mukaan. Kotimatkalla takaa tullut henkilöautokin sai Taavin hiukan säpsymään.

Tallilla sitten juotin Taaville Greenlinet ja vein sen ulos.

Oma jalkanu on musta ja kipeä, siinä on kaksi hokinjälkeä (iho ei kuitenkaan ole mennyt rikki), mutta suuremmat kolhut taisi kuitenkin kokea henkinen puoli. Nyt jo kauhulla odotan meidän seuraavaa kohtaamista traktorin kanssa ja sehän ei ainakaan yhtään helpota sitä tilannetta.
Taavilla on jo aiemman omistajan kanssa peräkärryllisestä traktorista huono kokemus, mutta meillä ollessa  kaikki on sujunut tosi hyvin. Osakseen varmaan sen takia, että tallin pihapiirissä liikkuu paljon traktoreita ja hevoset näkevät niitä ihan joka päivä. Tämä tänään tavattu ei kuitenkaan ollut tallin traktori ja sillä oli perässä iso peräkärry (sellainen jolla puita viedään), se piti outoa ääntä ja ohitti todella läheltä (niin läheltä, että itseänikin hirvitti vaikka minä tiedän, ettei se aja päältä. Toisinkuin Taavi ei tiedä..).

Sairastelukierre siis jatkuu taas, ihan uskomatonta! Mut ei auta muu kuin leuka rintaan jne... :D