Ihan liian herkullinen melassi

Tämä Elmon perintökyltti kuvastaa todella hyvin tätä päivää, palaan siihen alempana..

Taavilla on ollut vähän helpompi loppuviikko, sillä olen itse tämän(kin) viikon sairastanut. Toisaalta Taavi alkoikin taas tuntua siltä, että se oli ratsastustauon tarpeessa.
Torstaina kävin Taavia moikkaamassa ja löysin siltä toisesta takakintereestä rupisen kohdan, joka oli haljennut auki. Häpeäkseni täytyy myöntää, että olen huomannut sen kovan kohdan jo aiemmin, mutten ole pysähtynyt sitä lähemmin tarkastelemaan.
Puhdistin sen vedellä ja liotin ruvet irti, oli ilmeisesti aika arka. Laitoin siihen betadinea ja rasvaa päälle. Epäilen, että haava on saanut alkunsa, kun Taavi on makaillut karsinassa ja kinner on osunut betoniin. En keksi muuta... Täytyy seurata sitä ja jos se ei ala parantua, pyytää karsinaan lisää alusia. Vai voiko tuollainen tulla jostain muualta? Se on siis ollut jo pidempään siinä.

Ennen pesua

Pesun jälkeen

Perjantaina sain viimein raahattua itseni lääkäriin ja sain antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Yritin sitä ensin viikon kotikonstein hoidella (joo, tyhmä idea...), mutta oli pakko nöyrtyä lopulta. Taavi vietti vapaan.

Lääkkeet kyllä auttoi tosi nopeasti ja tänään sitten pääsin taas keskittymään kunnolla muuhunkin, kun vessassa ravaamiseen. Päivä vaan ei ollut ilmaltaan kaikkein ihailtavin, mutta sade tietysti nopeuttaa lumien lähtöä.

Taavi oli jo sisällä, kun menin ja sain siltä taas tervehdyksen. Heitin Lusernit kuppiin ja menin täyttämään verkot, ettei tarvitse ensi viikolla alkaa niitä täyttelemään. Ratsastan aamusta maanantaina, tiistaina mulla on aamusta labra, joten en kerkeä tallille ollenkaan, keskiviikkona on iltaratsastusta (jolloin kerkeän taas täyttää verkot), torstaina taas aamuliikutus..

Otin Taavin sitten syömisen jälkeen pesupaikalle jalkojen pesua varten. Melassipönttö veti taas puoleensa ja tällä kertaa ajattelin, etten sido sitä kiinni. Täytyyhän sen osata seisoa paikallaan vapaana menemättä melassiastialle.
Niinhän sen tosiaan pitäisi.... Helpommin sanottu, kun tehty. Melassiastia veti Taavia puoleensa, kuin magneetti. Mikään mahti tai kielto ei pitänyt sitä poissa sen houkuttavan astian luota.
Kokeilin aika monta hellää, kovempaa ja vielä kovempaa keinoa, komensin, kiitin, palkitsin, kaikki osoittautuivat muutaman kokeilun jälkeen täysin tehottomiksi. Kerta toisensa jälkeen se rangaistuksesta tai kiellosta huolimatta hyökkäsi astialle ja lipoi niin paljon kerkesi, selvästi tietäen olevansa kielletyllä alueella..
Lopulta ainut toimiva väline oli raippa, jolla napautin, kun nenä lähestyi melassiastiaa miljoonasta kiellosta ja kosketuksesta huolimatta. Tämä johti Taavin kavahtamiseen taaksepäin ja pääsin palkkaamaan sen melassiastian luota poistumisesta. En olisi halunnut tähän mennä, mutta täytyy myöntää, että tämä tekniikka myös toimi hetkessä ahmattiin luupäähän.

Pirteä melassiahmatti lähdössä lenkille

 

Päästiin vihdoin sinne lenkillekin ja Taavi olikin oikein innoissaan lähdössä. Se kulkee paljon reippaammin ja mielellään, kun se saa välillä (vastoin klinikan ohjeita) levätä itsekseen ilman liikutusta. Se on varmaan sen päälle aika tärkeää, ettei aina tarvitse työskennellä.

Käytiin aika nopea lenkki, kun ilma oli aika masentava. Taavi heitti taas pihalla uukkarin, kun pelästyi epämääräisen muotoista lumikönttiä, jonka päällä oli hiekoitushiekkaa. :D
Mentiin laukkaa, ravia ja tehtiin vähän pohkeen väistätystä, kaikki sujui tosi hyvin ja Taavi liikkui pirteänä ja mielellään. Se vastasi kaikkiin apuihin tosi nopeasti ja kevyellä pyynnöllä. Pitkästä aikaa se laukkasi kotiinpäin sellaista kunnolla pyörivää laukkaa, jossa se keräsi takapäänkin alleen!
Yhdessä kohtaa lenkkiä tie petti Taavin jalan alta, onneksi silloin juuri käveltiin, joten mitään vakavaa ei tapahtunut. Taavi otti tilanteen lunkisti, jatkoi matkaa edes kompastumatta yhtään. heh.
Noiden routavaurioiden kanssa saakin nyt olla tosi varovainen, hiekkatiet ovat tosi petollisia!

Kotipihan risteyksessä piti vielä puhista sille samalla lumiköntille, kun mennessäkin.

Sellainen reikä siihen tuli...

Tallissa käytiin vielä pientä kamppailua greenlinevellin odottelun kanssa. Ei olisi millään nyt malttanut odottaa oman karsinan puolella, vaan se yksi jalka pitää aina kuin protestiksi laittaa kynnyksen yli.
Lisäksi luimiminen alkaa jo monta metriä ennen, kun lähestyn sen ämpärin kanssa. Tänään Taavi kokikin suuren ihmetyksen, kun korvien mennessä luimuun ämpärin kantaja lähtikin peruuttamaan. ;) Tämä toimi aivan sairaan hyvin ja nopeasti sainkin lykätä kupin korvat hörössä odottavalle ruokailijalle. 

 

 

Nopeammin, nopeammin....

Omnomnom...

Kauniit ruokailutavat..

Oisko lisää?