Onkin ollut taas niin vauhdikas viikonloppu, etten ole kerennyt tänne juuri kirjoittelemaan, mutta tässä tuleekin sitten kerralla enemmänkin tekstiä ja kuvia.
 |
| "Toiset sanoo; tää ei riitä Niiden ajatukset maailmoja syleilee Mä sanon niille; mitä siitä? kun tässä ollaan kaikki turha pakenee" |
Torstaina kävin vain illalla pikaisesti laittamassa heinäverkon, sain siitä niin kamalan allergiakohtauksen, että harjaaminen jäi todella pikaiseksi. Ilmeisesti limakalvot on flunssan jäljilta vähän tavallista herkemmät. Sain Taavilta oikein kimakan hirnahduksen ja pehmeän hörinän yhdistelmästä koostuvan tervehdyksen, joka jatkui koko sen ajan, kun Taavi kääntyi karsinassa ovelle päin. :) Se myös höristeli paljon tavallista enemmän. Heh.
Taavihan on kuulemma mun sairastelun aikana päässyt joka päivä leikkimään Einon kanssa. Se kuulemma odottaa Einoa portilla ja hyökkää samantien leikkimään, kun Eino astuu portista sisään. Ja olipa kuulemma joku päivä juossut täyttä laukkaa tarhassa, ei kuulemma hävinnyt vauhdissa Einolle ollenkaan!
Perjantaina sitten viimein päästiin kiinni normaaliin arkeen. Kävin iltasella Taavin kanssa maastossa tunnin verran ratsastelemassa. Otettiin pätkät ravia ja vähän laukkaakin, yritin saada Taavin toimimaan pelkillä ääniavuilla. Onnistuikin aika hyvin, tosin kotiinpäin oli vähän pysähtyminen hukassa. Taavi oli koko lenkin pirteä, eikä yhtään vängertänyt kotiinpäin, ehkä loma oli tehnyt hyvää vaikkei sitä nivelvaivaiselle suositellakaan.
Eniten kuitenkin oli hukassa käytöstavat ruokien kanssa. Taavi komensi minua korvat luimussa antamaan ruokaa ja sen jälkeen käski kovinkin rumalla naamalla häipymään hyvin äkkiä paikalta. Käytiin kolmeen kertaan keskustelua asiasta (ensin Lusernit, sitten Greenline-velli ja lopuksi heinät). Heinien kanssa oli suurin paini, kun en saanut Taavin mielestä koskea ollenkaan hänen korkeuteensa, kun hän syö. Kosketuksesta seurasi kovaa pörähtelyä ja törähtelyä, niskojen nakkelua ja silmien muljauttelua. Tilanne äityi sellaiseksi, että jouduin häätämään Taavin lopulta takaseinälle (tähän tosin riitti pelkkä kipakka äänikomento ja painokas siirtyminen kohti Taavia, fyysista kontaktia ei otettu), sieltä se sitten pälyili korvat hörössä ja sen jälkeen sain rapsutella vieressä, kun hän söi.
Lauantaina Heli pyysi päästä mukaan kuvaamaan Taavia, kun kelikin oli aurinkoinen. Tokihan minulle aina kuvat ja seura tallille kelpaa, joten hain Helin mukaan.
Laitettiin vaaleansinistä vaihteeksi päälle, Elmon perintöhuopa ja siihen sävysävyyn pintelit ja putsit. ;) Ratsastuksesta ei vaan oikein missään tullut mitään, kun pellolla on liikaa kovaa lunta, kenttä on työkoneiden jäljilta käyttökelvoton tällä hetkellä ja pellolle aurattu varakenttä on sulanut mudalle ja on Taavin kintuille aika pienikin.. Käytiin katsomassa myös yksi aukea, mutta sielläkin lumi oli sulanut epätasaiseksi ja mahdottomaksi mennä käyntiä kovempaa.
Mentiin sitten vaan hetken aikaa tiellä edestakaisin, eipä Taavilla nyt ole kummemmin mentykään. Kuolaimettoman kanssa ei olla kertaakaan harjoiteltu päällä myötäämistä tai muutakaan "kouluratsastusta", kun ei ole tarpeeksi isoa aluetta tasaista, ettei tarvitsisi kokoajan tehdä jyrkkiä käännöksiä.
Lisäksi Taavihan on vasta pari viikkoa saanut ravailla. Se saisikin kulkea mielestäni aika pitkässä ja matalassa muodossa jos nyt jossain muodossa oppii kuolaimettomalla kulkemaan. Tällä hetkellä Taavi ei edes meinaa taipua rungostaan mihinkään ja puskee pohjetta vasten.
Kivoja kuvia tuli silti paljon! Otettiin lopuksi varusteet pois ja leikittiin pallon kanssa ja koitettiin ottaa vähän rakennekuviakin. Oltiin tallireissulla kolme tuntia!
Annoin Taaville myös vähän vesimelonia, kun sellainen kotona syömättömänä oli. Taavi ei edes viitsinyt analysoida mitä kuppiin tipahti, vaan pisteli vesimelonit suorilta parempiin suihin ja totesi ilmeisen hyvänmakuiseksi. Heh.
Ainiin! Taavi teki mulle pupuloikka-harjoitusta tiellä. Säikähti jotakin risahdusta ja loikki epämääräistä pupuloikkalaukkaa muutaman metrin eteenpäin. Kylläpä nauratti! Itse pidän näitä Taavin tapauksessa vaan hyvänä merkkinä, että se jaksaa vähän "riehua". :)
 |
| Oliko sulla niitä nameja...? |
 |
| Nyt onnistuu jo pallottelu ulkosallakin! |
Tänään sitten Katja kertoi, että jäälläkin voi ratsastaa! Vitsi, kun olisi eilen tiennyt. Siellä on kuulemma kairan mitan verran kunnon jäätä, joten minäkin arkajalka uskallan sinne mennä. En ole koskaan käynyt hevosen kanssa jäällä.
Käytiin sitten Taavin kanssa heti tänään siellä jäällä ihmettelemässä. Ei me kauaa oltu eikä uskallettu kauas, mutta kuitenkin. Taaviakin taisi jää vähän jännittää, rantaanpäin otettiin laukkaakin. Hui! :)
Jäällä voisi harjoitella niitä laajoja ympyröitäkin, joten varmaan ensi viikolla joku päivä äydään siellä uudelleen vähän taivuttelemassa.
 |
| Missä ihmeessä me ollaan?? |
Kotiinpäin käytin pirteyttä hyödyksi ja väistätin Taavia kyljistä, sujui tosi hyvin ja pärjäsin todella pehmeillä avuilla! Sen verran vaan pyysin, että Tavi siirtyi paineen alta pois. Se suoritti tyytyväisenä tätä tehtävää, vaikka kuinka kauan ja oli muutenkin tosi mielellään lenkillä.
Tallissa sitten annoin sille Greenline-vellit, nyt ei enää tarvitse niin kauaa keskustella siitä korvien asennosta. Oli vissiin päässy ruokamonsteri villiintymään kolmessa päivässä. ;)
 |
"Kaikkeen minkä me saimme, kaikkeen mistä luovuttiin Yksinäisyys, mun ystäväin, meni hetkeks jonnekin Ja päivä nousi hiljaa niin kuin aina ennenkin Paina pääsi rintaani vasten Vuodet kirii vauhtiaan Mut kaiken vielä jos voisin alkaa uudestaan Minä olisin, olisin sun yhä vaan" Juha Tapio - Paina pääsi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.