Aurinkoiset kuulumiset ja traktorin kohtaaminen ojaepisodin jälkeen

Ja joku sanoi, että meillä hevoset ei saa tarpeeksi heinää.. Elintasovatsoja näkyvillä. ;) Riimukin oli leikeissä auennut.

 

Eilen käytiin Taavin kanssa ihanalla metsäkävelyllä latupohjaa toiseen suuntaan. Mentiin aika rauhallisesti, sillä paikoittain oli vielä pehmeää lunta ja Taavilla on nyt kesäkengät alla. 

Kengittäjällä ei ollut eilen autossa yhtään hokkikenkää, kun hän ohikulkumatkalla kävi lyömässä irronneen kengän paikalleen, joten otin lopuistakin jaloista hokit pois (kengittäjä oli irrottanut jo toisesta etusesta).

Taavin etujalka on ottanut ilmeisesti siinä ojarytäkässä tosiaan siipeensä. Se oli eilenkin nesteinen ja vähän lämmin. Aristusta en kuitenkaan saanut aikaiseksi. Lenkillä ensin säikähdin, että Taavi ontuu, mutta syyllinen taisikin olla kavioon kerääntynyt lumi, koska seuraava ravipätkä oli ihan normaali. Pihalla ympyrällä en myöskään nähnyt ontumista, pikemminkin ilahduin, kuinka hyvin se liikkui takaakin pienellä ympyrällä!

Kylmäsin jalan kuitenkin tallissa ja nesteet lähtikin hyvin liikkeelle. Laitoin vielä Arnikaa yöksi, eiköhän se siitä tokene.

 

Se lavan takana oleva röpelöinen kohta (josta jokin aika sitten puhuin (epäilin satulahuovan aiheuttamaksi) on paljon muuta hevosta pidemmässä karvassa. Olen ihmetellyt asiaa ja eilen tarkemmin tutkiessa ja hikiviilalla kaaputellessa siitä alkoi sitten irtoamaan kuollutta ihoa ja karva sen mukana.. En sitten tiedäkään, onko huopa ollut syyllinen vai onko siihen joku muu purrut. Sama se, kunhan nyt paranee pois.

Tänään satuin tallille juuri sopivasti hevosen sisäänoton aikaan, tosin kukaan hevosista ei ollut vielä portilla odottamassa. Ovat siirtyneet kesäaikaan siis. :) Huudeltiin sitten portilla ja Taavi tuli ekana laukalla portille ja vieläpä vasenta laukkaa.

Jalan turvotus oli laskenut jo huomattavasti. Laittelin Taavin kuntoon samalla, kun se söi ja lähdettiin sitten lenkille.
Päätin todellakin pitkästä aikaa vähän taivutella ja voimistella Taavin kanssa, toki sen vointia kuunnellen. Koska meidän kenttä on huonossa kunnossa ja pellot märät, niin mentiin tallin lähellä olevassa tienristeyksessä, jossa mahtuu tekemään pääty-ympyrän kokoista ympyrää. Siitä myös näkee pitkälle joka suuntaan ja kerkee sivuun jos joku sattuu ajamaan autolla.

Työskenneltiin pohjan takia vaan ihan käynnissä, mutta silti ihan eria asia, kun pääsee menemään edes ympyrää. Taivuttelin ympyrällä huolellisesti ja jos Taavi koetti oikaista, työnsin sen pohkeella takaisin haluamaani kohtaan. Selvästi on olut hyötyä maastossa asetusten tekemisestä ja pohkeella tien sivuun siirtämisestä. ;) Kun taipuminen alkoi sujua ja Taavi lopetti oikomisen, tein puolet ympyrästä ulospäin asetusta ja puolet sisäänpäin. Alkukankeuden jälkeen sujui hyvin.
Oikeaan kierrokseen Taavi tuntui vinommalle, kunnes tajusin, ettei vika taidakaan olla hevosessa..... Kun siirsin oman sisäkäteni olkapäästä alkan taaksepäin, niin alkoi Taavikin taipumaan, kuten kuuluu.

Kuuntelin siinä samalla, kuinka kauempaa alkoi kuulua traktorin ääni. Samantien vatsanpohjassa muljahti ja aloin etsimään pakopaikkaa. Sellainen löytyikin kätevästi läheltä; samaisen risteyksen kohdalla on kapea kulku viereiselle pellolle. Kesti vielä aika kauan, kunnes traktori näkyi kaukaisuudessa ja aloin hoputtaa Taavia pellolle.
Traktori oli tallin omia ja siinä oli kiinni lakaisuharja. Oma sydän hakkasi miljoona, kun katseltiin ohi menevää traktoria turvallisesti pellon puolelta. Taavi sen sijaan otti asian ihan asiallisesti ja sai sarjatulella porkkanaa suuhun. Seuraava traktori on varmaan sen mielestä pyörillä kulkeva porkkana.... :D

Jatkettiin sitten vielä hetken harjoituksia oikeaan kierrokseen. Tähän suuntaan ulospäin taivuttaminen oli paljon vaikeampaa ja muutaman onnistuneemman suorituksen jälkeen annoin Taaville pitkät ohjat. Käytiin vielä ravaamassa läheinen peltosuora toiseen päähän ja tultiin laukalla kotiinpäin. Taavi pärski tyytyväisenä kotiin kävellessä. :)

Kylmäsin vielä jalan ja laitoin siihen taas Arnikaa, se ei enää ollut liikutuksen jälkeen kuin aavistuksen turvoksissa.

Voi vitsi, miten oon ylpeä meistä molemmista. Ehkä me pikkuhiljaa päästään traktorikammosta eroon, enemmän se taitaa olla ratsastajan ongelma..