Eilen
päätettiin taas pitkästä aikaa kopittaa Taavia. Aika alkaa nimittäin
pikkuhiljaa käydä vähiin, sillä mätsäriin on aikaa enää 2,5 viikkoa!
Sopivasti alkoi sataa juuri, kun oltiin lähdössä tallille. Ei me sokerista kuitenkaan olla, joten hevoselle loimi päälle ja menoksi. Varasin vähän kauraa, paljon lusernia ja melassisiirappiakin herkuiksi.
Taavi suorastaan juoksi koppiin sisään suorilta, eikä olisi ulos peruuttanut millään. Lastaussillan kopina sai sen alkuun vähän mulkoilemaan, mutta hetken päästä K sai rauhassa mesota lastaussillan kanssa ja taputella Taavia lautasille.
Siirryttiin sitten seuraavaan vaiheeseen. Pyysin K:ta koskemaan Taavia puomilla takamukseen, yhden kerran Taavi hermostui ja peruutti puoliksi ulos (ei kokonaan enää viitti..). Sen jälkeen sekään ei aiheuttanut suurempaa reaktiota, joten pyysin laittamaan puomin kiinni.
Taavi ei tainntu edes huomata puomin kiinniolemista ennenkuin K rupesi ottamaan sitä pois. Onneksi puomi oli vielä kiinni ja kiinni se pysyikin, kunnes Taavi rauhoittui. Se tosissaan hetkeksi hätääntyi ja kääntyi hermostuneesti, lopulta se totesi syömisen olevan kuitenkin parempaa puuhaa ja puomi päästiin avaamaan.
Odotin, ettei se ihan suorilta tämän vangitsemisen jälkeen kävele sisään, mutta mitä vielä... Ihan muitta mutkitta yhtään epäröimättä suoraan sisälle. Tällä kertaa ei palkinnoksi laitettukaan puomia kiinni. Eikä puomin läsnäolo aiheuttanut jatkossakaan mitään pakoreaktiota.
Yhden kerran vielä suljettiin puomi, jolloin tuli sama reaktio, kuin ekalla kerralla. Hetken hermoiltuaan Taavi päätyi syömään melassia ja puomi voitiin avata. Vielä kerran sisään ilman puomin sulkemista ja sen jälkeen jätettiin harjoitukset siltä osin. :) Tosi hienosti!
Olen tosi ylpeä, koska tämä on tosiaan eka hevonen, jonka olen opettanut koppiin ilman mitään painetta (yksinkertaisesti siitä syystä, ettei se siedä painetta vieläkään tässä asiassa). Aivan mahtava fiilis!
Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että esimerkiksi hätätapauksessa se saataisiin sujuvasti koppiin (puomin kiinnilaiton jälkeen se kyllä pysyy siellä).
Jippii!! Ens kerralla päästään varmaan laittamaan jo luukkua kiinni, ehkäehkä..
Sopivasti alkoi sataa juuri, kun oltiin lähdössä tallille. Ei me sokerista kuitenkaan olla, joten hevoselle loimi päälle ja menoksi. Varasin vähän kauraa, paljon lusernia ja melassisiirappiakin herkuiksi.
Taavi suorastaan juoksi koppiin sisään suorilta, eikä olisi ulos peruuttanut millään. Lastaussillan kopina sai sen alkuun vähän mulkoilemaan, mutta hetken päästä K sai rauhassa mesota lastaussillan kanssa ja taputella Taavia lautasille.
Siirryttiin sitten seuraavaan vaiheeseen. Pyysin K:ta koskemaan Taavia puomilla takamukseen, yhden kerran Taavi hermostui ja peruutti puoliksi ulos (ei kokonaan enää viitti..). Sen jälkeen sekään ei aiheuttanut suurempaa reaktiota, joten pyysin laittamaan puomin kiinni.
Taavi ei tainntu edes huomata puomin kiinniolemista ennenkuin K rupesi ottamaan sitä pois. Onneksi puomi oli vielä kiinni ja kiinni se pysyikin, kunnes Taavi rauhoittui. Se tosissaan hetkeksi hätääntyi ja kääntyi hermostuneesti, lopulta se totesi syömisen olevan kuitenkin parempaa puuhaa ja puomi päästiin avaamaan.
Odotin, ettei se ihan suorilta tämän vangitsemisen jälkeen kävele sisään, mutta mitä vielä... Ihan muitta mutkitta yhtään epäröimättä suoraan sisälle. Tällä kertaa ei palkinnoksi laitettukaan puomia kiinni. Eikä puomin läsnäolo aiheuttanut jatkossakaan mitään pakoreaktiota.
Yhden kerran vielä suljettiin puomi, jolloin tuli sama reaktio, kuin ekalla kerralla. Hetken hermoiltuaan Taavi päätyi syömään melassia ja puomi voitiin avata. Vielä kerran sisään ilman puomin sulkemista ja sen jälkeen jätettiin harjoitukset siltä osin. :) Tosi hienosti!
Olen tosi ylpeä, koska tämä on tosiaan eka hevonen, jonka olen opettanut koppiin ilman mitään painetta (yksinkertaisesti siitä syystä, ettei se siedä painetta vieläkään tässä asiassa). Aivan mahtava fiilis!
Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että esimerkiksi hätätapauksessa se saataisiin sujuvasti koppiin (puomin kiinnilaiton jälkeen se kyllä pysyy siellä).
Jippii!! Ens kerralla päästään varmaan laittamaan jo luukkua kiinni, ehkäehkä..
 |
| Taavi lähdössä kisoista kotiin syksyllä 2012 |
Ihanaa kun joku oikeasti opettaa ajan knassa eikä vaan vinssaa hevosta kyytiin kun pitäis lähteä :D
VastaaPoistaPitkällisen mietinnän jälkeen tulin siihen tulokseen, että tällä kärsivällisellä tavalla opettamalla saatan saada paljon paremmin lastattavan hevosen ja oppi on ehkä pitkäikäisempi.. Ja kun Taavi ei antanut mulle edes kovin paljon vaihtoehtoja, koska se todella pistää agressiivisesta hanttiin pakkokeinoille.
PoistaNäissä kirjoituksissa on aika paljon niitä asioita, joita olen omassa päässä mietiskellyt ja pyöritellyt:
http://elainkoulutus.wordpress.com/2012/10/29/miten-hevosen-saa-tekemaan-haluttuja-asioita/
http://elainkoulutus.wordpress.com/2011/09/15/kylla-sen-pitaisi-osata/
Mä olen kouluttanut 2 nuorinta hevostani lastaukseen niin, että laitoin viikoksi kopin niiden laitumelle ja tarjoilin kaikki ruuat sinne. Saivat itsekseen kulkea koppiin ja ulos, ja lopulta piti koppi ottaa jo pois kun alkoivat kohdella sitä sen verran kovakouraisesti...Tuli tosi helpot lastattavat ja kuljetettavat. :) Suosittelen lämpimästi jos tällaiseen on mahdollisuus.
VastaaPoistaTuo olisikin varmaan toimia keino, varsinkin varsoilla joilla ei ole mitään ennakkoluuloja koppia kohtaan. :) Harmi, ettei meillä ole mahdollisuutta laittaa koppia tarhaan.
PoistaTaavillahan lastausongelma on syntynyt pikkuhiljaa, eikä alkuperäinen syy ole oikein selvinnyt (aina kuljetettu erittäin nätisti, on ollut heinää, korvat ummessa eikä muutenkaan ole sattunut mitään). Mutta epäilen, että se on oppinut yhdistämään kopin lähtemiseen ja siten joutumiseen pois kotoa. Siihen yhdistettynä kiirelähdöt, kireä pinna ja haluton hevonen, niin lopputuloksena saatiin Taavi, joka ei todellakaan tahdo koppiin kulkea.
Sehän oli suht helppo opettaa tällä ruokataktiikalla menemään takaisin koppiin, mutta mitään lähtöön viittavaa ei voi(nut) tehdä (en voi mennä etupuomin ali, lastaussillan kolistelu, puomin nostelu, muu epäilyttävä toiminta). Hevoset on yllättävän tarkkoja ja pistävät mieleen ihan huomaamattomiakin asioita heille epämiellyttävässä tilanteessa. Ja muistavat pitkään!
Nyt, kun asia saadaan toivottavasti pikkuhiljaa taas järjestykseen, niin sitten olisi tarkoitus odotella aina 5min ennen lähtöä, jotta hevonen unohtaa lastaamisen ja liikkeellelähdön syy-yhteyden (Tuire Kaimion Hevosen Kanssa-kirjassa oli tästä). Lisäksi täytyy lastata reissun jälkeen heti uudelleen ja ottaa ulos (ja miksei sitä voisi ennen reissuakin lastata sisään ja ulos ennen luukkujen sulkemista). Ja välillä vain huvin vuoksi lastailla ilman aikomusta lähteä mihinkään. Näin hevonen ei voi tietää, milloin lähdetään ja milloin käydään syömässä vain herkkuja. ;)
Mun vanhin hevonen, Pörri, oli tosi hankala lastattava yhdessä vaiheessa. Nuorena se lastautui hyvin, mutta kävi varmaan vähän samalla tavalla kuin kuvailit Taavillekin käyneen: oli ikäviä, kiireisiä lähtöjä, lainatrailereita ja vähemmän mukavia matkakumppaneita. Mutään varsinaista onnettomuutta tms. en tiedä sille koskaan käyneen, mutta se vain vähitellen muuttui hankalaksi lastattavaksi. Tilanne saatiin korjattua vasta, kun sain hankittua oman trailerin ja luin juurikin Kaimion kirjaa. Se kirja on muutenkin mullistanut mun hevosenkäsittelyn ihan täysin ja tehnyt elämän NIIN paljon helpommaksi, mukavammaksi ja turvallisemmaksi.
VastaaPoistaEi Pörri vieläkään pidä matkustamisesta, mutta menee kuitenkin koppiin. Nuoremmat hevoseni ovat tosiaan ihanan helppoja lastattavia ja kyllä sitä osaakin arvostaa kaikkien hankaluuksien jälkeen!
Tsemppiä teidän harjoituksiin!
Hyvä, ettei päätelmäni ongelman synnystä siis olekaan ihan tuulesta temmattuja. Kaimion kirjasta olen hakenut aika paljon apua Taavin ongelmiin ja sen sulkeutuneisuuteen varsinkin.
PoistaMeillä ollaan nyt tosiaan siinä pisteessä, että koppi on posiitivinen asia, mutta yksin jääminen pelottaa. Ensimmäinen lenkki sujui kuitenkin hyvin ja Taavi lastautui myös sen jälkeen koppiin mielellään. :)