lauantai 20. syyskuuta 2014

se kaikenko kärsii kaikessa uskoo toivoo ja kestää 
ryömimään pistää

Taavi kasvattaa vähän talvikarvaa, ihmeelliset suuntaukset! :D

Viime päivinä elämä hevosenomistajana on potkinut siihen malliin päähän, että sen järkevyys on syytä taas kyseenalaistaa.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Taavilla sudenhammas, jonka/jotka olen kerran jo pyytänyt poistamaan. Sitä en tiedä, miksi sieltä on poistettu vain vasen... Kuolaimia ei siis saa laittaa suuhun, ennenkun hammas on poistettu.




Siinähän se nököttää.. Ja minä olen pitänyt kuolaimia siinä uskossa, että sudenhampaat on poistettu.
 
Sen lisäksi Taavin leuan alla on patti, rupinen patti, joka rauhotuksen aikana oli ihan märkä. Ja jonka kohtaloa pitää seurata. Se voi kuulemma olla märkivä hammas, great. Sellaista meillä ei ole vielä ollutkaan. Ja jos se ei ole märkivä hammas, se on jotain muuta erittäin mysteeristä ja kipeäkin se on. Luulin sitä alunperin ötökänsyömäksi, enkä ole tutkinut asiaa rasvausta tarkemmin.







Sen lisäksi tänään todettiin tallilaisten voimin, että se on myös muuten kipeytynyt. Mahastaan ainakin (tätähän olen jo pidempään uumoillut), mutta mahdollisesti myös polvistaan. Ja sitähän ei taas tietenkään tiedä, mikä on seurausta mistäkin.

Mahdollisuus klinikalle viemiseeen arkipäivinä on heikko, todella heikko. Varsinkin hevosen kanssa, jonka pää pitäisi mahdollisesti kuvata, siltä pitäisi poistaa sudenhammas, tehdä ehkä ontumatutkimus jne. eli varata hommaan about koko päivä matkoineen. Mahakivuille ei kukaan osaa tehdä mitään.
Nyt taidetaan turvautua kotilääkärin apuun ja aloitetaan akuuteimmista vaivoista. Onneksi minulla on ihania ystäviä tallilla, jotka hoitivat ja selvittivät vähän asioita puolestani perjantai-iltapäivänä, kun olin kiireellä lähdössä viemään äidin koiraa lääkäriin.



Ruuatkin joutuu itse kantamaan, vähän on palvelu hukassa.

Ja jottei tilanne vielä kuulostaisi liian helpolta, niin meillä piti olla torstaina kengitys. Vaan ei ollutkaan, koska kengittäjämme oli jäänyt hevosen alle edellisen asiakkaan luona. Nyt sitten odottelen täällä tietoa siitä, joudunko kaivamaan jostain vielä jonkun vieraan kengittäjänkin.

Juuri nyt olen niin väsynyt, etten jaksa edes ajatella. Se on kuitenkin varmaa, että en enää kertaakaan ala liikuttaa sitä enemmän tai rankemmin vain siksi, että se on jonkun mielestä lihava ja tarvitsee liikuntaa ja hikeä pintaan. Olkoon lihava, jossei ruokinnalla laihdu.

36 kommenttia:

  1. Voi kurjuus. :( Aina tuntuu olevan niin, että kun tulee joku vastoinkäyminen, niin niitä sit riittää, tulee uusia vanhojen perään. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ajan kanssa, vaikka ensin olisi epätoivoinen ja väsynyt fiilis. Huoleton on hevoseton, kuten sanotaan, mutta mitä sitä ihminen tekisi, jollei olisi hevosta jonka kanssa touhuta...Eli tsemppiä vaan sinne suuntaan ja toivottavasti maha ja/tai polvivaiva menisi vähällä ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Ja kyllä asioilla on ollut tapana järjestyä aina, onhan näitä ollut ennenkin ja paljon pahmepinakin, siis vatsa- ja polvihuolia. Nyt Taavi itse ei ole yhtään vihainen vielä, vain hiukan apaattinen eikä liiku hyvin. Vaikeinta on se, ettei tiedetä aiheuttaako polvikivut makahipuja, vai onko maha vain kipeä ja aiheuttaa oireet. Ja kun mahan hoitaminen on niin vaikeaa.. Nyt on tplattu oluthiiva ja greenline sekä annettu tukihoitona vatsaa hoitavia yrttejä. Parempaakaan konstia ei ole. :p

      Poista
  2. WHAAAAT. Ei oo todellista. Kylläpä potkii elämä nyt päähän :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, näköjään se alamäki aina eteen tulee, vaikka pitkään on mennyt ainakin melko hyvin. :(

      Poista
  3. Voi ei, kylläpä se nyt vastustaa :( Kovasti tsemppiä! Onneksi asiat aina tuppaa järjestymään, tavalla tai toisella. Onneksi sulla on tallikavereita apuna, et ole yksin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tallikavereista on kyllä aivan ihana apu. Se on parasta pienessä talliyhteisössä, kun ollaan niin läheisiä. Autetaan ja tuetaan puolin sekä toisin.

      Poista
  4. Voi, kurjaa! Kaikki sympatiani ovat sun puolella etenkin mitä noihin mahavaivoihin tulee. Kun omakin hevonen on sellainen mystinen mahareagoitsija, niin tiedän toivottomuuden tunteen kun vanhat oireet palaa vaikka kaikkensa tekisi hevosen hyvinvoinnin eteen. Meilläkin taas tämä syksyaika on tämmöistä että saa silmä kovana vahdata hevosta ja tulkita merkkejä, alkaako mahavaivat. (näköjään alkaa)

    Voisiko polvien mahdolliseen oireiluun vaikuttaa se, että olette joutuneet menemään enemmän kentällä? Toisaalta ei myöskään ole huono selitys, että mahakipu näkyisi liikkumisessakin, ikään kuin jalatkin olisi kipeät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää mahavaivat on kyllä kaikkein viheliäisimpiä! Ja kun ei ole selkeästi mahahaavainen, niin tosi vaikeaa hoitaa. Ilmeisesti täm syksy on aika monelle mahavaivaiselle vaikeaa aikaa..

      Minäkin mietin tuota mahdollisuutta, että kentällä meno olisi rasittanut jalkoja. Vaikka olen koettanut pitää menon käyntipainotteisena ja puolet kerroista mennyt pihalla kentän sijaan.. Silti.. Mutta tätä kaikkea oireilua (juurikin mahan kanssa) on ollut jo pidempään pienemmissä määrin. Tosin nyt on sattunut samaan aikaan paljon stressitekijöitäkin; uusi vuokraaja, westiskurssi, tutkimusreissu ja Maunon lopetus. Se on kuulemma joka aamu Maunoa portilla vastassa, kun heillä oli tapana leikkiä yhdessä. :((( Nyt se vaeltelee yksinään.

      Mahan vaikutusta liikkumiseen pohdin itse siksi, että viimetalvena/keväänä vatsavaivojen kokonaan kadotessa katosi myös kaikki polveen liitetyt vaivat, kuten se kävelyn epätahtisuus ja vauhtikin löytyi... Mutta todella vaikeaa sanoa, ravissa se on kuitenkin selkeästi köpö takaa, mutta edes mahdollista jalka on vaikea sanoa. Ja ennenkin kipeä maha on aiheuttanut sitä, että haluaa ikäänkuin jättää takapään taakse, eikä kasata sitä alle. Mutta toisaalta myös polvi voisi vaivata näin ja kun siellä tiedetään vikaa olevan. Hoidetaan taas vähän kaikkea ja katsotaan, ainakaan pahempaan ei oltu tänään menty.

      Poista
  5. Voi Taavia. Ruusallakin on taas maha kipeä, vaikka tallinvaihdoksen takia syötin 8 pvä Gastro Gard -kuurinkin. Liekö sitten maata taas mupeltanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääh! Vatsavaivaisen kanssa on elää kyllä kamalaa. Meillä tuo suolisto tuntuu reagoivan kummallisesti milloin mihinkin ja siihenkään ei GG auta yhtään, eikä mikään muukaan lääke. :p Olisikin joku lääke, minkä vaan heittäisi naamariin ja hevonen olisi taas parempi.

      Poista
    2. Hieno lauserakenne tossa ekassa lauseessa, pää vähän jumissa. :D Siis: Vatsavaisen kanssa on kyllä kamalaa elää.

      Poista
  6. Etkö näe mitään syy-seuraussuhdetta jalkavaivojen tai muun kipeytymisen kanssa lihavuuteen? Teet hevosellesi karhunpalveluksen pitämällä sen lihavana. Kierre on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ensin tutustuisit hevosen koko sairasteluhistoriaan. Se löytyy täältä blogista. Sen jälkeen tervetuloa uudelleen jakamaan viisauksiasi, mielellään omalla nimellä.

      Poista
    2. Se nyt vaan on fakta että lihava hevonen jolla on jo valmiiksi jalkavaivoja = entistä kipeämpi hevonen. Mitä enemmän massaa joutuu vaivaisilla jaloilla kantaa sitä pahempi. Mutta eihän se sua ilmeisesti kiinnosta.

      Poista
    3. Eipä kiinnosta, ei tietenkään. Siitähän tässä nyt onkin taas kysymys, että ollaan niin paskoja hevosenomistajia, ettei yhtään kiinnosta sen terveys. Sinähän sen taas tiedät, tietenkin lukematta hevosen historiaa taaksepäin sen kummemmin. Sen verran voin ihan valottaa, että Taavin kohdalla ongelmat ovat lähtökohtaisesti ihan muualla, kun sen tämänhetkisessä ylipainossa. Sen suurimmat ongelmat eivät suinkaan edes liity sen jalkoihin. Ja se on fakta.

      Ja mitä tähän kaikkeen tulee, niin hevosta hoidetaan, niinkuin parhaaksi on katsottu. Kompromisseja on joskus tehtävä. Voidaan jatkaa tätä keskustelua ihan sähköpostilla, otan ilomielin vastaan ratkaisut kaikkiin ongelmiin, kun sulla ne tuntuu olevan. Ihan hevosta näkemättäkin. ;)

      elina.kahkonen@yahoo.com

      Poista
    4. Ei kai Elina missään vaiheessa ole sanonut, ettei piittaisi siitä että hevosensa on ylipainoinen, tai osoittanut teksteissään etteikö varsin hyvin tietäisi ylipainon haittoja? Mahallaan oireilevaa hevosta on aivan helevatun vaikeaa koittaa pitää jonkinlaisessa balanssissa, ei sellaiselta vain voi ottaa ruokaa pois ja ajatella, että nyt laihdutetaan.

      Kylmäverisen/alkukantaisen hevosrodun laihduttaminen on aivan eri prosessi kuin läpipaskon jalostetumman kanssasisarensa. On hevosia jotka eivät laihdu tuosta vaan, kevyesti ruokaa rajoittamalla, vaan niitä pitäisi käytännössä pitää nälässä pitkään ja hartaasti, jotta paino lähtisi alaspäin. Sellainen taas on myrkkyä ihan tervemahaisellekin, ja oikein ahne ja ruuan perään perso hevonen käy hyvin äkkiä kiukkuiseksi kaikkeen ja kaikille, jos se joutuu taistelemaan jokaisesta heinänkorresta. Viittaan tällä nyt esimerkiksi siihen, että kaikki hevosen heinä olisi verkotettu ja tehty syömisestä työlästä ja hidasta, mikä nyt tuntuu olevan muodissa. Minua henk.koht. mietityttää jos kaikki heinä on verkoissa, jotka esim. riippuvat vapaasti tai ovat muin tavoin tehty hevoselle haastaviksi purkaa, niin mitä se tekee pidemmällä aikavälillä hevosen "ergonomialle" ja hampaille, kun syömisasento on jatkuvasti väärä? Tämä nyt siis vain yleisen tason pohdintana.

      Totta kai ylipaino on haitallista, sen varmasti jokainen tiedostava hevosihminen ymmärtää. Asiat eivät vain aina ole niin suoraviivaisia, ja mielestäni Elina on blogissakin tuonut esiin että on kyllä yrittänyt liikuttamalla laihduttaa hevostaan. Ajaminen on yleensä polvivaivaiselle turvallinen liikuntamuoto, saa mennä suoraan eikä selkään tule ratsastajasta lisäpainorasitetta, ja sitähän on Taavinkin kanssa tehty. Pisteliääseen sävyyn ylipainon kommentointi on aivan tarpeetonta, aivan kuin olisi vain tarve tylyttää omistajaa ja tehdä tälle paha mieli. Tuskin Elina tätä hevosta tahallaan lihavana pitää tai ihannoi lihavuutta saati kuvittelee, että ylipaino on jotenkin hyväksi hevoselleen.

      Poista
    5. Kiitos Sanna! Kiitos! Kirjoitit juuri niinkuin asia on. Meillähän heinät kaikenlisäksi on jouduttu laittamaan pääasiassa erilaisiin verkkoihin (Taavi saa ennen ja jälkeen liikutuksen maasta heinää sekä iltaheinistä osa on maassa, muuten sillä on 24/7 verkoista heinää tarjolla, tämä on pitänyt sen tyytyväisenä). Kunhan hirvikärpäset taas metsistä häipyvät, niin ajaminen alkaa. Se on kaikille mieluisin ja kaikenlisäksi jalkojen kannalta hyvä liikuntamuoto. Nyt se saa lomailla, jotta saadaan taas mahat ja mahdolliset jalat kuntoon.

      Taavin ongelmathan ovat alkaneet kaikkine samoine ongelmineen jo silloin, kun se oli huonokuntoinen, jopa laiha. Oikeastaan ongelmat osittain ajoivat siihen, että Taavi kuihtui. Kun sitten viimein olin iloinen hevosen hyvästä suoliston kunnosta (=se lihoi normaalisti), tästä vedettiin johtopäätös, että ihannoin lihavuutta (koska Taavi tottakai lihoi sitten liikaa, kun oli vapaalla heinällä). Olin vain iloinen, että hevosen ruuansulatus toimii normaalisti ja se kerää massaa, koska ei ole normaalia, että kylmäverinen hevonen ei pysy lihoissaan runsaasta lisäruokinnasta huolimatta (puhumattakaan muista ongelmista mahan kanssa). Verrattuna nykyiseen ero on selvä; se ei saa heinän lisäksi kun pari desiä greenlinea, jotta saan oluthiivan ja nivelaineen alas.

      Näillä mennään, mitä on saatu. Tasapainotellaan... Onneksi kohta on talvi ja ruoho peittyy (toivottavasti) satavan lumen alle.

      Poista
    6. Aikanaan jouduin omaa kopukkaa raakasti laihduttamaan jalkavaivan takia ja silloin kysyin itseltäni kysymyksen: Jalaton ja kuoppaan vai nälkää, mahdollisia vatsavaivoja ja ehkä saadaan jalat kestämään ja käyttöhevonen vielä kuntoon. Sitten meni koni shetikoiden kanssa samalle dieetille. Oli saamarin ärtyisä sen pari kuukautta kun nälkä vaivasi, mutta kun se laihdutus saatiin tehtyä ja hevonen alkoi lopulta tottumaan pienentyneeseen ruokamäärään, se palaili omaksi itseksensä. Aina se ahneena säilyi, mutta ylipainoiseksi ei päässyt enää.

      Liikunnalla ei tosiaan jalkavaivaista voi laihduttaa, tai sitten pitäisi olla mahdollisuus kävellä hevosen kanssa reippaita käyntilenkkejä kolmisen tuntiakin päivässä, eikä minulla ollut moiseen mahdollisuutta.

      Poista
    7. Samojen kysymysten äärellä olen paininut. Kuitenkin tiedän, että ruokaa rajoittamalla maksan pian uudelleen vatsahaavan hoidosta ja väistelen tallilla käydessäni jalkoja ja hampaita lopun hevosen elämän. Kataelin tätä vuoden, vaikka se loppuajasta saikin heinää jo reilummin. Hevosen voisi siis laihduttaa, jotta se pysyisi käyttökuntoisena pidempään, mutta onko kaikki sen arvoista, että tallissa odottaa joka päivä vihainen, vatsakipuinen ja vasten tahtoaan liikkuva hevonen? Tämä oli minulle se tärkein kysymys asiaa pohtiessa. Jos se ei laihdu verkoilla, niinkuin viime talvena en pysty enempään tasapainotellessani tässä suossa.. Jalkavaivathan löytyivät hevosen ollessa hoikka, joten kokonaan kuntoon se ei enää tule edes laihduttamalla. Siis maastoilua kevyttä käyttöä sen liikutus on kuitenkin.
      Taavi ei pysy laihana kovinkaan helposti jos sillä on mahassa kaikki ok. Sen loppuelämä tulisi olemaan vatsavaivaisena yksin tarhassa seisomista, koska nälkäisenä se on myös ruuastaan erittäin agressiivinen. Johtuen edellisestä vatsahaavasta.

      Kai sen voi siis sanoa: Mielummin iloinen ja onnellinen hevonen, josta jää hyviä muistoja, vaikkakin yhteinen aika olisi sitten vähän lyhyempi, kuin muutama vuosi pidempään itkua ja hammasten kiristystä.

      Tottakai teen kaiken, mitä pystyn jotta painoa saataisiin alas. Viime keväänä saatiin verkoilla paino tippumaan ja toivon niin käyvän nytkin.

      Poista
    8. Ja piti vielä lisätä, että Taavilla kuitenkin kokoajan suurin ongelma on ollut vatsavaivat, joten senkin suhteen niiden hoitaminen on etusijalla vaivoissa. Vatsakipuisena tätä hevosta ei katsele kukaan, eikä aillä yksinkertaisesti voi silloin ratsastaa kunnolla. Joten...

      Poista
  7. Voi että! Olipas pikkusen harmillista kun tulin lukaisemaan teidän puuhia taas hetkeen aikaan ja oli tämä postaus ensimmäisenä. Eipä ne asiat surkuttelemalla parane tosiaan mutta lämmin rutistus ja ajatus täältä lähtee teillepäin!
    Älä Elina välitä näistä kuvien ja pikkutekstien perusteella diagnoosia tekevistä ihmisitä piirun vertaa. Vaikka ymmärrän senkin että välillä on vaan pakko laittaa takaisin vaikka ei se näihin besservissereihin auta sillä hehän tietävät kuitenkin kaiken meitä paremmin. Minustahan tehtiin eläinsuojeluviranomaiselle ilmoitus kun viikko sitten varsonut tamma ja kuulemma sen pitkäkoipinen varsakin näyttivät siltä etten ruoki niitä riittävästi!!! No eläinlääkäri totesi paikat ja eläintenpitoni erittäin kiitettäviksi eikä mitään moitittavaa eikä edes ohjeistettavaa löytynyt. Silti se harmittaa vieläkin sellainen pirullinen syytös vaikka järki sen sanookin ettei siinä ole mitään perää vaan ihmisten tyhmyys, ilkeys, kateus vai mikä siinä sitten on takana. Olin itse maissa muutaman viikon tuosta aiheesta ja osa lukijoistanikin varmaan huomasi hiljaiselon. Harmittaa se kun hukkasin aikaa varsan alkutaipaleen seuraamisesta ja siitä nauttimisesta tämän turhan ja ilkeän asian vuoksi. On se kumma kun ulkopuoliset kuvittelevat tietävänsä aina kaiken paremmin kuin omistajat/hoitajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irkku ihanasta kommentista, juuri näin se menee. :) Minä muistan tuon jutun, että olit alamaissa, olipas joltain ala-arvoinen tuo ilmoitus. Onneksi olet jo päässyt asiasta yli ja antanut olla. Tiedät itsekin, että hoidat hevoset ensiluokkaisesti.

      Kyllä se silti joka kerta tuntuu pahalle saada syyttäviä kommentteja. Asiat kun eivät useinkaan ole niin mustavalkoisia, mitä ne ulkopuolisen silmiin näyttävät. He eivät elä tämän hevosen kanssa vuoden jokaisena päivänä ja kärsi seurauksia erilaisista hoitomenetelmistä jne. Olen lopettanut selittämästä tekemisiäni täällä, sillä siitäkin sain vain haukkuja niskaani. Kantani teen kyllä selväksi niille, jotka tulevat asiasta kanssani keskustelemaan naamatusten ja jokainen hevosen historian kuunnellut on ollut kanssani samaa mieltä siitä, miten Taavia olisi järkevin hoitaa ja mikä on asioiden tärkeysjärjestys. Nytkin eläinlääkäriä on konsultoitu. Näille irl-ihmisille uskallan myös sanoa sen, miksi toimin niinkuin toimin. Täällä en viitsi sanoa, se nostattaa ilmoille vaan suunnattoman paskaryöpyn.

      Poista
  8. Piti muuten vielä kysyä, että missä muodossa olet syöttänyt oluthiivaa? Mietin, pitäisikö meilläkin kokeilla, vaikka Ruusan mahaongelmien alku ja juuri tuntuisi olevan stressissä.

    Ruusan emälle syötin Progutia, siinähän on oluthiivaa ja ohrajauhoa. Ruusalle kokeilin kesällä ja uudelleen nyt syksyllä syöttää Biobakia, jossa on ohrajauhoa, ja se jotenkin on tuntunut auttavan.

    Siis pointti oli, että oletko syöttänyt Progutia vai jotain "puhtaampaa"? (Olet varmasti kertonut tämän jossain, pahoittelen laiskuuttani etsiä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen syöttänyt ihan puhdasta oluthiivaa, olen tilannut sen Päivölän Tilalta (http://www.paivolantila.com/tuotteet.html?id=25/29). Sitä saa myös Black Horsen tuotteena K-maataloudesta, mutta on ihan sairaan kallista tuohon toiseen verrattuna. Olen antanut ½-1dl päivässä tilanteesta riippuen, esim. nyt menee 1dl oluthiivaa ja 3dl greenlinea.

      Progutia olen myös syöttänyt välillä (nytkin ajattelin käydä hakemassa pönikän), mutta olen syöttänyt Racing Lifeguardia. Olen järkeillyt asiaa sillä, että toisessa tuotteessa suurin osa on sitä ohraa (jostain luin, että 80%) ja se taas saattaa tärkkelyksellään ärsyttää mahaa lisää.. ja lihava hevonen ei tarvitse sitäkään vähää ylimääräistä energiaa. En ole ajatellut, että olisiko ohralla sitten jotain hoitavaa vaikutusta? Olen vain ollut siinä uskossa, että se on maistuvuuden takia siinä tuottessa, progut itsessään on melko pahanmakuista. Onhan tu Lifeguard vähän kalliimpaa, mutta ei mitenkään huomattavissa määrin.

      Poista
    2. Minäkin olin kyllä yllättynyt, kun luin että Biobakissa on pääosin ohrajauhoa. Mutta mahan hyvinvointiin sitä myydään ja jos nyt en ihan kuvittele niin apua on ollut. Ja Ruusa syö Biobak-puuroa tosi mieluusti, toisin kuin esim. Greenlineä, mitä taas itse haluaisin syöttää mieluummin kuin väkirehua.

      Poista
    3. Hmm... Mielenkiintoista. Täytynee tutkia asiaa. :)

      Poista
    4. Olet kyllä varmaan oikeassa, menin vain sekaisin kun tajusin, että ohrajauho on Biobakin suurin ainesosa. Maitohappobakteerien takiahan minä sitä ostin. Mutta tuo ohra ainakin tuntuisi uppoavan nirsolle ponille, että sikäli ehkä voisi kokeilla oluthiivaakin sillä maustettuna. (Oluthiivaa ja ohraa, ponihan vetää kohta kaljaa!)

      Poista
    5. Se voi hyvinkin olla siis sama selitys, kun progutissa: ohra maistuu hevosille/kotieläimille ja peittää pahan maun. En tiedä.. Voihan siitä apuakin olla, minä en enää epäile tai kiistä mitään. ;)

      Oluthiiva on meillä ainakin ollut kaikkien heppojen herkkua, tuo Masterhorsen oluthiiva tuoksuu veteen sekoitettuna ihan joltain ruisleivältä tmv. Ja on kyllä riittoisa pönikkäkin.

      Poista
  9. Ikavia nuo vatsavaivat, on niin vaikea tietaa mista se johtuu, ja hevosten kanssa on yleensa nain, etta kaikki vaivat tulevat yhtaikaa....tsemppia sinne !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vatsavaivoja pystytään tutkimaan niin rajallisesti! Onneksi tilanne ei ole kuitenkaan äitynyt niin pahaksi, että Taavi olisi agressiivinen. Ja tuntuu, että ollaan menossa kokoajan taas parempaan suuntaan. :)

      Poista
  10. Voi kurjuuksien kurjuus. Tuntuu tosi epäreilulta, varsinkin kun teet niin älyttömän paljon Taavin hyvinvoinnin eteen. Ja niin suututtaa sun puolesta noi piikikkäät kommentoijat, joille Sanna jo onneksi ansiokkaasti vastasikin. Tiedän, ettei oo helppoa, mutta koita jättää omaan arvoonsa tuommoiset kommentit, joiden ainoa motiivi on saada aikaan kurja mieli.

    Paljon tsemppiä, toivottavasti saat klinikkareissun järjestymään, niin pääsisitte ainakin tuosta sudenhampaasta eroon. Pidän peukkuja, että muut vaivat helpottavat jo ihan kotihoidolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija! Täytyy yrittää kovettaa itseään ja jättää kylmästi julkaisematta. En edes viitsisi myöntää (koska sitähän he haluavat), että pahalta se tuntuu. Kun kaikkensa yrittää ja hevosen sairastuessa saat vain lokaa niskaasi.

      Kiitos tsemeistä! Asiat tuntuvat taas pikkuhiljaa järjestyvän ja palaavaan uomilleen. Taavi on saanut lääkitystä ja on nyt vähän lomalla omien työkiireidenkin takia, olen viettänyt sen kanssa aamuisin vaan laatuaikaa ja hoitanut jalkoja yms. Ollaan mm. harjoiteltu uutta temppua taas, kun meillä on aikaa tämmöiseen "hullutteluun". Miksi koskaan aloin liikuttaa sitä hullun kiilto silmissä ja unohdin, miten hauskaa meillä on vaan olla.

      Sudenhammaskin saadaan pois ihan kotitallille samalla, kun muut hevoset marraskuussa raspataan, meillä on onneksi niin osaava tohtori täällä kotikunnassakin. Siihen asti pärjätään kyllä kuolaimettomallakin, ollaanhan me sillä pärjätty tähnkin asti!

      Oma kengittäjäkin lupasi ensi viikolla saapua laittamaan Taaville kengät selkäkivuistaan huolimatta, vaikka sitten kenkä päivässä kuulemma. :D Eli meidän ei tarvitse jännittää uutta kengittäjää, siinä hommassa menee vatsa kuralle omistajallakin, sen verran on ikäviä kengityskokemuksia takana.

      Kyllä tästä taas noustaan, selviydytään ja pyristellään. Sitten mennään leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä. Vai miten se nyt meni? ;)

      Poista
    2. Jes, mahtava kuulla, että asiat näyttävät jo valoisammilta, ja että kengittäjäkin on noin superkiltti!

      Mitä tulee tuohon leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä -heittoon, niin just sanoin tallilla yks päivä, että tässä lajissa pitää niin täysillä ottaa kaikki ilo irti niistä päivistä, kun asiat ovat hyvin, sillä jos joku on varmaa, niin se on se, että enemmän tai myöhemmin tulee niitä haasteellisempia aikoja :)

      Ja kyllä!, minusta voi jättää hyvin julkaisematta kommentit, joilla ei ole mitään arvoa kenellekään. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia kakkiaisia eikä sille valitettavasti mahda mitään.

      Ihania hulluttelupäiviä sulle ja Taaville! :)

      Poista
  11. Hei
    Onpa sulla vastoinkäymisiä kerrakseen Toivottavasti pian helpottaa ja saat Taavin kuntoon Hevosen laihduttaminen on hankalaa Meillä tuli shettikselle kanssa laihdutuskäsky klinikalla (todettiin kaviokuume kun mentiin yskän takia ) 3 kilo päivässä heinää ,liotettuna :( ja lesepuuro plus kivennäinen ei muuta Poni oli alkuun tosi kiukkunen joten nostin heinämäärän 4 kg
    Joku hevosihminen joskus sanoi että jos on mahavaivoja eikä ole todettu mahahaavaa niin lese ,viherpelletit ja pellavansiemenrouhe plus melassi olisivat vatsaystävällinen ruoka ...?? Mukavat kirjoitukset sulla :) seuraan !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitos kommentista! Joo, hevosen laihduttaminen on hankalaa ja vielä hankalammaksi se muuttuu jos hevosella on jo vatsahaavahistoriaa ja muuta vatsaongelmaa. :p
      Tuo 3 kiloa on kyllä todella minimi-annos, ei ihme jos vihoittelee! :( Pystytkö jakamaan heinää useammin päivässä tai laittamaan verkkoon, ettei vatsa olisi pitkään tyhjillään?

      Kaikki luettelemasi ovat periaatteessa vatsaystävällisiä ruokia jos hevosella tarvetta lisäruualle on. Taavi syö Greenlinea, joka on alfalfapelletti. Pellavansiemenrouhe ei meille käynyt, vatsa kipeytyy lisää ja pierettää. :) Melassia ei ole ollut tarpeen kokeillakaan, kun lisäenergialle ei ole tarvetta eikä lesettäkään ole tarvittu (sitä olen kyllä joskus harkinnut).

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.