perjantai 5. syyskuuta 2014

Hevonen on helpompi saada koppiin, kun pysymään siellä -pohdintaa

Jokainen varmaan jo otsikosta arvaa, mitä meillä on tänään tehty. No harjoiteltu lastausta. Otettiin käyttöön tallin koppi, koska oma on remontissa. Siihen rakennetaan väliseinä ja potkulevy puomin tilalle. Tällä toivotaan Taaville lisää matkustusmukavuutta ja turvallisuutta lastaustilanteeseen.

Potkulevy ei provosoi hevosta peruuttamaan ja istumaan kopissa niin paljoa, kun puomi. Sen lisäksi se on turvallisempi, sillä sen alle ei saa peräpäätään tungettua. Lisäksi siitä tehdään nopea, "klik" vaan ja se on kiinni.
Väliseinällä halutaan antaa Taaville enemmän tukea ja on siihen toinen syy; se estää Taavia kääntyilemästä kopissa lastausvaiheessa.

Lastausongelmien kanssa kaikki alkoi siitä, että Taavi kerran keksi peruuttaa ulos kopista, eikä halunnut sitten mennä enää takaisin. Sen jälkeen se on kyseenalaistanut koko jutun, saanut huonoja ja hyviä kokemuksia, on lastattu hyvällä ja pahalla.. Mikään ei ole tuonut hyvää ja sataprosenttista tulosta.
Tänään Taavia katsellessa tuli mieleeni, että olen käynyt tämän polun kerran aiemminkin. Pääpiirteittäin se noudattaa samaa kaavaa. Aloitetaan ruualla houkuttelulla, joka jossain vaiheessa huomataan huonoksi, sitten koitetaan vetää edestä, joka koetaan jossain vaiheessa huonoksi, sitten työnnetään takaa tai laitetaan sinne painetta ja lopulta hevonen oppii (tai oikeammin suvaitsee) menemään koppiin asiallisesti, mutta ei pysy siellä. Siinä vaiheessa ollaan nyt.

Tähän ongelmaan en ole keksinyt oikein mitään miellyttävää ratkaisua. Herkuilla tilanne ei ratkea. Niitä menee todella paljon, koska ahne hevonen syö nopeasti. Lisäksi se oppii äkkiä ottamaan kupista suullisen ja häipymään sitten suu täynnä herkkuja.. Ei auta myöskään ennalta opetetut käsimerkit, työntö pyllystä tmv. Toimii muulloin, mutta ei silloin, kun hevonen on päättänyt tulla kopista ulos.

Ainut keino on tehdä hevosen elämä epämukavaksi, kun se tulee ilman lupaa ulos. Tämä tarkoittaa käytännössä raipalla huomauttamista persuuksille niin kauan, että askel on seis tai eteen. Toki joku herkempi hevonen saattaa liikkua tai keskeyttää toiminnon jollain muullakin tavalla.
Voi toki myös antaa hevosen tulla ulos, mutta voinen kertoa, että se sitten myös tulee sieltä joka kerta ulos. Ja on vaarallista, koska et koskaan tiedä milloin hevonen haluaa ulos. Tilanne voi myös johtaa siihen, että puomin ollessa kiinni, hevonen haluaa ulos ja saa sitten hepulin, näin kävi kurssiviikonloppuna. Ja tämä tilanne on se, jossa hevonen sitten herkästi istuu puomin alle.

Elmolle riitti yksi kerta tällä keinolla, tosin raipankäyttö ei silloin ollut ehkä ihan kevyimmästä päästä, kun se oli jo tunnin hilannut itseään koppiin ja tullut salamaakin nopeammin ulos, olimme matkalla kisoihin jnejne.. Sen jälkeen sen kanssa ei koskaan ollut lastausongelmia. Paitsi uudessa kodissa, josta sain puhelun, Elmo oli mennyt sisään, tullut ulos ja nyt se ei mene enää. Käskin näyttää sille raippaa ja kahden minuutin kuluttua sain viestin, että poni on kopissa.

Taavin kanssa tämä vaati aika monta toistoa. Se peruutti ensin tyynesti pihalle raipasta huolimatta, sitten se koetti nopeuttaa ulostulemisen vauhtia, lisäsi tähän vielä paikaltahäipymisyrityksen ja pienet lisämuuvit, sen jälkeen se alkoi jäädä jo puoleen väliin (ja tässä kohtaa pitää heti lopettaa kaikki paine!), kun raippa napautti sitä lautasille. Ja lopuksi aikomukseen poistua kopista riitti napakka ääni "ET TULE" ja käsi takamuksella. Silti piti useampaan kertaan kokeilla, että eikö vieläkään saa tulla, mutta se pysyi kopissa.
En väitä, että tämä olisi hevoselle mukavin keino, mutta tuo peruuttaminen on sen verran ärsyttävää ja vaarallistakin, että siihen on saatava nyt joku tolkku.

Tänään saatiin siis lopuksi Taavi sujuvasti sisään ja potkulevy kiinni. Tähän voi olla tyytyväinen. Alkuun Taavi vastusteli sisäänmenemistä, mutta meni melko nopeasti. Vastustelu nyt ei sen viime kerran jälkeen ollut mikään ihmekään. Ja olihan meillä käytössä lisäksi vieras koppikin (tosin on Taavi tähän ennenkin lastattu). Itseasiassa siihen nähden se meni sisään yllättävän hyvin. Laitoimme potkulevyn kerran kiinni ja sen jälkeen saatiin tehdä melko kauan hommia, että Taavi suostui menemään sisään uudelleen ja pysymään siellä. Mutta onnistuttiin.

Edelleen siis käytetään ohjasajoa, se on todettu tehokkaimmaksi ja turvallisimmaksi, sidepull riitti tänään hyvin pitämään Taavin aisoissa. Tilannetta helpottaa jos on mahdollista lastata esim. kentällä tai paikassa jossa on tilaa ympärillä (jos Taavi venkoilee sivuille). On myös tärkeää rauhoittaa tilanne, kun Taavin nenä osoittaa oikeaan suuntaan.  Silloin se saa hengähtää, muuten jalat pidetään kopin ulkopuolella liikkeessä ja sekös laiskaa ärsyttää. Käytin myös rapsutusta palkintona eli oikea suunta, askel eteen ja saa palkaksi vähän rapsuttelua kutiavista kohdista. Mutta toisaalta sen kanssa saa olla melko kovakin nykyään, kun se päättää yrittää häipyä paikalta tai kääntyä nenät vastakkain tai seistä jököttää paikallaan. Se on myös alkanut sietää komennusta paremmin, eikä siltikään mene lukkoon. Sillä on omia mielipiteitä, paljon. Raipan napautukseen se vastasi välillä pukittamalla, siis jos se oli ollut poistumassa paikalta ja napautin komennukseksi.

Herkuista luovuttiin melkein kokonaan eli herkun saa vasta, kun potkusuoja on kiinni ja Taavi siis "lähtövalmiina" kopissa. Herkut selvästi aiheuttavat omat ongelmansa, kuten niiden loppuessa kopista poistumisen. Tai liian huonot herkut --> kopista poistuminen. Tai rauhoitettuna niiden ongelmaksi muodostuu se, että niitä ei voi käyttää..

Nyt mennään tällä taktiikalla ja katsotaan, alkaako homma tuottaa hedelmää. Ainakin tänään alkoi, Taavi ei tullut kopista ulos, vaikka mieli olisi tehnytkin. Kaikki kivemmat keinot on nyt käytetty, ainakin kaikki mitä itse keksin. Enkä enää kertaakaan aio ottaa hajoavasti puomista osumaa päähäni.
Eikä Taavi ainakaan lastauksen jälkeen tuntunut olevan moksiskaan, se lepuutti päätään niskassani ja puhalteli lämmintä ilmaa silmät puoli ummessa. Ehkä lastaus muuttuu sillekin selkeämmäksi, kun se tietää tarkalleen miten toimitaan ja mitä ei saa tehdä.. En tiedä.

Eihän tämä pehmeä ole kaikilta osin, eikä varmasti kaikkien mielen mukainen, mutta nyt ei ole muutakaan. Jos se toimii, olen valmis tässä asiassa käyttämään tavallista kovempia keinoja. Kiristää ja lahjoa, kunhan lastaustilanteesta tulisi turvallinen ja helppo.

12 kommenttia:

  1. Miksi lastausongelmien pitäkin olla niin kinkkisiä... En ole todellakaan paras neuvomaan (ja jätä vaikka julkaisematta kommenttini jos ei kiinnosta) , mutta ilmeisestihän Taavi ei siis pelkää koppia, vaan päättää vain jyrätä pihalle mikäli sisälle asti pääsee? Tuli mieleen että tuttavan ponia vaivasi juuri tuollainen "asenneongelma" lastausta kohtaan. Ratkaisuksi löytyi lopulta niinkin yksinkertainen juttu kuin juoksuttaminen. Aina kun poni jäi jäkittämään, laitettiin poni juoksemaan muutama kierros liinassa ympyrällä ja sen jälkeen uutta yritysta kehiin. Lepohetki trailerissa oli loppujen lopuksi kiinnostavampi juttu kuin hölkkääminen. Mutta ainahan nuo eläimet ovat yksilöitä, eikä voi tietää mikä on kellekin avuksi. Muutenhan hevoshomma menisikin liian helpoksi :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä minäkin luulen, että Taavin kanssa kyse on ainakin osittain siitä, että sitä ei huvita. Ja se tasan tarkkaan tietää, että kun se 600kg massallaan päättää jotakin tehdä, niin se sitten tekee.. :-D Tähän kun yhdistetään vähän jääräisyyttä, niin tässä sitä ollaan.

    Osittain ongelma juontaa juurensa myös siihen, ettei Taavi koe koppin menoa kannattavaksi, koska se yleensä merkitsee ajelua jonnekin. Myös siksi koppiin tehdään muutoksia, jotta voidaan poissulkea kaikki epämukavuus matkustuksessa. Se on nimittäin tosiasia, että aina matkustukseen päättyneen lastauksen jälkeen Taavi on vaikeampi saada uudelleen koppiin. Vaikka sitä aina kuljetetaan hyvin ja korvat suljettuina.

    Tuossa ohjasajossa me käytetään hyödyksi juuri sitä, että saan Taavin pysymään liikkeessä kopin ulkopuolella. Taluttaessa se pääsee katoamaan paikalta jos ahdistaa yhtään tai onnistuu jumittamaan melko tiiviisti paikallaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun lastauksessa paikallaan jäkittävä hevonen!

    VastaaPoista
  3. Meidän kopukalla oli tuo "ei huvita" juttu kun pääsi kerran tilanteessa oivaltamaan, että voihan sieltä poistuakin. Nykyään sitö vaihtoehtoa ei anneta, herkut on rukokintapöydällä ja sillä selvä, niitä ei sillalla tai matkalla koppiin nautita. Meillä raippa ei ole vaihtoehto, mutta luuta toimii - siihen kun jonkun kerran peruutti harjapäähön niin alkoi oivaltaa, nykyään vilkaisee silmäkulmastaan, että "jahas, se luuta olikin siellä olemassa ja meikä olikin just menossa tonne koppiin..." Seisoo kopissa niin hiljaa matkat, että voisi luulla kuolleeksi, harvoin edes paskoo ja on ihan lungi, eli kunhan vaan on oppinut kyseenalaistamaan meikäläisen lastaustilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän meilläkin kävi, että oivallettii kerran, että sieltähän voi poistuakin.. Taavi vaan ei halua .luopua jo saaduista eduista. ;-) Eikä se pidä matkustamisesta.. vaikka nätisti seisoo, niin jännittää silti. Tosin jännittäminen alkoi samaan aikaan, kun se ekan kerran tuli ulos kopista ja jouduttiin laittamaan se kiireellä takaisin ja de pääsi hermostumaan..
      Ainakin nyt näytti, että se hoksasi millä tavalla se saa olla rauhassa kopissa. Ja herkku tuodaan vasta, kun luukut on kiinni.

      Poista
  4. Aika monet hevoskouluttajat käyttävät peruuttamista ratkaisuna tuonkaltaiseen lastauskiukutteluun. Eli kun hevonen peruuttaa kopista pois, niin laitetaan se sitten myös kopin ulkopuolella peruuttamaan niin kauan, että eteenpäinmeneminen alkaa tuntua sen mielestä kannattavammalta vaihtoehdolta. Peruutus on tällöin opetettu narunheilutuksella, joka voimistuu koko ajan jos hevonen ei vastaa pieneen narun värisyttämiseen. Sama ajatus tässä siis kuin Nean kommentissa, hevonen saa levätä vain ajatellessaan oikeaan suuntaan tai ollessaan jo kopissa. Peruuttaminen on hevoselle myös rankempaa kuin suoraan eteenpäin meneminen, joten tuloksiin päästään yleensä nopeasti. Olen itse käyttänyt tätä hyvin tuloksin ja päässyt mm. eroon pystyynhyppimisestä lastaustilanteessa. Mulla lastausvälineinä on koulutusköysi/liina ja naruriimu. Ohjasajaen homma ei taida toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Tuo olisi tosiaan yksi mahdollinen, ohjasajaen tosiaan vain hiukka hankalaa. Ja edestä en aio sitä enää yrittää pitää, siihen ei voima ilman kuolaimia riitä ja suitset taas muuten on sitten edestäpäin huonot jos hevonen lähtee taaksepäin..

      Taavin kanssa on kokeiltu myös peruuttamista lastaustilanteessa, mutta sen kanssa muodostuu ongelmaksi se, ettei se peruuta tarpeeksi napakasti ja tässä tulee siis taas esiin se Taavin hitaus. Se peruuttaa hitaaaaasti vaikka kuinka huitoisit narulla naaman edessä tai ryntäille.. Eikä se tunnu silloin olevan sille siinä vauhdissa olevan mikään rangaistus. Sen jälkeen saa aloittaa sitten homman tosi kaukaa kopista uudelleen, koska se erityisen mielellään kuitenkin menee kopista poispäin. Esim. Elmon kanssa tämä oli helppoa, koska se oli niin paljon säpäkämpi, sehän peruutti hyvinkin pienestä merkistä.

      Poista
    2. Joo totta, hitaan hevosen kanssa tulee itselle vaan enemmän hiki :D Toivottavasti löydätte (tai löysitte jo) toimivan ratkaisun, on tosi kurjaa elää epävarmasti lastautuvan hevosen kanssa kun koskaan ei tiedä, minkä verran täytyy varata aikaa reissuihin.

      Poista
    3. Näinhän se on. :D toivottavasti Taavi oppisi nyt tällä tyylillä pysymään kopissa. Ja jospa kopin korjaukset tekisivät sen olon helpommaksi kopissa jatkossa ja se kokisi matkustamisen vähemmän epämukavaksi.

      Poista
  5. Meidän Lotta oli oikein superhankala lastattava, pahimmillaan kesti 3,5 tuntia. Kokeilin kaikkea mahdollista, meillä kävi kouluttaja opettamassa juuri tuota Sannan mainitsemaa tekniikkaa ( joka muuten toimi tosiaan loistavasti noihin pystyynnousemisten kitkemiseen), yritin myös pehmeillä keinoilla siten, että kopista tehtiin kannattavampi ym ym. Peruutustekniikassa lopputulos oli mulla täysin ylikierroksilla oleva, silmiä pyörittävä hevonen. Makupaloilla ja pienellä paineella taas juurikin kävi kopissa (suorastaan juoksi sinne), mutta peruutti sitten ulos yhtä nopeasti. Ja tosiaan sai kilarit kun puomi sitten olikin kiinni, suorastaan hyppäsi ylös ja ISTUI puomin päälle. Ja yritettiin kyllä kertoa sille kolistelemalla ym. Että puomi menee kiinni, mutta silti pääsi yllättymään kerran ja sitten taas kaikki tuli niin vaikeaksi.
    Ihan loppuvaiheessa viimein tajusin, miten Lotta piti lastata. Oltiin ennenkin yritetty sitä liinoilla sisään, mutta se hyppi silloin vaarallisesti pystyyn. Tällöin reaktiona ihmisillä oli vaistomaisesti löystää liinat. No, sehän oli oppinut siis että hyppimällä pääsee niistä eroon. Ja oli tosiaan joskus kaatanut itsensä jopa takaperin...
    Tehtiin sitten niin, että vain yksi liina, joka oli toisesta päästä traikussa kiinni. Toiseen päähän peloton ihminen, jonka tehtävänä oli paineistaa pikkuhiljaa, eli kiristää liinaa. Toinen (minä) kopissa, pieni, pehmeä paineistaminen, ei yhtään liikaa. Jossain vaiheessa Lotta rupesi taas hyppimään, silloin tärkeintä oli se, ettei liinaa löystetty yhtään. Lotta hyppi sillan sivuun, kopin viereen ja liina pysyi kireällä, todella tiukalla, niin että hevosella oli tosi epämukavaa ja se oli ihan linkussa. Siitä suoristettiin se ja vasta kun oli taas pää kopin suuntaa ja suorana, niin liina löystyi. Sitten taas pikkuisen painetta. Liinan pitäjän pitää tosiaan olla kylmähermoinen.
    Tämä tehtiin kerran, Lotta pisti vastaan kuin hullu, mutta sinne meni ja PYSYI. Ja ihan rauhassa rupes syömään heiniä. Antoi ihan totaalisesti periksi. Sen jälkeen ehdittiin se lastata viitosen kertaa ja aina sujui hyvin. Liina otettiin esille, se koski hiukan peppua ja heppa hölkötti lunkisti sisään ja tosiaan pysyi siellä, ei mitään peruutteluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin kävi meilläkin kurssilta lähtiessä. Taavi seisoi rauhassa kopissa ja puomi oli varmuussokkaa vaille valmis. Sitten se peruutti puomia päin ja istui koppiin.. Se sai pyllyn puomin ali, nosti sen pois paikaltaan ja ryntäsi ylös. Puomi irtosi ja löi minua voimalla leukaperiin. Tilanne oli niin yllättävä, etten edes osannut reagoida. Koskaan ennen Taaavi on ole tuolla tavalla riehunut.

      Liinoilla ollaan kerran saatu Taavi klinikan pihalta kyytiin, kun se oli rauhoitettuna ja jumitti. Minä olin yhdellä liinalla takana ja K oli edessä. Nitkutettiin yhtäaikaisesti naruista, niin Taavi kyllästyi heilumiseen ja käveli sisään. Muilla kerroilla liinan pität ovat olleet vaarassa, kun Taavi turhautuneena koetti potkia pitäjiä... huoh.

      Poista
  6. Mulla on vuokraheppana isompi muhkuTamma, tämä päätti kanssa kerran epäonnistuneen purun jälkeen (astui sivuun sillasta, jalka ei edes käynyt maassa, mutta pelästyi tätä, ryntäsi koppiin ja onnistui solmimaan itsensä jumiin sinne, voit kuvitella mahtuuko 165cm korkea ja 700kg painava iso hevonen kääntymään pienessä kopissa ympäri, tuli lopulta persmäkeä lastaussiltaa alas) että minähän en koppiin mene. Ratkaisuna isompi koppi, jossa etupurku. Menee nyt koppiin laittamalla, kun tietää pääsevänsä etuperin pois, tälle siis hankala asia oli nimenomaan se pakittamalla ulostulo. Eli tilanne meillä oli se, että tamma ei halunnut koppiin, kun oli kopissa, ei halunnut pois ja jäkitti siellä. Huhhuh, onneksi nykyään on helpompi :D

    - Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei ne yleensä paljon tarvi. Tässä tallin kopissa on etupurku. Se oli kyllä alkuvaiheessa hyvä, kun päästiin ohjasajamaan kopista läpi. Taavi sai rohkeutta mennä koppiin.

      Sen sijaan mun edellinen poni sai laakin, kun sen olisi joskus pitänyt samaisesta kopista tulla etukautta pihalle. Se tanssi ripaskaa etupurun kohdalla, mietti ja panikoi, että miten tässä nyt pitäisi toimia. Lopulta hyppäsi, kuin hengenhädässä ulos kopista astumatta lastausrampille. On se kamalaa, kun on aina tullut kopista peruuttamalla. :DD

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.