Vastasin kyselylomakkeeseen ja sovimme tutkimuspäiväksi sunnuntain 14.9. Tutkimus tehdään yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä.
Luin aikanaan paristakin blogista tuosta tutkimuksesta ja mietin, että olisi ollut mielenkiintoista viedä Taavi tarkasteltavaksi. Sen suuhan on ollut melkoinen murheenkryyni ja kuolaintuntuma on ollut sille vaikea hyväksyä.
Nythän olen muutaman kerran päässyt testamaan Hööksillä myytävää "sylinterikuolainta", jollainen meillä oli lainassa länkkäkurssilla. Sen kanssa Taavi vaikuttaa tyytyväiseltä ja vastaa apuihin rennommin, kun kuolaimettomalla. Kuolain jätetään suussa niin löysälle, ettei tule ryppyjä ja ohjat eivät missään vaiheessa ole oikeastaan tuntumalla. En vedä taaksepäin, ainoastaan johdan sisälle ja nostan tarvittaessa ylös. Toisiksi parhaana tulee sidepull (pehmustetun turpaosan kanssa). Sidepullin kanssa ongelmaksi tulee se, että siihen tulee aina jonkin verran painetta, vaikka ohja on löysällä. Se siis itsessään asetuksineen aiheuttaa pienen paineen turvan päälle. En siis ole ollenkaan varma, onko se hevoselle sitten mukavampi, kun kuolain, jossa ei ole painetta ellei ohjista oteta. Viimeisenä tulee Orbitless. Se vaan ei toimi johtavilla ohjasotteilla juuri ollenkaan ja Taavi on sen kanssa todella jäykkä ja vastahankainen verrattuna näihin muihin.
Nyt on tarkoitus tehdä niin, että kuolain on käytössä, kun haluan kentällä näprätä länkkäjuttuja vähän tarkemmin. Muuten käytän sidepullia kentällä ja maastossa sitten sidepull tai orbitless. Otan kuolaimen sekä kuolaimettomat mukaan tutkimukseen ja samalla saadaan kuolaimesta lääkärin mielipide.
Taavi on muutenkin tuntunut kentällä tosi hyvältä. Uskokaa tai älkää, suurimmat ongelmat liittyvät pysähtymiseen! ;) Taavi ei malttaisi pysähtyä, saati seisoa paikoillaan. Muuten se on suorittanut tasaisen varmasti annettuja tehtäviä ja notkistunut paljon. Se mm. ravasi tynnyreiden ympärillä kahdeksikkoa, alkoi pyöristyä kaarroksissa ja selkään oikein tuntui, miten se polki. Ei ollut hyytymisestä tietoakaan.
Vasemman laukan kanssa takkusi alkuun. Meinasin jo turhautua. Niin turhautui hevonenkin, kun muija selässä pyytää oikeaa laukkaa, eikä sitten kuitenkaan halua sitä. Niinpä. Kun suoristin oman istunnan, käänsin sen oikeaan suuntaan ja istuin rauhassa (sensijaan, että hytkyn ja huojun laukkaan kannustaen), laukka nousi kauniisti käynnistä.
Taavilla on ollut taas havaittavissa kupeiden hikoilemista liikunnan jälkeen... Muuten se on tosin vaikuttanut vielä olevan ihan ok ja hionnut kyllä muualtakin. Silti hälytyskellot soi. Pitää siis seurailla. Tällä hetkellä epäilisin aiheuttajaksi omenaa, vaikka Taavi saakin niitä erittäin maltillisesti.
Muutenkin meidän meno on ollut melko kenttä- ja pihapainoitteista, koska en kestä hirvikärpäsiä. Onneks vuokraaja pelastaa Taavin kerran viikossa maastoon, huomenna on vuokraajan päivä!
Uteliaisuuttani kysyn kun omia saamiani oppeja tässä pohdin, että mikä sinulla on perusteena tai ajatuksena jättää kuolain noin löysälle hevosen suussa? Tuossahan nimittäin syntuu ikävä tilanne silloin kun otat ohjan tuntumalle, kuolaimet "kalahtaa" hevosen suussa hampaita vasten, ja apu tulee yllätyksenä hevoselle. (Toki poikkeuksellinen suun anatomia tai hammasloman ja huulien suhde voi muuttaa tilannetta, mutta yleensä se kahden rypyn sääntö on aika hyvä tai kuolain roikkuu liian alhaalla hevosen suussa.
VastaaPoistaYksinkertaisin vastaus on tietysti se, että se toimii Taavilla. ;) Ja koska ohjia ei pidetä tuntumalla, eikä niistä vedetä taaksepäin, ei kalahtamisia tapahdu. Jos tapahtuisi, ei Taavi suhtautuisi kuolaimeen niin myönteisesti. Ja tietysti on ehkä harhaanjohtavaa sanoa, ettei tule ryppyjä ollenkaan, tottakai suupieleen jonkinlaista ryppyä tulee, kun kuolain siellä on, ainakin Taaville. Mutta poskihihnat eivät siis kiristä kuolainta ylöspäin suussa, mutta poskihihnat eivät myöskään roiku.
PoistaKahden rypyn sääntö on minusta auttamatta vanhentunut, eikä sovi läheskään kaikille hevosille. Niinkuin itsekin sanoit, siihen vaikuttaa niin paljon hevosen suun rakenne, sen lisäksi myös kuolaimen muoto vaikuttaa (meillä suora).
Eikai kuolaimen ole tarkoitus olla hampaita vasten muutenkaan, vaan levätä hammaslomassa? Miksi se siis erityisesti kalahtaisi hampaisiin vain löysillä poskihihnoilla? Onko kuolain silloin oikeanmallinen ja -kokoinen hevoselle? Ainut kerta milloin kuolain on kalahtanut hevosella hampaisiin omalla kohdallani on silloin, kun kuolain oli hevosen suuhun liian paksu. Kuinka paljon hevosen suupieliin tulee painetta jos kiristät poskiremmit kahden rypyn säännöllä? Melko paljon.
Sillä länkkäkurssilla minulle sanottiin, että kuolain jätetään löysälle, jotta Taavi saa itse löytää sille mieluisan paikan suussa. Poskihihnat eivät kuitenkaan roikkuneet löysällä, joten kireys oli ilmeisesti sopivan Taaville. Seuraavassa kireydessä näytti minusta suupielissä olevan jo melkoinen veto.
Myös tämän tutkimuksen suorittava hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri Robert Menzies suosittelee, että kuolain asetetaan suuhun liian löysälle, jotta hevonen itse etsii sille sopivan paikan. Sen jälkeen poskihihnat kiristetään siihen kohtaan. Tämä vähentää hevosen tarvetta leikkiä kuolaimella.
Taavi ei leiki eikä venkslaa kuolaimella ja vaikuttaa tällätavoin tyytyväisemmältä, eikä poskiremmit ole löysällä. Miksi siis vetää suupielet korviin asti?
http://www.heppalaakari.fi/hampaiden_hoito.html
PoistaTässä on myös samansuuntaista ajatusta.
"Kuolaimet tulisi sovittaa siten, että suupieliin ei mielellään tulisi ryppyjä, kuten aina on ennen opetettu, koska silloin suupieliin kohdistuu painetta jo valmiiksi. Poskihihnojen tulisi olla keskenään samoissa rei'issä ja niskahihna ei saa painaa ilman pehmustetta.Jos kuolaimia vaihdetaan, tulee poskihihnan pituus tarkastaa aina uudelleen. Kuolaimen tulee olla oikean pituinen. Kuolain tulee ulos noin 0,5 cm suupielestä molemmilta puolilta."
Olen valitettavan usein mm. tunteja pitäessäni törmännyt ilmiöön, jossa hevosen poskihihna on niin löysällä, että hevosta asetettaessa koko poskihihna irtoaa hevosesta - tällöin kuolain ei varsinasiesti lepää suitsien varassa, vaan hevosen täytyy jokseenkin itse asetella se suuhunsa oikealle paikalleen, eikä tuntuma ole missään nimessä "oikea". Kalahtaminen on ehkä vähän väärä sana, mutta ymmärrät sen "löysä-kireä-löysä" klonksahduksen ehkä jos mietit tuota poskihiha esimerkkiäni?
PoistaNiinkun tässä nyt on varmaan tullut jo melko selväksi, niin hevosia on erilaisia, kuolaimia on erilaisia, käyttäjiä on erilaisia ja se kaikki vaikuttaa sen kuolaimen istuvuuteen. :) Jos Taavilla poskihihnat kiristää kahden rypyn säännöllä, niin se näyttää melko irvokkaalta, voin toki ottaa siitä kuvan tänne blogiin. ;) En myöskään usko, että hevonen kokee sellaista kiristystä mitenkään mukavana. Myös kuolain vaikuttaa tähän, suora kuolain on helpompi jättää alemmas, koska sen keskiosa ei roiku muuta kuolainta alempana löysänäkään, eikä se menetä muotoaan.
PoistaMeillä asetetaan vain johtavalla ohjalla, eikä vedetä taaksepäin, jolloin tuollainen poskihihnan irtoaminen koko matkalta kuulostaa melko hassulta. Poskihihnan saa kyllä nousemaan, kun siitä vetää taakse ja kuolain suussa liikkuu, mutta en tiedä pitääkö se korjata kiristämällä poskihihnoja. Ehkä jonkun hevosen kohdalla kyse on siitä.
Mihinkään kuolaimen ei kuulu kolista ja toivon, että jokainen löytää omalle hevoselleen sopivan ratkaisun, niin kireyden, kun muunkin istuvuuden osalta. Tämä toimii meillä silloin, kun kuolainta ylipäätään tarvitsee käyttää.
Kiva että pääsitte tuonne tutkimukseen, mielenkiintoista kuulla mitä Taavin suusta sanotaan! Meillä myös ell sanoi viimeksi raspatessaan että nykykäsityksen mukaan suupieleen ei kuuluisi tulla ryppyjä kun kuolain on suussa, mutta itse testaillessa totesin että suussa roikkuva kuolain kolisee epämiellyttävästi ihan jo maastakäsinkin. Selästä en ole edes koittanut.
VastaaPoistaOn kyllä minustakin mielenkiintoista kuulla! Olen monesti miettinyt, että olisi kiva saada toinenkin mielipide suun kunnosta.
PoistaTuo poskihihnojen sopiva kireys on niin vaikea arvioida! Sekin on varmaan niin paljon kiinni kuolaimesta. Esim. kolmipala voi olla melko hankala, koska sehän jää roikkumaan suuhun löysänä muutenkin. Siis verrattuna esim. suoraan kuolaimeen. Minusta kolmipalan sovitus on kaikkein vaikeinta, koska se on niin lötkö kuolain. :D
Ja tosiaan, noinpäin se hampaisiin voikin kolista, että se osuu niihin roikkuessaan löysällä. Mikä kuolain teillä on?
PoistaNyt on ihan normaali nivel ollut käytössä. Sen kanssa olen hiukan saanut pidennettyä poskihihnoja, mutta välillä käytössä oleva nivel-baucher taas roikkuu tosi inhottavasti kun koitin sen kanssa pidentää. Hankalaa hommaa. Tuo Menziesin neuvo kuulosti kyllä ihan kiinnostavalta, siis että hevonen hakisi itse kuolaimen "oikean paikan".
PoistaLinkkaamasi heppalaakari.fi on muuten juuri se "meidän" ell joka kävi viimeksi raspaamassa ja jonka kanssa sovittelin kuolaimia ja keskustelin aiheesta :)
Tuo baucher voikin olla vartensa kanssa vähän hankala. Tokikin kuolain pitää jättää niin, että se ei lonksu hampaisiin, sehän on järjelläkin selvää. Baucherissa ainakin itse huomasin myös sen, että siitä pidätettä otettaessa kuolain nousee ja poskihihna löystyy..
PoistaPitäisi itseasiassa itsekin kokeilla tuota, että antaisi hevosen hakea itse paikan, nyt se kuolaimen paikka on minusta löytynyt muutenkin kivasti suusta. Ainakin Taavi on rauhallinen eikä pelaa kuolaimella.
Mielenkiintoista! Sovitteliko hän siis kanssasi noita kuolaimia ihan suitsien kanssa? Minusta on nyt sitten mielenkiintoista, kun pääsen tuolla Viikissä kysymään tästä asiasta tarkemmin ja sovituttamaan Taavin suitset ja kuolaimet.
Joo pyysi oikein hakemaan suitset ja testailtiin sopivaa poskihihnan pituutta samalla kun yhdessä mietittiin mikä kuolain Leolle voisi olla paras. Tuomola (tämä ell siis) oli talvella muutaman kuukauden Viikissä töissä ja hammasasiat on yksi hänen "erikoisaloistaan".
PoistaTosi mielenkiintoista, ja hieno juttu että pääsitte tutkimukseen mukaan! Täytyy itsekin kokeilla, muuttuuko suitsien säädöt jos jätän poskihihnat totuttua löysemmälle ja katson, asetteleeko hevonen kuolainta johonkin suuntaan. Poskihihnojen säätö on oikeasti tosi vaikeaa hommaa, monesti on olo että tarvitsisi välireikiä jotta olisi hyvä.
VastaaPoistaKokeile ihmeessä eri säätöjä. Kuolaimen asetteleminen suuhun on tosiaan melkoista säätämistä ja puolikkaita reikiä on täälläkin kaivattu.
PoistaMeillä on muuten olemassa tuommonen vissiin samanlainen kuolain kuin tuo sylinterikuolain, sen nimi on vaan Billy allen -tulee länkkypuolelta. Se oli meillä pitkään tyhjänpanttina kun mentiin kuolaimetta ja nyt oon satunnaisesti ajanut sillä kun ajaminen ei onnistu kuolaimetta(vielä ainakaan). Oon aatellu että ainakin nenäpii saapi levätä kun käyttää välillä kuolainta. Toimintaperiaatteeltaan tuo on jotenkin kiva. Suora, mutta mukautuu kiertonivelien ansiosta.
VastaaPoistaTosi mielenkiintoista että pääsitte tutkimukseen, jipii! Odottelen mielenkiinnolla.
Pitää vielä kysyä, että miten saat Taavin pysäytettyä jos et auta ohjista vetämällä? Meillä on nimittäin yks suurensuuri kehityskohde hidastaminen ja vauhdin säätely ja joudun siinä käyttämään aina itseenpäin kohdistuvaa ohjasotetta. Istunta ei oo vissiin hevoselle tarpeeks "pakottava" jotta se viittis siihen reagoida. Olen kokeillut alusta asti palkata pysähtymisestä ja käytän ääntä "prrrrr seeeeis" ja jos se ei auta niin pistän oikean käden herkkutaskuun. Se ei ole kuitenkaan juuri auttanut istunta-avun tehostamisessa. Ollaan työstetty pääasiassa kuitenkin muita asioita nyt, niin tuohon ei ole vielä päässyt niin pureutumaan. Nyt olen miettinyt että voisi ruveta sitäkin taas painottamaan. Istunta-avut menevät läpi vain silloin kun ohjat ovat tuntumalla ja jos hevonen ei ole liian kuumassa tilassa. Hmmm...
Pikagoogletin "billy allen kuolain" enkä saanutkaan semmosta kuolainta kuin meillä, tulokseksi tuli vaan kankikuolaimia. Ehkä sen nimi onkin sylinterikuolain? tai D-kuolain?
VastaaPoistaLänkkäkuolainhan tuokin kaiketi on, mutta nimeä en sille tosiaan keksinyt. Onhan se tavallaan D-kuolain, mutta suuosa hämää. D-kuolain voi olla mitä tahansa; nivel, suora tai kolmipala esim.
PoistaMinäkin heti ihastuin tuohon kuolaimeen ja koska Taavikin tuntuu pitävän siitä, niin olen varovasti ottanut sitä välillä mukaan harjoitteisiin. Tuohan taitaa olla melko lähellä sitä, mitä jossain artikkelissa suositeltiin. Tai siis mikä oli sen tutkijan mukaan paras kuolain hevoselle. Taisi olla kiinteärenkainen suora kuolain.
Tuohon pysähtymiseen:
Käytän kurssilta saamiani oppeja. Reippaamman hevosen kanssa kannattaa käyttää jarruttavaa "estettä", vaikka tynnyri. Ratsastat kohti tynnyriä ja alat istunnalla hidastamaan liikettä vasten, voi kuulemma jopa ratsastaa liikettä vastaan "toiseen suuntaan". Kättä voi viedä hieman alaspäin ja sanoa hevoselle tutun pysähtymissanan, itse käytän nykyään "hooouuu"-sanaa. Jos hevonen ei pysähdy tästäkään huolimatta, sen voi kääntää yhdenohjan pysäytyksellä ympyrälle ja pysäyttää sitä kautta. Ideana oli, että pysäytys tulee jokatapauksessa, mutta ympyrällä joutuu tekemään enemmän hommia. Apuna voi käyttää myös aitaa eli asettaa tynnyrin uralle aidan viereen ja asettaa hevosen päätä kohti aitaa jos pelkkä istunta ja käsien alasvienti ei riitä merkiksi.
Meille selitettiin kurssilla (ja huomaa taas, että nämä on omia käsityksiäni kuulemastani!!), että lännenratsastuksessa pidätteet ja hidastukset tehdään aina ympyröiden kautta. Ainakin kurssilla ollut höyrypää oppi melko nopeasti seisomaan paikallaan pysähtymisen jälkeen ja ainakin hidastamaan tahtiaan istunnalla. Sen kanssa käytettiin tuota yhdenohjan pysäytystä avuksi ja se tehosi melko hyvin. Kyseessä ei siis ole agressiivinen yhdenohan pysäytys, vaan rauhallisempi muoto, jossa käsi viedään reiden kohdalle, suunnilleen puoleen väliin housujen saumaa (kannattaa ensin harjoitella maastakäsin, jolloin tehtävä on hevoselle entuudestaan tuttu). Sitten odotetaan että hevonen pysähtyy ja myötää päällään. Tarkoitus tällä on myös jumpata takapäätä ja "oikein tehtynä" hevonen ottaa pari askelta ristiin takasilla ja pysähtyy sen jälkeen. Nykyään Taavikin jää välillä maanisesti kiertämään kehää, kunnes otan äänen käyttöön. :D Ja näissä tehtävissä se renkaallinen kuolaimeton osoittautui tosi huonoksi, koska se kääntyy ikävästi poskea vasten. :(
Vitsit, kun sulla olisi mahdollisuus Skinin kanna osallistua tuolle kurssille, se oli tosi hyvä!
Kyllä se kuolain taitaa olla tuollainen Billy Allen-kuolain, hain hakusanalla "Billy Allen Snaffle Bit" ja alkoi näyttää tutulle. ;)
PoistaHmm.. oon kokeillut silleen että oon kävellyt kohti seinää tai aitaa ja samalla istunnalla yrittänyt pysäyttää tai käyttää ääntä. Se vaan kääntyy jompaan kumpaan suuntaan kun este tulee vastaan. Volteilla se luulee että on vaan itsetarkoitus pyöriä siinä voltilla ikuisesti... mut voisin yrittää vielä volttien avulla tuota.
PoistaHöyrypäiden kanssa on välillä vähän tämmöstä...
Mitä jos asetat sen kohti aitaa ja tynnyri edessä? Meneekö se sitten pää lintassa ohi kuitenkin? :D Minulla ei ole kokemusta noin reippaasta heppasesta, siis tämän tehtävän osalta.
PoistaTarkoitushan ei ole pyörittää voltilla, vaan pyörittää paikallaan, niin että takajalat menevät ristiin. Kyllä se yksi kaahottajakin aika kauan pyöri ekoilla kerroilla ennenkuin hokasi.
Höyrypäät on kyllä omalla tavallaan haastavia, lähes yhtä haastava on sitten tämä toinen ääripää. Ongelmansa kummallakin. ;)
Okei, hei no minäpä yritän hakea vähän erilaista pyöräytystä kuin volttia. Kesän alussa pyrittiin tuota ravin vauhtia hillitsemään nimenomaan voltein.
PoistaTuolle tuo vauhti on vastaus kaikkeen.. mut voisin kokeilla tuota "estettä" kohti menoa..
Sinulla on kiva blogi! Samanhenkisiä ajatuksia :) Jään lukijaksi.
VastaaPoistahttp://sannishining.blogspot.fi/
Kiitos! Käyn vastavierailulla, kunhan kerkeän. :-)
Poista