Juhannukset vietetty ja klinikka-aika lähestyy taas

Juhannukset on vietetty ja huomenna meillä on taas matka Porvooseen klinikalle. Lähdetään katsomaan hampaiden tilanne ja samalla annetaan rokotus. Silmän haava on onneksi mennyt umpeen, kiitos ötökkähupun (kärpäset pitivät haavaa auki), mutta se turvottaa vielä jonkin verran. Pariin päivään Taavi ei ole suostunut tekemään hymyily-temppua ollenkaan, en sitten tiedä olisiko syy tässä:

Huomasin eilen suuta räplätessä, että etuhampaasta puuttuu mojova pala kiillettä. Eihän se varmasti vaarallista ole, mutta saattaapi vähän vihloa. Samallahan tuo tulee nyt näytettyä lääkärille, kun mennään. Mihin lie on hampaansa tölväissyt. Tuntuu olevan pää kokoajan tulilinjalla, nyt on silmän luona haava, turvassa nahat rullalla ja hampaassa lohkeama. Heh.

Pullukkakaverukset päivänokosilla

Taavilla on ollut melko helppo viikko, se on liikkunut vain parina päivänä. Aloitin sille mahayrttien jälkeen kierumatara-kehäkukka -kuurin, josko se pistäisi vähän nesteitä liikkeelle. Eilen (kolme päivää kuurin aloituksesta) sään rasvakyhmyt olivat ihan huomattavasti pienentyneet! Kummalliselta se kuulostaa, mutta totta se on. Ilmeisesti siis nesteet ovat todellakin lähteneet liikkeelle. Myöskään maha ei ole aristanut nyt ollenkaan, siis edes värähtelyä ei ole kahteen päivään ollut. Ja nyt kun sanon tämän, niin varmasti tänään taas kupeet värisee.

Juhannusaattona käytiin sentään juhannusajelulla ja innostuttiin tekemään hepoille kukkaseppele. Kerättiin kukat ajolenkin varrelta ja Taavi se vähän ärsytti. Kotiinpäin olisi ollut niin paljon kivempi pinkoa niin paljon kun jaloista lähtee. ;) Vaikka mentiin melko reipas lenkki, ei Taaville tullut edes kovasti hiki. Se pääsikin seppeleen valmituksen jälkeen ensimmäiseksi malliksi, apuna piti käyttää tosin myslikuppia ja muita houkuttimia, jotta korvia saatiin höröön edes hetkeksi.

No joko mennään?

Tänään olisi tarkoitus jotenkin  liikkua ja sitten kerätä tavarat huomiseksi valmiiksi, sillä meillä on melko aikainen lähtö. Aika on jo kymmeneltä aamulla. Yöksi on luvattu kovaa sadetta ja alle kymmentä, joten laitan Taaville loimen, jotta se olisi aamulla kuiva. Aika ikävää on matkustaa kopissa karva märkänä.
Lisäksi otan sille matkaan mukaan myös vohveliloimen tai fleecen, koska rauhoitettuna koppi voi olla näillä lämpölukemilla (noin +10 ja sataa) melko viileä kotimatkalla. Voihan se olla, ettei tarvita, mutta ompahan valmiina. :) Ainahan se klinikka vähän jännittää, mutta onneksi ollaan menossa vain rutiinitarkastukseen. Eniten tuntuu taas jännittävän lastauksen sujuminen varsinkin klinikan päästä..