Menomatkalla jouduin muutaman kerran komentamaan Taavia, kun se käveli niin hitaasti. Sensijaan pyörän kiilausyrityksiä ei ollut ollenkaan! Jippii! Mennessä tosin Taavi pelästyi puskaan tuotua venettä ja heitti U-käännöksen niin vikkelästi, etten edes kerennyt tajuta mitään. Naru päästyi kädestä, mutta onneksi Taavi pysähtyi parin metrin päähän syömään, josta hain sen. Palkkasin vielä, kun antoi kiltisti kiinni, jottei se jatkossakaan lähtisi vastaavassa tilanteessa kauas.
Otettiin koko suoran matka ravia, tosin välillä annoin Taavin palkaksi syödä vähän ruohoa.. Ihan vain suullisen, jotta tulee hyvä mieli. ;) Kotiinpäin uskalsin kokeilla laukkaakin ja hyvinhän se sujui. Ensimmäisen kerran, kun pyysin laukkaa, niin Taavi vain kiihdytti raviaan. Te ette ikinä usko millaista ravia se paineli menemään korvat hörössä, eipä olisi siitä uskonut, että se on joskus ollut haluton liikkumaan. Jessus. :)
Jos kotoa poispäin minä vedin Taavia, niin kotiinpäin sainkin sitten olla vedettävänä. Hyvin Taavi kyllä kuunteli, kun sillä oli kuolaimet suussa ihan varmuudeksi. Kyllähän se ero on ihan mieletön, Taavilla suu on niin herkkä paikka.
Lopuksi vielä lyhyt video, tässä kohtaa piti mennä hölkkää, mutta Taavi on vähän innoissaan. Luvassa siis erittäin heiluva video. ;)
Tosi kiva lukea taas teidän reippaita ja pirteitä kuulumisianne. Taavi on hyvässä vedossa :)
VastaaPoistaOn todellakin, vauhti taas vähän kiihtynyt, kun pahin laidunpöhötys alkaa laskea. :D
Poista