Rankkaa on. ;D |
Tänään sitten taas matkustettiin klinikalle hampaita tuijottamaan. Taavi on tiputellut vähän ruokaa taas viimeaikoina, joten ajattelin varata sille heti lomani alkajaisiksi ajan Leenan hoitoon.
Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.
Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.
Aika oli kymmeneltä aamulla ja mentiinkin siis melko aikaisin tallille. Laitoin Taaville loimen ja varasin koppiin mysliastian. Taavi jäi jo monen metrin päähän kopista tuijottamaan ja arvasin, että edessä ei ehkä ole helpoin lastaus. Eikä ollutkaan. Aikani houkuttelin sitä ruualla, sitten kokeilin yleensä hyvin toiminutta naru turvan ympärille, mutta sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Happi tuntui kyllä loppuvat, mutta eteenpäin ei Taavi liikkunut. Pelkästään paineeseen niskassa se vastasi suorastaan makaamalla narua vasten, lopulta se nojasi naruun reporankana silmät kiinni. Ei siis toimi. Seuraavaksi koetettiin naruriimulla ja pitkällä narulla, ongelmaksi muodostui se, että Taavi väistää kopin sivuun, eikä siihen auttanut raipat tai muutkaan. Se myös käytti kaikki niskavoimansa ja hyppäsipä kerran pystyynkin, mutta koppiin se ei tullut, naruriimu sensijaan antoi periksi jostain kohdasta ja päädyttiin jokatapauksessa kokeilemaan jotakin muuta. Oltiin jo myöhässä ja alkoi pikkuisen iskeä epätoivo. Hetki hengähdettiin ja sitten kietaisin taas narun turvan ympäri ja asetin jonkin verran painetta ja se ratkaiseva askel otettiin; Taavi tuli eteenpäin. Sen jälkeen se käveli koppiin tyytyväisenä syömään mysliä. Kun nyt vain sattui herralle sopimaan. Hohhoi.
Soitin matkalta klinikalle ja siellä sanottiin, että hekin ovat akuuttitapauksen takia myöhässä ja ei kiirettä. Taavi pääsi klinikalla kuitenkin pakkopilttuuseen odottamaan valmiiksi ja me juotiin kahvit joutessamme. Lääkäri kyseli meidän kuulumiset ja kerroin, että kaikki on mennyt nyt tosi hyvin, maha ei ole juuri vaivannut hammashoidon jälkeen, josta hänkin oli iloisesti yllättynyt.
Kysyin
myös toissapäivänä alkaneesta vuohisten kutinasta. Taavi tömisyttää ja
tamppaa jalkojaan jatkuvasti ja koettaa rapsuttaa vuohisia hampaillaan.
Samat oli epäilykset, kun mullakin, vaikka se harvinaista tupsuttomalle
olisikin; vuohispunkki. Saatiin mukaan tuplamatolääke ja jalat voisi
kuulemma pestä Hexocilillä. Jos nämä ei auta, niin sitten soitto
klinikalle, niin saadaan vahvempaa ainetta.
Lääkäri muistutti, että painoa on kertynyt taas liikaa varsinkin siihen keskivartaloon jossa on se ongelmakohta (kuulemma melko hassu paikka kerryttää rasvaa). Laidunta olisi ehkä syytä rajoittaa (tai vaihtoehtoisesti pitää syödyllä laitumella). Syötyjähän nuo laitumet jo kertaalleen ovatkin eivätkä erityisen väkeviä muutenkaan. Rajoittaminen on tietysti pihaton sijainnin kannalta melko hankalaa (se sijaitsee laitumella, tosin syödyllä sellaisella) ja sen lääkäri kyllä ymmärsikin. Taavi pitäisi rajoitustapauksessa siirtää yksin omaan pikkupikkutarhaansa, jossa se ei sitten liikkuisi yhtään ja tällähetkellä sekin on ruohon peitossa.
Ehkä tämä taas tästä, kun pahimmat laidunähkyt ja ylensyönnit on nyt jo takanapäin. Kyllähän se tiedossa on, että kesä on tuonut hävitetyt kilot takaisin. Huoh.
Hampaiden kanssa oli vanhat vaivat ja sen lisäksi yhdestä hampaasti on pulpa avoin.. Se kuulemma syksyllä kuvataan jos hampaat edelleen oireilee ja katsotaan sitten, mitä sille tehdään. Hevosillekin voi kuulemma tehdä nykyään juurihoidon (ah, miten loistavaa ja varmasti edullista...). Diasteemaa ja yhtä ientaskua muokattiin ja hiottiin, jotta ruoka ei pakkautuisi niihin, muuten tilanne suussa oli melko hyvä. Kuitenkin 4 kk:n päästä katsotaan taas uudelleen.
Taaville jouduttiin laittamaan toinen annos rauhoittavaa, että se antoi kunnolla hoitaa. Monenlaista terää sen suussa kävikin.
Tässä vielä sairaskertomusteksti:
- 108 kaud ja kielen puolella ientasku -> putsaus ja reunojen laaj. + pyöristys
- 108 pulpa avoin- 109-110 diasteema kielen puolella, putsaus ja pieni avaus- 408 ylikasvua tasattiin- ei merkittäviä piikkejä- vas. puolen oireet pienemmät, alaposkihamp. lievää 308 ylikasvua
- seur. raspaus n. 4kk kuluttua
Hampaiden huuhtelua jatketaan edelleen, mutta rehua on todella vaikea saada pois noista raoista. Nytkin siihen tarvittiin järeämpää vesisuihkua ja välineitä. Mutta tuon reunojen pyöristyksen ja laajennuksen pitäisi auttaa.
Taavi sai lisäksi rokotukset (influenssa ja tetanus), lisäksi sille laitettiin myös herpesrokotus. Viikko kevyemmin ja pistoskohta voi tulla araksi.
Takaisinpäin Taavi meni koppiin vähän paremmin, tietenkin tilanne oli alusta asti rauhallisempi ja sekin oli hyvin rauhoitetussa mielentilassa (siitä tosin tuntuu olevan enemmän haittaa). Laitettiin hetken työntelyn jälkeen paksu köysi persuksen takaa, K nyki edestä ja minä pyllyn takaa olevasta narusta. Hetken nitkutuksen jälkeen Taavi kiipesi kyytiin. Nitkutus toimii tasaista vetoa paremmin, koska tasaiseen vetoon on helppo nojata. Matka kotiin meni hyvin, Taavi sai loimen päälle ja pääsi ulos. Leipä ei maistunut, suu on ilmeisesti aika arka nyt. :( Ehkä se siitää tasoittuu taas.
Voi ei tuota kuvaa, oikeat juhannuksen jälkimainingit! Ei saisi nauraa toisen humalatilalle, mutta pikkuisen kuitenkin hymyilyttää :D
VastaaPoistaKyllä minuakin nauratti. Kieli oli lopulta tungettava suuhu takaisin, kun Taavi ei muistanut itse sitä nostaa suuhun. Nauratti kyllä lääkäriäkin, kun talutin tuon näköisen hevosen ulos klinikalta. :D
PoistaApua toi kuva :D Paranemisia Taaville :) Mulla on menny nyt ihan ohi, niin mikä ongelma noissa Taavin hampaissa on?
VastaaPoistahttp://eeppistaelamaa.blogspot.fi/
Taavilla oli alunperin aaltopurentaa, joka saatiin jo kerran suoristettua, mutta sitten seuraavalla kontrollilla se palasi. Lisäksi viimekerralla siltä löytyi tuo diasteema eli rako hampaiden välissä, johon ruoka pakkaantuu ja sitte syvä ientasku, jonne myös jää ruokaa ja tulehduttaa suun.
PoistaVoi toista kun on ihan kuin parempikin juhannusjuhlija :) Harmilliset nyt nuo hampaatkin kun keräännyttävät sitä ruokaa...osaan samaistua Taaviin itsellänikin on meinaan operoitu juuri keväällä hampaidenväliin menevän ruuan vuoksi hampaita ja tuntui kyllä kurjalta. Meillä ihmisillä vaan helpompaa hoitaa. Hyvää lomaa teille kaikesta huolimatta!
VastaaPoistaNo on kyllä aika uupuneen näköinen. :) Tuo on kyllä todella viheliäinen vaiva, mutta toivottavasti välien muotoilu auttaisi asiaan ja Taavi saisi paremmin syötyä. Ainakin se eilen söi iltapuuron pitkästä aikaa hyvällä ruokahalulla.
Poista