tekohengitystä

 

Tähän se on taas mennyt. Ponilla on kylmäyssuojaa, keraamista loimea, höyryhengitystä.. Mutta eikös tämä ole sitä normaalia hevosenomistajan arkea? Olisihan se nyt ihan liioiteltua jos voisi vain käydä ratsastamassa ilman huolta. ;) Saati, että olisi itselle aikaa. Mitä se on?

Yskä on ponilta kokonaan kadonnut, samoin kirkkaan liman tulo on loppunut (sitä tuli kaksi päivää yrttien aloittamisen jälkeen), mutta ei hengitys edelleenkään priimaa ole. Sieraimet ovat turhan helposti levällään ja hengittäminen näyttää varsinkin ennen liikuntaa vähän raskaalta. Eilen sitten aloin ensiavuksi antaa höyryhengitystä, sehän on tunnetusti hyvä keino saada lima liikkeelle ja röörejä auki. 

Rippe oli alkuun höyryhengityksestä sitä mieltä, että aion vähintäänkin tappaa sen. Mutta äkkiä se antautui kohtaloonsa ja hengitteli kiltisti omistajan tekemiä yrttihöyryjä. Ja ehkä siitä on ollut apuakin, poni vaikutti tänään paremmalta, kun eilen.
Jos ei ala olo helpottua alkuviikosta, niin soittelen tohtorille. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin ihan hallinnassa ja Ripen olo on aina helpompi lenkin jälkeen. Rasitus ei ainakaan pahenna oireita, eikä poni hengästy mitenkään normaalia enempää tai pumppaa. Parasta olisi, että pääsisi kerran heittämään oikein kunnon lenkin, että saisi limat sitten liikkeelle, mutta toipilaisuus estää sen.

Eilen ohjasajoin Ripen maneesissa ja se tuntui pientä vetämättömyyttä lukuunottamatta tosi kivalle. Se oli yritteliäs ja ravasi varsinkin vasempaan todella kivasti. Oikea onkin sitten melkoinen murheenkryyni. Sairasloma on tehnyt sen, että vinous on palannut. Tunnustelin sitä viimeksi autotien laitaa kävellessä, että persus on taas siirtynyt oikealle. Se taas ympyrällä tarkoittaa sitä, että etupää osoittaa vasemmalle eli oikeassa kierroksessa ulospäin.

Kierros on selvästi ponille todella hankala. Lopulta laitoin sisäohjan silarenkaasta kuolaimen kautta käteen, jolloin sain vähän vipuvaikutusta. Senjälkeen minun ei tarvinnut, kun pitää ulko-ohjalla ponia pystymmässä ja pää hakeutui sitten lähes automaattisesti asettumaan sisään. Kunnollisesti ja rehellisestä myötäyksestä sai palkaksi kävellä. Tuntui toimivan ja Rippe yritti aina vain enemmän tehdä oikein. Ravi on hidasta, mutta olkoon; tärkeintä on, että asetus menisi läpi.
Lopuksi tehtiin vielä vähän jyrkkiä ristiaskelia siihen vaikeampaan suuntaan, lopetettiin hyvin menneeseen suoritukseen ennenkun poni kyllästyy.

Tänään käytiin sitten vastapainoksi ratsain maastossa kiipeilemässä ja otettiin ihan lyhyt pätkä raviakin. Se oli todella lyhyt, sillä mukana ollut hevonen riehaantui, pukitti, ryntäsi Ripen häntään ja sitten Rippe potkaisi. Onneksi ei sattunut mitään ja potku osui ratsastajaa turvakengän kärkeen! Senjälkeen otettiin vielä ihan lyhyt pätkä onnistuneesti ja loppulenkki käveltiin ihan suosiolla. Ravia otin vain kuullostellaksi, että yskiikö Rippe. Ei yskinyt.

Ripelle tuli lenkillä hikikin. Ei sinällään ihme, kun ei se ole mitään kummoista päässyt pitkiin aikoihin tekemään. Ja tuolle karvalle on ilmakin aika lämmin.

Kohta lähden vielä tekemään iltatallin ja samalla katsomaan, että miten se poniini siellä oikein hengittelee.

Sitä kuvahaastetta en sitten näköjään kerennyt tekemään tänäkään viikonloppuna. Miten se aika onkin niin kortilla?