Pappahevosen tanssiesitys autotiellä ja yleistä kuulumisten kirjoittelua (mm. taas sädemätää)

Voidaanko mennä jo?

Täällä on lunta! Ei paljoa, mutta kyllä se kummasti valoisuutta lisäsi. Tilsojen muodostuminen kavionpohjiin tosin tuo vähän harmaita hiuksia. Rippe on liikkunut ihan joka päivä kävellen edes sen 20min. Olen pyrkinyt pitämään liikunnan monipuolisena ja parina päivänä on ihan vähän ravattukin.

Ihan selvästi olisi nyt tarvetta päästä ottamaan vähän vauhtia. Tuntuu olevan hengitystiet aikalailla tukossa kostean syksyn ja liikkumattomuuden jäljiltä. Pienenkin ravipätkän jälkeen Rippe yskähtää ja muutenkin hengitys on kuulostanut raskaalle liikkeessä.

Kävin hakemassa sille vähän yskään vaikuttavia yrttejä kaupasta ja koetetaan niitä. Juotin niitä vellin joukossa ja lisäsin myös iltaruokaan öljylorauksen kera, tuoksui aivan sairaan ihanalle! Ja ilmeisesti maistuu myös. :) Lisäksi otan nyt ravin pikkuhiljaa jo mukaan liikuntaan, jotta lima pääsisi liikkeelle.

Ja kai sitä kohta uskaltaisi kiivetä selkään ja lähteä maastoon. Olen ikävöinyt kovasti Ripen kyytiin.

Traktori on juuri kadonnut näköpiiristä ja olemus on muuttunut jo rennommaksi.

Yksi päivä käytiin kävelyllä. Mentiin mastonmäki ylös, metsän läpi voimalaitoksentielle ja sieltä oli tarkoitus tulla autotien vartta takaisin kotiin. En tiedä miten hyvä tuuri vaaditaan, että sillä 500m pätkällä kohdataan kasa henkilöautoja, traktori ja bussi.. Jokatapauksessa lopputulema oli se, että Rippe-pappa pysäytti tanssillaan koko Niskalantien liikenteen. Heh. Olisi naurattanut jos ei olisi hävettänyt.

Voi hyvä ihme sentään sitä lenkkiä. Kaikki meni ihan hyvin aluksi, vaikka Rippe olikin aika virkeä. Sitten vastaan tuli bussi. Kohdalla hieman puhistiin ja pompattiin, mutta selvittiin. Katsoin taakseni ja totesin, että traktorihan se sieltä lähestyy. Aloin tehdä nopeita ratkaisuja ja päädyin ravauttamaan Ripen pihatien risteykseen. Bussin kohtaamisesta riemastuneena se ampaisikin vierelläni laukalle, mutta siirtyi heti käskystä raville. Ravaaminen sujui siihen asti hyvin, kunnes traktroin ohittaneet henkilöautot sujahtivat ohitsemme. Rippe pyörähti kerran ympäri, näki traktorin ja sen kuppi meni täysin nurin. Se alkoi juosta ympärilläni sieraimet levällään.

Totesin, etten enää kerkeä pihatielle ennen traktoria, eikä poni pysy käsissäkään jos koettaisin juosta. Otin käyttöön suunnitelma B:n; poni niin pitkälle ojanpientareelle, että se voi tanssia turvallisesti siellä. Ihana traktorikuski tajusi tukalan tilanteen ja pysäytti! Toisesta suunnasta tullut henkiläautokin pysähtyi ja antoi meille tietä. Siinä sitten talutin häntä tötteröllä tanssahtelevan ponivanhukseni pihatielle. Siihen asti roikuin sen naruissa aivan rystyset valkoisina ja toivoin, ettei mikään remmi petä. Pihatielle päästessa uskalsin huokaista helpotuksesta ja vilkuttaa kuskeille. Rippe tanssi ripaskaa, kunnes traktori katosi näköpiiristä. Sitten se huokaisi syvään ja muuttui taas lauhkeaksi lampaaksi. Ihan käsittämätöntä.

Kiipeilemässä mastonmäessä

Ripen maha tuntui jo rauhoittuneen tässä välissä, mutta tänään se taas vähän kuraili ja oli selkeästi vähän haluton liikkumaan, sekä hiukan hapan. Maha myös möyrysi kovasti, mikä ei ole normaalia. On tietysti paljon mahdollista, että se on taas juonut kuralätäköstä.. Ja minä kannan sille joka päivä vettä tarhaan, ettei tarvitsisi likavettä kitusiinsa imeä. Täytyy varmaan antaa kuitenkin sille pylliumia kuuri jossakin välissä.

Märkä syksy on saanut taas sädemädän aktivoitumaan, se sama jalka haisee taas ja aristihan se myös kaviokoukulle. :( Vesiboksi olisi näillä keleillä todellä kätevä.. Tallin käytävällä vesimpärin kanssa peseminen on hiukan työlästä. Ulkona ei voi pestä, koska jokapaikassa on pelkkää kuraa.
Nyt olen parina päivänä putsannut säteen kunnolla ja kaivanut sen auki. Pesun jälkeen levitän siihen kunnon kerroksen Reducineä. Tänään ei enää tullut aristusta kaviokoukulle, joten ehkä sekin taas siitä.