Taavin maha se vaan jaksaa taas temppuilla, kun hevoset siirtyivät laitumelle. Kupeet eivät ole erityisen arat eivätkä hikoile, mutta Taavi on vaisu, lepuuttelee jalkojaan, maha möyryää ja se piereskelee sellaisia "märkiä pieruja". Kakkaa en ole nähnyt moneen päivään, joten en osaa sanoa, onko tilanne yhtään parantunut viime viikosta. Huoh. Mieli on kuitenkin suhteellisen positiivinen - siis hevosella. Olen nyt koettanut liikuttaa sitä, jotta ilmat pääsisivät pois. Ruokintaan olen lisännyt isohirvenjäkälää ja lakritsinjuurta tasapainottamaan ja huomanna laitan vielä kalkkia. Olen myös parhaani mukaan tuputtanut kuivaa heinää, mutta esim. tänään sekään ei oikein maistunut.
Tämä vaikuttaa nyt vähän toisenlaiselta, kun se kupeiden "normaali" kipu ja selvästi on seurausta laitumelle pääsemisestä. Jännää, ettei sillä viimevuonna ollut tällaistä kun se heinäkuussa meni laitumeen, mutta se laidun olikin paljon "vanhempaa" ja köyhempää heinää, eikä ehkä ihan yhtälailla ahmittavissa, kun nyt on.
Sunnuntaina käytiin K:n kanssa ajolenkillä. Sain viimeinkin K:n houkuteltua mukaan! Mentiin noin 6km:n lenkki ja ihan reippaanlaisesti. Taavi jaksoi hyvin ja oli pirteä, vaikka maha olikin pinkeä. Ötökkähuppu oli tippunut päästä ja se löytyikin laitumelta; joku oli kiskonut sen tarraosan kokonaan irti.
Maanantaina oli vapaa, koska pääsin niin myöhään töistä. Kävin tekemässä iltaruuan ja seurustelemassa sen verran. Vein myös uuden ötökkähupun ja se tulikin tarpeeseen; kokonaan sininen silmä oli alaluomesta ihan makkaraksi turvonnut ja rähminyt todella paljon. :( Taavi lähes sukelsi huppuun. Kupeet eivät aristaneet.
Tänään löysin taas pinkeän ruunan lepuuttelemasta jalkojaan (vasenta, eli "ehjää" jalkaa), ei kelvannut kuiva heinäkään tallissa, kovasti se piereskeli ja maha mourusi. Kupeisiin koskeminen ei kuitenkaan saanyt naamaa mutruun ja muuten Taavi oli hyväntuulinen, kunnes tallissa alkoi olla enemmän ihmisiä. Sitten se alkoi luimistella ohi meneville kottareille jne. ja katsoin parhaaksi häipyä nopeasti sen kanssa pois tieltä.
Kentällä ajattelin humpsutella melko kevyesti riimun kanssa niin, että ilmat saataisiin pihalle. Taavi oli hyväntuntuinen ja ihan reipas, teki mitä pyydettiin ja jaksoi keskittyä yllättävän hyvin. Harjoiteltiin puolipidätteitä, nostelin laukkaa pysähdyksestä ja hitaasta käynnistä oikealle. Pari kertaa varmaan itse mokasin, kun Taavi nosti oikein sijaan vasemman! Olin aika hämmästynyt.
Vasemmalle laukka ei sitten taas meinannutkaan nousta oikein, vaikka nostin tutusta kulmasta.. Aikani asiaa ihmeteltyäni (ja tultuani siihen tulokseen, että kyse tuskin on kivusta, kun äsken olin saanut vasenta oikeaan kierrokseen..) päätin kokeilla nostaa toisesta kohtaa. Eikä siinä sitten ollutkaan mitään ongelmaa! Taavi siis ennakoi nostoa samasta kulmasta jo liikaakin, punkee lavan sisään ja nostaa väärin, vaikka toisesta kulmasta nosto onnistui ihan hyvin joka kerta.
Lopuksi kokeilin vielä huvikseni mennä HeC:1 -kouluradan kerran läpi. Eihän se mikään mestarisuoritus ollut, mutta ihan hyvä siihen nähden, etten oikeastaan koskaan uskonut Taavin selviävän siitä. Vasemman laukan kanssa saa olla tarkkana, se tuntuu heti noston jälkeen valuvan ympyrälle. Askeleenpidennyksiä pitänee vielä harjoitella lisää, niissä Taavi meinaa välillä innostua laukalle (alkutunnissa onnistui, mutta lopputunnista Taavi oli jo innostunut laukkailemaan).
Lenkin jälkeen käytiin syömässä voikukkia, ne varret on nyt suurta herkkua. Hampaiden pesu, iltapuuro (tai oikeastaan velli), naaman rasvaus ja saipa Taavi vielä loimenkin niskaansa, kun kokoajan sataa. Vaikka pojilla onkin pihatto, niin kesäkarva ei paljon kastuneena lämmitä, kun mittari näyttää +4 astetta. Ja kun se mahakin on temppuillut, niin parempi lämmin, kun kylmä. On se Taavi vähän hoikistunut, kun loimen vatsavöitä sai reilusti laittaa lyhyemmiksi. ;) Kävin vielä siivoamassa pihaton ja levittelemässä uusia olkia, tarkistin, että kuivaa heinää on tarjolla.
Ainiin, Taavin Passierin yleissatula on myyty uuteen kotiin, kun eipä sitä ole tullut käytettyä ja se olisi luultavasti vaatinut levittämistä. Nyt meillä on siis enää lännensatula käytössä!
Heippa! Laihana lohtuna sinulle kerron, että kirjoittamasi teksti tuosta mahan temppuilusta kun laitumelle pääsi, alkoi, oli kuin minun kynästä kirjoitettu! Hevoseni-edelleen siis se, joilla on hyvin samanlaisia vatsan/suoliston ongelmia kuin Taavilla-on ollut masustaan äärettömän hyvä pitkän aikaa. Mutta voi kurjuus kun laitumelle pääsi, vaikka toisin voisi ajatella. Meilläkin lannoitettu, rehevä laidun ja ongelmat kyllä tasaantuukin kunhan alkukesästä päästään.
VastaaPoistaOletko huomannut Taavilla nyt kun vatsa reagoi että sieltä kuuluu kilahtavia ääniä, ne taitaa olla "astetta pahempi" juttu...hevosellani näitä kilahtavia ääniä on laidunkauden alussa aina viikon verran, Psyllium tuo apua kyllä kivasti. Muuten hevoseni on myös ihan pirteä ja hyvinvoivan oloinen, vaikka ilmaa tulee ja kakka on löysää.
Minun hevoseni ei lakritsaa suostu syömään! :)
Terkuin Anne
Heippa! "mukava" kuulla, että muillakin.. Minäkin luulin, että laitumella ei tarvitse huolehtia huomisesta, mutta mitäpä vielä.. :) Kilahtavia ääniä en ole onneksi kuullut, pelkkää matalaa möyrinää ja melkein heti perään alkaa aina piereksimään. Minäkin epäilen, että mehevä laidun yhdistettynä näihin säämuutoksiin tekee tehtävänsä. Toivottavasti tilann rauhoittuu ja tärkeintä olisi, ettei ilme menisi happamaksi tai suolisto liikaa ärtyisi.
PoistaMeille ei ole aikaisemmin olltu tätä löysän kakan ongelmaa, kun ollaan tapeltu ummetuksen kanssa, joten ehkä tämä on kuitenkin parempi. ;)
Psylliumia täytyy harkita, sitä kyllä löytyy kaapista (aina...) jos ei tilanne ala pian jo helpottamaan ja lakritsajuuri menee meillä vaikka suoraan kädestä kuivana! :D Se on suurta herkkua. Yleensä kuitenkin annan sen lionneena ruuan seassa.
Mahasta kuuluva kilisevä ääni voi olla merkki kaasuähkystä. Opiskelen hevosakalla, ja käsittelimme juuri asiaa tunnilla. Terveen hevosen mahaäänet kuuluvat molemmilta puolilta tasaisena murinana.
PoistaTsemppiä masuongelmiin, uskon, että ne kesän mittaan tasoittuvat :)
Kiitos tästä! Meillä ei siis onneksi ole kilinää kuulunut, vaikka maha välillä vähän pinkeältä vaikuttaa, mutta tavallista kovempaa möyryämistä kyllä kuuluu ja kauas. Toivotaan että tilanne tasoittuu!
PoistaMeilläkin vähän Salaman maha mölyää, mutta tulin siihen lopputulokseen, että johtuu vaan ruohosta - lämpötilat ovat heitelleet paljon (sokerit?) ja ruoho on muutenkin kosteampaa verrattuna kuivaheinään. Kai se siitä asettuu taas. :)
VastaaPoistaKiva kuulla tosiaan, että muillakin samaa vaivaa. Ruohon piikkiin olen minäkin laittanut ja kun Taavi vielä ahnehtii sitä niin kovasti alkuun. Tuo sokerien heittely oli muuten loistava pointti! En tullut sitä ajateltuakaan, sokerit kun ovat aiemminkin saaneet ongelmia aikaan.
PoistaEiköhän nämä tästä taas asetu, tärkeintä on kuitenkin, että Taavi on suhteellisen hyväntuulinen ja liikkuu reippaanlaisesti. :)
Enemmän olisin ihmeissäni, jos mitään vaivaa ei tulisi kun kuivasta siirrytään tuoreelle =) Ehkä kannattaa jättää kuitenkin ne kaikki yrtti höpötykset pois, ne ei kuulu hevosen ruokavalioon. Annat tyrkylle kuivaa heinää ja laidunaikaa rajoittamalla maha rauhoittuu viikossa parissa, kun tottuvat vihreälle.
VastaaPoistaNo se on vaan tällaisen mahavaivaisen kanssa vähän tarkempaa. Ja eipä ole meilläkään ollut kun kylmäköillä mahavaivoja tässä määrin, loput ihan ok. Laidunaikaa ei ole mahdollista ruveta rajoittamaan, kun tarkoitus on koko kesä laiduntaa. Totuttelu on tehty erikseen jo aikaisemmin.
PoistaSinä voit olla yrteistä ihan mitä mieltä haluat, meillä niitä käytetään, koska ne on hyväksi todettu. Kumma juttu, etteivät ole hevosen ruokaa, kun Taavi syö samoja kasveja ihan itse luonnosta. Heh. :) Kuivaa heinää on kokoajan tarjolla, niinkuin tekstissä kaiketi lukeekin.