Mahavaivojen historia ja nykyhetki sekä kaikki siltä väliltä

Blogiin tulee melko paljon kyselyjä liittyen Taavin mahavaivoihin ja niiden hoitoon sekä ratkaisuihin. Ajattelin nyt kirjoittaa yhden kunnollisen yhteevedon koko vatsavaivojen ajalta, kokeilluista hoidoista, tutkimuksista, omista havainnoista ja parannuskeinoista. Toivon todella, että tästä olisi jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle apua, sillä itse olen ollut välillä aivan kamalan epätoivoinen ongelmien alla ja etsinyt apua joka puolelta. Neuvoja on kyllä ollut aivan laidasta laitaan, mutta kukaan ei ole osannut kertoa, mistä oireet johtuvat. Sitä en tiedä vieläkään, mutta tärkeintä on, että apu tuntuu viimein löytyneen.

Olen meinannut muutaman kerran jo luovuttaa ja olen tosissani miettinyt, että olisiko Taavin parempi taivaslaitumilla. Olen ollut niin ahdistunut ja musertunut, kun mikään ei tuntunut auttavan. Nyt on pakko hymyillen sanoa, että onneksi ollaan tsempattu, koska minulta olisi kokonaan jäänyt näkemättä elämäniloinen ja mielellään liikkuva Taavi jos olisin luovuttanut jo aiemmin.

Blogissa Taavin oireilusta on kerrottu ekan kerran syyskuun alussa, mutta näin jälkikäteen olen melko varma, että se on oireillut mahaansa jo meille tullessaan. Oireet vaan ovat olleet niin pieniä, ettei niitä ole osattu yhdistää mahaan tai edes tajuttu tarkkailla. Esimerkiksi yhden kerran kesällä Taavi meinasi potkaista minua, kun koskin sitä kupeeseen ja komensin sitä siitä erittäin kovaa. Ajattelin, että ehkä ötötkät ovat syöneet paikat aroiksi tai jotain muuta, enkä sitten kiinnittänyt asiaan enää huomiota. Syyskuussa Taavi alkoi suhtautua kupeiden koskemiseen happamasti uudelleen ja alkoi myös hikoilla kupeista pikkuhiljaa. 

Taavi juuri saapuneena meillle heinäkuussa 2012

Se alkoi myös laihtumaan heti syyskuussa, mutta alkuun sitä pidettiin vain hyvänä asiana, olihan se ollut lihava ja lihakseton tullessaan. Tosin tässä vaiheessa en tiennyt, että hevoset söivät vain kaksi kertaa päivässä heinää.. Ruokintaan oli lisätty lievien vatsaongelmien takia pellavainen jo elokuussa, josta ei ollut kuitenkaan apua. Myös kalkkia annettiin neutralisoimaan vatsahappoja.
Vasemman laukan kanssa oli ongelmia alusta alkaen ja Taavi oli melko tahmea ratsastaa, se ei halunnut ravata pitkiä pätkiä eikä myöskään laukata. Sitä hoidettiin kraniosakraaliterapialla kahteen kertaan peräkkäin. Ekalla kerralla koko hevonen oli kokovartalojumissa, jonka avaamiseen menikin aikaa. Seuraavalla kerralla kaula ja niska olivat edelleen erittäin jumissa.
Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että mahasta kipeä hevonen jumittaa usein kaulansa! Ekalla kerralla kraniossa näkyi myös oikean takasen ongelma; jumeja löytyi oikealta takaa ja vasemmalta edestä. Tätäkään ei sen kummemmin silloin ajateltu. 

Taavi syyskuussa 2012

 
Loka-marraskuussa kupeiden hikoamista ja aristelua ihmeteltiin ja etsin kuumeisesti syytä siihen. Oireet olivat välillä hyvin rajuja (kaviota tuli) ja toisinaan lievempiä. Taavi söi chia-siemen kuurin, joka pahensi oireita erittäin paljon aluksi. Ehkä hiekka lähti liikkeelle tai sitten chia ärsytti mahaa, en tiedä. Taavi söi chiaa viiden kilon säkin, mutta mitään eroa se ei tuonut sen oloon. Myös Greenline lisättiin ruokintaan.

Ruokaan Taavi suhtautui erittäin suurella innolla ja heinää syödessä kuolavaahto lensi sen suusta kaaressa, kun se ahmi heinää. Se myös söi KAIKEN, homeiset heinät, kuivuneet ruohot, ihan kaiken. Aluksi tälle naureskeltiin, kunnes tajuttiin, että se on oire.
Taavi myös hikoili tallissa sisällä itsekseen varsinkin kyljistä ja kaulalta. Sen maha piti erittäin kovaa möyrinää ja murinaa taukoamatta ja ratsastaessa ilman satulaa, sen tunsi selkään asti, kun maha murisi. Karva oli huonolaatuinen ja kiilloton, tämänkin tajusin vasta, kun näin sen normaalin karvan tänävuonna.

Taavi marrakuussa 2012, huomattavasti kuihtuneena (huomaa kuitenkin isontunut maha!)

 
Kaikkein hurjimmillaan käytös oli marraskuun lopulla, jolloin Taaville varattiin aika klinikalle. Melko nopeasti päästiin mahan tähystykseen ja löydöksenä oli pari pientä vuotavaa haavaa, hiekkaa ei juurikaan ollut. Kotiin lähdettiin lääkkeiden kanssa "viikoin siistein maha"-diagnoosin kanssa. Oireet vaan eivät oikein täsmänneet löydösten pienuuteen. Heinäruokintaa muutettiin kotioloissa ja Taavi alkoi syömään heinää viisi kertaa päivässä ja yöheinät vielä verkosta.

Lääkkeet kuitenkin auttoivat ja Taavi alkoi pikkuhiljaa parantua. Hikoilu tallissa katosi, ruokahalu ja kiinnostus ruokaa kohtaan muuttui normaaliksi ja syöminen normalisoitui. Paino vaan ei ottanut noustakseen eikä lihakset kehittyneet. Myös kupeiden hikoaminen jatkui edelleen. Myös yleisilme pysyi välillä happamana ja ummetus vaivasi. Silloin jo tulin siihen tulokseen, että kupeiden hikoaminen ei ole  mahahaavasta aiheutuva ongelma ollenkaan.
Ummetukseen auttoi parhaiten Greenline-velli (1 litra GL ja ämpäri täyteen kuumaa vettä), pahimpina kipupäivinä annoin myös Eclipsen psylliumin kokonaista siementä pari mittaa ja se tuntui helpottavan oloa.

Kokeilin myös antaa sille Racing Selected-rehua, mutta se alkoi uudelleen tulla hitusen kipeämmäksi. Kokeilin myös Supreme Horse Caren multimineraalin, josta seurasi erittäin rajut kivut ja vihainen hevonen. Syksyllä (ongelmien alkaessa) se oli syönyt Hippolyten kivennäistä (Gemüse-Kräuter-Mineralien). Tämän jälkeen teimme ell päätöksen, että Taavi jää ilman kivennäistä.

Taavi helmikuussa 2013

 
Koska oireet eivät kokonaan kadonneet, kävi Taavi kevättalvella klinikalla vielä uudelleen ja tehtiin ontumatutkimus. Taavilta otettiin myös ACTH-testi cushingin poissulkemikseksi. Takapolvesta löytyi niverikko ja ajateltiin sen aiheuttavan kipustressiä, joka laukaisee vatsavaivat. Liikuntaa kevennettiin ja polvi hoidettiin. Taavi alkoi syödä nivelaineita. Kokeiltiin myös vatsan ongelmiin Aloe Veraa, ei ollut mitään vaikutusta. Lisäksi kokeilussa oli mys Yesacc-hiiva, mutta se aiheutti ilmavaivojen pahenemista. Tämä toki näin jälkikäteen on täysin oletettavaa jos heinän sokerit on taivaassa ja hevosen suoliston bakteerit täysin sekaisin. Myös greippiä kokeilin, kun sen pitäisi kertoa hevosen suolistovaivoista ja tasapainottaa. Taavi oli aivan hulluna greippiin, eikä himo laantunut, joten päättelimme, että se pitää greipistä. Kummastus oli kuitenkin suuri, kun tarjosin sitä sille tänätalvena, eikä se enää kelvannut! Joku perä siitä siis on.

Keväällä 2013 paino oli saatu nousemaan jo jonkin verran ja tuoreen ruohon myötä Taavi pyöristyi silmissä. Samaan aikaan heinä vaihtui vanhempaan, mutta ohuempikortiseen. Pitkin talvea olin pistänyt merkille, että paalivaihtelu vaikutti oireisiin myös. Mitä kortisempi paali, sitä enemmän oireita.
Ongelmat eivät silti kokonaan poistuneet, kupeet hikosivat edelleen välillä (reilumpien lenkkien jälkeen), Taavi luimisteli, kun sen vasemman kupeen ohi käveli, eikä tykännyt kosketuksesta, vaikka sietikin sen.

Taavi toukokuussa mätsärissä, vatsa sisään vedettynä. ;) On saatu sopivasti pyöreyttä, eikä luut törrötä.

Heinäkuussa käytiin uudelleen klinikalla näyttämässä jalat ja hampaat, samalla keskusteltiin heinänlaadusta ja sen vaikutuksesta Taaviin. Saatiin kaunis kehoitus muuttaa ja ell epäili, että heinällä on ollut suuri syy Taavin sairastumiseen. Myös ACTH-testi päätettiin syksyllä uusia, koska se oli ollut vähän koholla viimeksi. Taavi meni kolmeksi viikoksi laitumelle kahden orivarsan kanssa. Laidunloman aikana oireet katosivat melkein tyystin ja kaikki luimiminen jäi pois. Taavi oli seesteinen ja hyväntuulinen.  Myöskään lisäruuat eivät kelvanneet.

Laitumelta siirryttiin sitten nykyiseen paikkaan elokuun puolivälissä, koska ilmat kylmenivät ja Taavi sairastui imppariin. Taavi sai edelleen laiduntaa ja lisäksi sillä oli mahdollisuus nakertaa kuivaa heinää. Se pysyi hyväntuulisena ja reippaana. En tiedä missä vaiheessa ongelmat alkoivat vaivihkaa palata, en ehkä osannut kiinnittää niihin huomiota. Enkä myöskään osannut ajatella asiaa, koska olihan Taavilla näitä oireita ollut ennenkin. Pari kertaa maha äityi kipeämmäksi ja silloin hoidettiin polvetkin varmuudeksi. Jälkikäteen voinee sanoa, että aina oli jätettu ruokinnasta pois jotain oleellista (oluthiiva), kun oireet tulivat.
Greenline-vellistä oli kuitenkin päästy eroon ja maha oli ollut hiljaisempi, ei ollut ummetusta siis. Myös yleisilme oli paljon positiivisempi. Loka-marraskuun vaihde meni kivuitta (tai siis ilman suurempia oireita), josta olin todella iloinen. Talvikarva kasvoi paremapana ja kiiltävämpänä ja hevosen yleisilme oli pirteämpi.

Taavi söi talvella esikuivattua (maitohapolla säilöttyä) heinää vapaasti ja se näkyi äkkiä ympäryksessä. Muuten sen ruokinta oli samankaltainen, kun nytkin. Ongelmaksi muodostui liika ahmiminen, joka teki selvästi olon tukalaksi. Esikuivattu heinä itsessään ei tuntunut olevan mahalle mikään ongelma. 

Taavi marraskuussa 2013

Kevättalvella siirryttiin pikkuhiljaa verkkoruokintaan ja kuivaan heinään. Verkkoruokinta on sopinut Taaville ihan erinomaisesti. Se alkoi laihtua ja "ähkypuhku"-olotiloista päästiin. Jossain vaiheessa kevättä kupeet alkoivat taas hiota ja ilme meni happamaksi, ongelma korjaantui ruokinnan muutoksella. Samaan aikaan tosin käytiin myös klinikalla ja hampaista löytyi paljon sanottavaa. Itse päättelin myös huonojen hampaiden olevan osa syy mahavaivoihin. Koska kortinen heinä pahentaa oireita, niin saman tekee varmasti myös huonosti pureksittu heinä (myös tästä syystä verkot ovat hyvät!). Hampaiden hoidon ja ruokinnan palauttamisen jälkeen oireet pian katosivat ja hevonen piristyi. 


Tästä alkoi ihan uusi ylämäki meidän elämässä ja ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, että Taavi on oikeasti mahastaan kivuton. Sen liikkumiseen on tullut uutta intoa ja se ravaa mielellään pitkiäkin matkoja, kun aiemmin se halusi aina siirtyä nopeasti takaisin käyntiin. Myös sen laukkaan on tullut lisävauhtia ja se pärskii tyytyväisenä liikkuessaan. Se ei luimi enää ohikävellessä eikä kupeet arista kosketusta, myös hikoilu on jäänyt kokonaan pois.

Taavi klinikan pihalla helmikuun lopussa 2014

Taavi huhtikuun lopulla 2014

Hetkeksi oireet palasivat, kun koetin muuttaa ruokintaa (lisäsin mysliä, jätin pois Greenline ja oluthiiva), ihan ensimmäisenä oireena käynti muuttui taas epätahtiseksi, sitten Taavi alkoi muuttua aavistuksen happamaksi, kupeet alkoivat värähdellä koskettaessa ja viimeisenä tuli kupeiden hikoilu, kaikki tämä parissa päivässä. Ruokinnan muuttaminen heti ennalleen poisti ongelmat parissa päivässä ja Taavi muuttui taas reippaaksi ja iloiseksi. En osaa sanoa, mikä oluthiivassa on se ihmeen tekevä, mutta ainakin tällähetkellä se on poistanut oireet joka kerta ja toisinpäin (poisjättäminen tuo oireet esiin). Usein suolistosairaille hevosillehan suositellaan "mäskiä", joka on oluen panemisessa ylijäävä "mössö". En tiedä sitten, onko siinä jotakin samaa, kun oluthiivassa? Niinkuin olen monen monta kertaa sanonut, ei ole niin tärkeää tietää, mikä oireet aiheuttaa, kunhan tiedän miten niitä hoidetaan.

En tokikaan voi olla satavarma, että oluthiiva on kaiken tämän ratkaisu, mutta ainakin nyt se vaikuttaa toimivalta ja kolmella kertaa se on ollut poissa ruokinnasta, kun oireet ovat tulleet. Ainut oluthiivan jälkeen jäljelle jäänyt ruokinnassa muuttunut oli siankärsämö ja sen poisjäänti ei aiheuttanut oireiden palaamista ainakaan viikon aikana.

Epäilen sen siis olleen enemmän tai vähemmän kipeä lähes kokoajan, mitä se on meillä ollut, koska aikaisemmin sillä on aina ollut joitakin näistä oireista, eikä se koskaan ole ollut näin halukas liikkumaan. Nyt ei ole mitään. Tässä ajassa myös silmä on harjaantunut näkemään pienetkin muutokset ja nyt niitä on helppo seurata, kun tiedän millainen Taavi on parhaimmillaan.

Taavi toukokuun alussa

Laitan tähän loppuun vielä yhteenvedon tästä kaikesta:

- Taavin ongelmat liittyvät ennenkaikkea suolistoon ja ehkä suoliston haavoihin
- Kortinen heinä pahentaa oireita, se ei sula kunnolla ja on usein myös erittäin sokerista
- Heinää pitää saada periaatteessa kokoajan (tai erittäin usein), mutta vähän kerrallaan
- Myös suuria tärkkelysmääriä olisi hyvä välttää (viljat)

Oirelista (lievimmästä vakavimpaan suunnilleen):
- Yleinen happamuus (esim. ohikävellessä, silittäessä, laumassa alkaa kiusata muita, kärttyää ruuasta)
- Kupeiden kosketusarkuus (värähtely, luimistelu)
- Käynti muuttuu epätahtiseksi (uskomatonta, mutta tämä johtuu mahasta, eikä polvista niinkuin ensin ajateltiin!)
- Kupeiden hikoaminen liikkuessa (tarkkarajaiset kohdat, jotka myös jälkihikoavat kovasti)
- Mahan kovaääninen mouruaminen
- Useiden pienten kakkojen tekeminen liikuttaessa
- Haluton liikkuminen
- Pitkälle edenneenä myös lihasten tippuminen ja laihtuminen
- (ummetus)

Mistä sitten on ollut apua:

- Ummetukseen (jota ei enää ole) auttoi parhaiten lisäjuotto joka päivä ämpärillisen verran (ylempää löytyy ohje Greenline-velliin) ja pahimpina päivinä psylliumin lisääminen maltillisena määränä (määrä ylempänä) ruokaan, psyllium auttoi myös ilmavaivoihin (heinän kortisuus ja sokerit?)
- Kupeiden kipeytymiseen etsittiin apua pitkään, kokeiltujen listalla on chia, pellava rouheena ja siemenenä, greenline, kalkki, yesacc-hiiva, pelkkä heinä, aloe vera-juoma, selected, lusernhake, lakritsijuuri, greippi...
- Vihdoin apu löytyi ja sen nimi on oluthiiva! Lisäksi Greenline, johon se on helppo sekoittaa.
- Heinän pitää olla lehtevää, ohutkortista ja hyvää hygieeniselta laadultaan, tämä on ihan ehdoton! Jos heinä on huonoa, se kumoaa kaikki korjausyritykset ja ongelma ei parane
- Hampaiden säännöllinen huolto, jotta syöminen helpottuu
- Heinän syöttäminen jatkuvasti, mutta mielummin vähän kerrallaan

"Kunpa pelotta pitäisit kiinni siitä mikä sinulle on totta, uskoisit siihen minkä itse olet kuullut ja kokenut, silloinkin kun muut muuta väittävät."