Melkein vuosi siinä vierähti

Ennenkuin uskalsin kokeilla tätä uudelleen..

Vaikkei se peukalo suoranaisesti murtunutkaan pyörän kanssa ollessa, niin sellaisen lenkin aikana asiat siihen kuitenkin johtivat. Ja koska Taavilla on ollut ongelmia pyörän kanssa aiemmin ja ylipäätään se on ottanut hallitsemattomia lähtöjä hermostuessaan, niin en ole uskaltanut sen kanssa kokeilla uudelleen.

Nyt kuitenkin päätin yrittää ja hyvinhän se meni alkuselvityksen jälkeen. Laitoin Taaville kuolaimet suuhun, jotta voin olla melkein varma sen hallittavuudesta. Olivat päässeet aika pahasti pölyyntymään. Kokeilin heti pihatiellä, että kaikki pelaa ja yhden kerran Taavi koetti rynnätä pyörän edestä syömään ja kiilata minut samalla, nykäisin sitä kerran narusta ja ärähdin oikein kunnolla. Taavi uskoi kerrasta ja loppulenkillä kaksi kiilausyritystä loppui samantien, kun avasin suuni.

Pyörää ei myöskään tällä kertaa tarvinnut Taavin mielestä komentaa puremalla, joka tietenkin helpotti ohjaamista huomattavasti, kun kenenkään hampaat eivät roiku etupyörässä. ;)

Laatukuvia, mutta oli pikkuisen vaikeaa koittaa keskittyä niin moneen asiaan...

Ensimmäisessa ravisiirtymässä jouduin taas ärähtämään vähän, mutta otin sitten kuolainrenkaasta kiinni, niin sain Taavin raville. Sen jälkeen siirtymätkin sujuivat ihan hyvin. Hölkättiin lähes koko lenkki, koska se oli melko lyhyt. En uskaltanut nyt ekalla kerralla lähteä sen pidemmälle haahuilemaan.
Taavin mielestä tällainen pitkän matkan hölkkäily on tylsää ja mikä kamalinta, siinä hengästyy! Se koetti pariin kertaan ehdotella siirtymistä käyntiin, mutta pyysin site sitkeästi vain jatkamaan hölkkää ja kiltisti se tuli perässä. Välillä vauhtia sitten olikin vähän turhankin kovasti, kuten kotiinpäin käännyttäessä. Heh.

Hyvin menneen lenkin jälkeen riisuttiin ällöt kuolaimet ja käytiin syömässä oikein pitkään ruohoa. Sitten Taavi sai iltapuuron (joka oli yök, koska siellä oli kalkkia piilotettuna...), laitoin ötökkämyrkyt ja lopuksi vielä hupun päähän. Tänään maha ei möyrynnyt ja pieruilukin on loppunut, ehkä maha siis alkaa tasoittua samaa tahtia laitumen kanssa. ;)

Kuolaimia piti kovasti mukeltaa

 

 

Jee, mulla on ihan voittajafiilis!