Sitkeä työ palkitaan

Taavi ja pelottava possu

Eilen kävimme K:n kanssa kahdestaan tallilla Taavia moikkaamassa. Huono keli ei houkutellut ratsastamaan, joten Taavi sai viettää vapaapäivän taas. Taavi ei tuntunut palelevan ollenkaan ja vapun kunniaksi se sai vähän herkkuja (banaanin, omenan ja porkkanan, yhden kaikkia). K myös syötteli sitä hetken aikaa ruohikolla.

Vein pihattoon heinää vapaasti syötäväksi, jotta kaverukset tajuaisivat mennä sinne välillä sadetta karkuun (tämä tosin ei toiminut, oli kivempaa syödä ulkona verkoista). Pyysin K:ta päästämään Taavin tarhaan, kun avasin portin. Hän riisui riimun ja arvasinkin, että Taavi jää syömään portilla olevia vihreitä. K koetti pyytää Taavia siirtymään tarhan puolelle, mutta Taavi juoksi vain ympyrän K:n ympärillä ja palasi syömään. Kehotin ottamaan sitä otsatukasta kiinni ja taluttamaan tarhaan, mutta Taavi ei antanut kiinni ollenkaan, se kiukutteli ja juoksi ympyrää K:n ympärillä palaten aina syömään. Lopulta menin sen luokse, kutsuin sitä, nappasin otsatukasta kiinni ja talutin tarhaan ilman mitään ongelmia. Kieltämättä tällainen lämmitti mieltä, sillä olin melko varma, että Taavi saattaisi temputa myös minulle, koska sen valtaa välillä "ruohohulluus" näin keväisin.

Selitin K:lle, että tilanteeseen on melko helppo selitys. Olen palkannut Taavia aina kiinniottaessa, esim. jos se lähtee vapaanaollessaan liikkelle ilman lupaa (tai milloin missäkin tilanteessa, kun se on pitänyt saada kiinni). Kutsun sitä ja kun se pysähtyy kävelen sen luokse, kiitän ja palkkaan namilla. Se on siis oppinut, että kannattaa pysähtyä ja antaa kiinni sensijaan, että juoksisi karkuun.
Se myös odottaa kiltisti, kun suljen porttia, kunhan muistan vetää sitä vähän hännästä merkiksi (se on siis usein vapaana, kun otan sen tarhasta kujaa pitkin tallin pihalle). Senkin se on oppinut ihan sattumalta, kun muutaman kerran nappasin sitä hännästä kiinni ja palkkasin kun se pysähtyi. :) Helpottaa muuten arkea ihan kummasti!

Yksi päivä mieltäni lämmitti Taavin valinta tulla luokseni laitumen takanurkasta, jossa se oli kavereiden kanssa "laiduntamassa". Olisin ottanut vain verkot täyttöä varten ja olin ajatellut Taavin saavan vapaapäivän. Se alkoi kuitenkin katsella minua jo kauempaa ja näytti ihmettelevän, kun en huuda sitä ollenkaan (yleensä aina huutelen sitä nimeltä). Mutta kun se kerran tuli ihan oma-aloitteisesti luokseni, niin vein sen harjattavaksi ja syömään vähän vihreää. :)

On hauskaa nähdä, miten suhde hevoseen kehittyy ja työ tuottaa tulosta.

Onneksi tuo karvakin alkaa olla jo tippunut suurelta osin, kauhea koinsyömä talvivilla.