Jos ei eläimet, niin sitten omistaja sairastaa

Meillä ei ole tapahtunut juuri mitään. Perjantaina kerkesin vielä ratsastaa ja puuhata Taavin kanssa, kunnes pitkäaikainen riesani ilmoitteli itsestään jälleen. Virtsatietulehdus perjantai-iltana ei ole erityisen mieltä ylentävää ja lauantaina olinkin sitten niin väsynyt, etten jaksanut tallille ollenkaan.

Tänään kävin hakemassa lääkäriltä reseptin (taas!), se on kumma, ettei ketään tunnu kiinnostavan, kuinka monta antibioottikuuria olen tähän vaivaan jo syönyt (vaikka siitä joka kerta mainitsen) ja että estolääkkeen jälkeen vaiva palaa kahdessa viikossa takaisin ennalleen. Kävelin lääkäristä mukanani tuttu lääkeresepti (tälläkertaa lääkäri oikein kysyi, että minkälaista lääkettä saisi olla...) jatkoa estolääkitykseen ja sadan euron lasku. SADAN euron lasku totta tosiaan. Noh, seuraavan kerran vakuutus korvaa jo tämän lystin, kun joka kerta yritän lääkäreille selittää ahdistustani tämän vaivan kanssa, mutta ei kukaan kuuntele.

Menin sitten hoitamaan erittäin suurta ketutustani Taaviterapialla ja mieleni sulikin heti alkuunsa, kun Taavi hörisi minulle iloisesti portilta. Se vaan osaa piristää! :) Harjailin Taavin ja kaaputin vimmalla talvikarvaa irti, sitten käytiin syömässä vähän tuoretta. Vein Taavin takaisin, koska ei vieläkään tehnyt mieli ratsastaa ja kentällä oli valmennuksia. Taavi olisi taas ollut kovastikin lähdössä tekemään jotakin, kun sillä tuntuu onneksia olevan asiat kohdallaan. Tosin Mauno antoi tänään Taaville kenkää, kun Taavi olisi halunnu leikkiä, kunnon lasahdus kuului, kun kavio osui lavan kohdalle. Tuli hiljainen hetki ja kun Taavi viimein tajusi, että mitä tapahtui, se vimmastui tyystin ja juoksutti Maunon hevon kuuseen. Oli kyllä hidas sytytys, mutta tiukka oli lähtökin Maunolla sitten. :D

Perjantain ratsastuksesta sen verran, että koetin taas mennä kaulanarulla, koska haluaisin niin saada sen toimimaan. Yritin samoja juttuja, joita tehtiin silloin, kun Taavi kerran toimi todella hyvin (silloin, kun Heli kuvasi). Juoksutin sen irtona alle ja kapusin sitten kyytiin. Hetken toimi edes jotenkin (kiitin ja kehuin, palkkasin ja ylistin), mutta sitten ei taas ollenkaan, varsinkaan oikealle (paitsi joskus ja sitten taas ei). Tulin alas selästä ja irtojuoksutin vähän lisää, sen jälkeen taas hetken toimii, kunnes ratti menee epäkuntoon ja pian jarrukin. Vielä kerran toistan irtojuoksutuksen ja jätän onnistuneeseen kääntymiseen molempiin suuntiin. Ehkä harjoituksen pitää pitää alkuun todella lyhyinä (tarkoittaa siis oikeasta, käännös molempiin suuntiin ja pysähdys, kiitos ja lopetus) vai mikä ihme tuohon tehoaa. En haluaisi luovuttakaan! En vain ymmärrä yhtään, mitä pitäisi tehdä.

Toivottavasti alkuviikko toisi mukanaan parempaa mieltä ja tervehtymistä, Taavikin jo kaipaisi töihin takaisin.