perjantai 23. toukokuuta 2014

Viikon kuulumisia, ja ahne kuramaha ja turvonneet sylkirauhaset



Huh, viikko on taas mennyt ihan hujauksessa. Huomasin, että meille on tullut pari uutta lukijaakin, kiitos ja tervetuloa. Muistakaa jättää myös kommentteja, niitä on aina mukava lukea. :)

Tiistaina Taavilla oli vapaapäivä, kun minulle oli illalla menoa, en käynyt tallilla ollenkaan. Olin tosin jo illalla ihan hirveän ikävissäni ja olo oli outo, kun olen tottunut melkein aina edes käymään katsomassa. Hyvin Taavi oli pärjännyt, ei sillä mitään hätää ollut. 




Solia turpaan


Keskiviikkona olin ajatellut käydä ajolenkillä, koska en kipeän käden kanssa uskonut saavani Taaville satulaa. Maanantaina heräsin aamulla ja kyynärpää oli erittäin kipeä, eikä taipunut. Ajattelin että olin nukkunut sen päällä, mutta kipu ei hellittänyt koko päivänä (paitsi särkylääkkeellä), tiistaina tilanne oli ennallaan, mutta illalla kipu alkoi jo hellittää. Kyynärpää ei edelleenkään suoristunut, eikä hierojakaan osannut auttaa.
Noora sattui olemaan tallilla antamassa Maunolle kraniota ja sanoi, että voidaan hoitaa käsikin. Niinpä käsi sai vähän kraniota ja laserhoitoa, koko hoidon ajan tunsin kädessä kipua joka säteili ranteeseen asti. Uskomatonta, mutta meidän ajolenkin jälkeen se alkoi suoristua ja nyt se on jo ihan kunnossa! Kranio on kummallinen, mutta erittäin tehokas hoitomuoto!






Tallilla Nenna ja tallityttö Kata innostuivat myös ajamaan lähtemisestä, joten annoin heidän ajaa ja lähdin itse pyörällä mukaan. Saapahan liikuntaa! Käytiin samoilemassa kärrypolkuja ja Kata näytti meille taas yhden reitin, jouduttiin tosin kääntymään takaisin, koska siitä olisi voinut jatkaa vain ratsain.

Taavi oli koko lenkin hieno ja ravasi reippaasti, antoi jopa kunnon laukatkin, kun minä vähän pyörän kanssa kiritin. Osaa se kuulemma mennä kovaakin. ;)

Löydettiin myös hylättyjä autonrenkaita metsästä ja saatiin toinenkin rengas temppuja varten!








Tietty ratsastuskypärä pitää olla. ;D (olin jo laittanut kypärän, kun suunnitelmat muuttui)

Lenkin jälkeen pesu ja sitten hiekalle nauttimaan!


ja vähän palkkaa
kaverille kanssa

Tallilla sitten huomasin kotiinpäin lähtiessä, että autonavainta ei löydy mistään.... Se oli sitten tippunut johonkin metsikköön, kun olen ottanut kameraa taskusta. Höh. Onneksi mulla oli kotona vara-avain ja K toi sen.

Käytiin Taavin kanssa torstaina etsimässä avainta eli mentiin sama lenkki ratsain ja käynnillä kokonaan. Ei löytynyt avainta. :( Sinne se sitten varmaan jää.

Heposet pääsivät torstaina myös laitumelle, kun ruoho oli sopivasti kasvanut. Ei ollut kameraa mukana, mutta eipä siinä 100 metrin laukassa olisi paljon kuvaamista ollutkaan. Sen jälkeen kaikki keskittyivät olennaiseen. Taavikin sai ötökkähupun, kun kävin niitä paikallisesta agrista hakemassa, ne sattuivat olemaan alennuksessa, joten otin kaksi. Meillä kaikkein parhaaksi on havaittu Horzen halvat, vihreät huput. Pysyy päässä, kestää repimistä ja on tarpeeksi väljiä. Ja halpoja. 


kukas se siellä torkkuu.. :)

Tänään menin tallille ja ajatuksena oli antaa Taaville vapaapäivä, mutta ajattelin piristää sitä viileällä suihkulla. Se olikin levolla, kun menin, mutta nousi heti ylös. Se vähän puuskutti ja oli nuutuneen oloinen. Vein sen pesupaikalle ja kastelin sen kylmällä vedellä, Taavi oli alkuun vähän eri mieltä, mutta antautui sitten.

Annoin sille Greenline-velliä, jotta Taavi saa tarpeeksi nestettä. Lisäsin myös suolaa siihen velliin. Hyvin upposi. Taavi alkoi syömään maassa olleita ikivanhoja, keltaisi heinänkorsia ja hain sille äkkiä uutta heinävarastosta, se himoitsi oikein kuivaa heinää. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes se kakkasi; se oli aivan löysällä.. Tyyppi on ahminut vihreää ilmeisesti niin suurella antaumuksella, että vatsa on mennyt löysäksi. Lisäksi tietty muutkin olivat yön ulkona, joten liekö vähän stressannut sitäkin. 




Se on rankkaa olla laitumella...


Melkein ollaan jo (kiiltävässä!) kesäkarvassa, kupeet on taas vähän pinkeenä syömisestä..


Annoin sitten vielä heinien jälkeen iltapuuronkin velliksi tehtynä. Lisäsin siihen progutia reilusti ja vähän islanninjäkälää vatsaa rauhoittamaan. Ei se tunnu tosin kipeä olevan erityisesti ja Taavikin piristyi, kun sai juomaa ja viileän kylvyn. Olen jopa tyytyväisempi tähän, kun siihen ummetukseen. ;) Fiksu hevonen kuitenkin, kun kuitua ja kortta himoitsi vatsaa tasapainottamaan!

Pesin vielä hampaat, kastelin Taavin uudelleen ja rasvasin nenän Helosan Solilla. Aika hyvänä on nenä pysynyt, yhdestä kohtaa vähän on nahka irtoillut, mutta muuten se ei ole palanut. Päästin Taavin takaisin ulos ja se otti heti parhaan ötökkäsuojan eli kunnon hiekka/savikylvyn. :) Sille on postissa odottamassa Effolin hyönteisgeeli ja -suihke, ne on parhaaksi meillä todettu jos jotain tarvii laittaa. Horseprolla ne oli synttäritarjouksessa, joten päätin sitten tilata yhdet tälle kesälle.


Kukas se sieltä ikkunata katsoo? ?


Taavin sylkirauhaset muuten turposivat maanantaina! En tiedä yhtään mistä johtuu, mutta maha se tuskin on tälläkertaa. Ehkäpä laidunruoho ja jatkuva nyppiminen on turvotuksen takana.  Maanantaina hevoset eivät vielä olleet laitsalle, mutta ovat nyppineet kokoajan talvitarhaan kasvavaa vihreää. Englanniksi löytyy asiasta jonkin verran tietoja, kun kirjoittaa googleen hakusanan "grass glands".

2 kommenttia:

  1. Hei Elina! Mainitsit tuossa lopussa turvonneista sylkirauhasista, täytyy siihen antaa kommenttia. Minullahan on hyvin pitkälti samanlainen hevonen (siis oireineen) kuin sinulla ja myös tämä asia on samanlainen, siis sylkirauhasten turvottelu välillä. Sitähän olen tutkinut ja selvitellyt todella paljon, johon ei kukaan ole osannut sanoa mitään varmaa, lähinnä pelkkiä veikkauksia. Pitkään luulin taikka ajattelin sen johtuvan mahasta/suolistosta (en toki vieläkään voi sitä poissulkea etteikö näin olisi), mutta jotenkin ihan suoranaista syy/seurausta suhdetta en siihen pysty luomaan. Nyt kun meillä on käynyt akupunktio,-ja kraniohoitaja niin hän totesi heti ensimmäisellä kerralla vaikka en edes asiasta ehtinyt kysymään että hevosellani on äärettömän ahtaat leukaperät ja totesi että nämä sylkirauhaset turvottelee. Kun sitten sanoin tämän kommentin jälkeen että olen ajatellut sen johtuvan vatsasta taikka suolistosta niin hän sanoi ettei ole, on aivan varmasti rakenteellinen juttu. Sanoi että täysin normaalia hevoselle jolla on niin ahdas leukaperä. Oli siis tästä hyvin varma ja vielä hiukan koitin kysyä että josko kuitenkin joku sairauden tila sitä aiheuttaa, niin tyrmäsi minut heti, ei aiheuta :) Toisaalta tätä tukee se, että kukaan eläinlääkäreistä ei ole sitä sairauden piikkiin osannut laittaa, enkä minäkään täysin ole huomannut että ne turvottelisi juuri pahoina aikoina.
    Terv. Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä viestistä, nuo ovat tosiaan melko mystinen juttu. Eivät näytä hevosta mitenkään haittaavan, mutta ovat kyllä hurjan näköiset. Minusta sylkirauhaset ovat Taavilla olleet melkein kokoajan ihan hitusen turvoksissa, mutta nyt taas selkeästi isommat. Mahaan minä olen ne osittain yhdistänyt, koska vatsahaavan aikaan ne olivat kaikkein suurimmillaan ja laskivat, kun Taavi söi lääkkeet. Samalla loppui yletön kuolaaminenkin.
      Mutta nyt turvotus ei ole läheskään yhtä paha ja maha on ollut ihan ok.

      Taavin leukaperistä ei kukaan ole sanonut koskaan mitään... Eikä sitä kyllä oikeastaan koskaan ratsasteta muodossa (joka kuulemma voisi aiheuttaa sen, että sylkirauhaset jäisivät puristuksiin).

      Yhden hevosen muistan, jolla oli samaa ongelmaa. Sille ell epäili, että olisiko saanut liian vähän korsirehua, jotta pureskelun tarve tyydyttyy (tämäkään ei meidän kohdalla voi olla syynä..). Sillä se tosiaan auttoi, kun se sai enemmän kuivaa heinää. Myös ratsastus laski patteja. Mutta silläkin hevosella oli melko varmasti vatsavaivaa oireiden perusteella, mutta sitä ei koskaan tutkittu sen kummemmin. Se hevonen oli lämpöinen, eikä ollenkaan ahdas leukaperiltään.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.