Ihanat vapaapäivät

Vapaat ovat taas menneet ihan hujauksessa ja Rippe on saanut hyvin liikuntaa. Torstaina menin kentällä kevyen treenin. Rippe on yhtäkkiä ottanut ihan aimoharppauksen tossa kouluratsastusosiossa. Hetken se tuntui niin täydelliseltä, että hämmästyin. Se kylläkin väsähti nopeasti kuumalla kentällä. Mutta hetken se kantoi itseään pyöreänä ja venytti kaulaa kohti ohjaa, eikä tietenkään ollut sitä kameraa!

Perjantaina vuorossa oli sitten taas pidempi lenkki, kun käytiin kiertämässä se 16km lenkki ihan kahdestaan. Jännitin vähän, että mahdetaanko päästä koko lenkki, kun ei ole rohkeaa hevosta edellä. Alku olikin melko mielenkiintoinen, kun Rippe pomppi pusikoissa pelottavaa traktroinkorjaajaa karkuun ja koetti muutaman kerran kääntyä kotiin vauhdilla.

Sitten tuli roska-auto vastaan, jota onneksi päästiin sivutielle karkuun. Onneksi tosiaan - sillä roska-auton ollessa kohdalla poni pomppasi ihan varoittamatta kaikki neljä jalkaa ilmaan selkä köyryssä. Kävi aika korkealla. Heh. Kohdattiin vielä pyöräilijä, mutta siitä päästiin ihan hyvin ohi. Hän veikkasi Rippeä islanninhevoseksi! 

Ripen hihhulointi rauhoittui, kun vähän aikaa ravattiin. Oikeastaan se alkoi tuntua niin laiskalta, että mietin päästäänköhän ollenkaan tavoitteeseen. Olin asettanut tavoitteeksi, että keskinopeus olisi vähintään 8 km/h. Sport Tracker sekosi jo alkumatkasta, mutta saihan siitä lähtöajan talteen, joten keskinopeuden pystyi kotona laskemaan.

 

Heppatien jälkeen sorapätkän päässä Ripen meno reipastui, kai se huomasi, ettei aiota kääntyä kotiin.  Sitten se paineli tukka putkella vähän laukkaa ja innostui taas menosta. Viilensin sitä kerran matkan aina purosta ottamallani vedellä ja hyvin se tuntuikin jaksavan. 

Kotiintullessa poni vaikutti ihan pirteältä ja lopullinen keskinopeus oli 9 km/h, ihan hyvin. Ei tarvinnut mennä edes mitenkään jaksamisen rajoilla.

Poni pääsi kylpyyn ja jalkojen kylmäykseen. Sitten naposteltiin vähän vihreääkin. Vihdoin on muuten löytynyt taas ruoka, jonka seassa lisukkeet ja kivennäinen menee alas. Se on niinkin yksinkertainen, kun vehnälese! Sen suurempaa herkkua ei ilmeisesti olekaan.

Lääkitys on myös saatu nostettua perjantaina puolikkaaseen, eikä oireita mahaa lukuunottamatta ole tullut.

Lauantaina käytiinkin sitten illalla ilmojen viilettyä semmoinen 7,5km kävelylenkki taluttaen. Tallilta Tiia lähti koirineen meidän mukaan ja meillä oli todella hauskaa! Rippe tykkäsi seuralaisistaan kovasti, eikä koettanut kertaakaan kääntyä kotiin.

Tänään teinkin aamutallin ja kävin välillä kotona juomassa kahvit. Tulin sitten takaisin ja oltiin kentällä samaan aikaan Tiian ja Henkan kanssa. Rippe keskittyi ihan superisti silti omiin tehtäviinsä ja malttoi hienosta kuunnella suurimman osan aikaa. Alussa se oli todella tahmea, mutta kun saatiin moottori käyntiin, niin liikkumisessa oli todella kivoja pätkiä. Semminen lyhyt ja ytimekäs puolisen tuntia ja loppukäynnit taluttaessa tiellä.
Pitäisi saada joku kuvaamaan jossain vaiheessa, kun ponin liikkumisessa on tapahtunut ihan valtava muutos.

Huomenna Ripellä on vapaa, se on ansainnut sen!