Alaston kesämies

Minäpä havahduin tässä viikolla, että ompas poni taas karvainen. Ei sis toivoa, että se tekisi edes kohtuullisen kesäkarvan omasta takaa. Alky näytti hyvälle, mutta karvanvaihto loppui ja kasvu kiihtyi. Tänään sitten näytin taas vähän klipperiä karvalle ja poni nuoreni vuosia. Ja solakoitui.

Osan ponista klippasin olosuhteiden pakosta niin, että se seisoi käytävällä irti. En ehkä olisi itsekään uskonut sitä. Minusta on mukavaa nähdä, miten Rippe pikkuhiljaa alkaa luottamaan inuun enemmän. Se toimii aina vaan paremmin ja kulkee perässäni helpommin pelottaviin paikkoihin, vaikka sitä hiukan pelottaisikin.

Klipperi muuten sanoi sopimuksensa irti. En tiedä mikä siihen tuli, mutta onneksi sain suurimman osan ponista ajettua. 

 

Rippe on kuluvana viikkona mm. jaksanut pelätä traktoria koko päivän, kun tallinpitäjä on ajanut lantaa peltoon tarhan ohi. Alkuun se on pyrähdellyt laukalla, mutta myöhemmin tyytynyt vaan siirtymään tarhan nurkaan mulkoilemaan. Päiväheiniäkään ei ole oikein voinut rauhassa syödä. Hehe.

Samaisena päivänä minä sain taas vuosisadan kyydit maastossa, kun poni päätti pukitella oikein kunnolla. Kesken rauhallisen ravin se loikkasi kaikki jalat ilmaan ja pukitti pari kunnon notkeaa, ampui laukalle ja minä koetin keretä mukaan. Ahhahaha. Sitten luvan kanssa laukkaa, mutta suoralla on pari notkelmaa, molempien kohdalla piti pukittaa ja kiihdyttää. Täydestä laukasta Rippe kerkesi vielä hirnua kovaan ääneen.. Sekopää. Arvatkaapa naurattiko, kun sain ponin kiskottua käyntiin..
Seuraavana päivän kentällä Rippe oli aivan sairaan hyvä ja notkea. Liekö rallitus pukkeineen avasi paikkoja. Harmi, että oli kiire töihin enkä kerennyt jäädä fiilistelemään hyvältä tuntuvaa ponia.

Eilen juoksutin ja tänään käytin illan karvanajeluun. Aika kevyt viikko on ollut, mutta välillä niin. Katsotaan josko viikonloppuna käytäisiin vähän pidemmillä lenksuilla.

 

Selän karva

Karva lavalta

Ja ajelun jälkeen