torstai 17. marraskuuta 2016

Joulukuvia, terapiaratsun virkaa, kraniota, hiekkakuuri, uusi rehu jne.

Ihanat talviset kelit muuttuivat räntäsateen kautta silkaksi vedeksi. Juuri, kun alkoi tienpinnat olla sopivan lumipolanteen peitossa ja pystyi ravailemaan huoletta. Ääh!

Ripellä on ollut melko kevyttä nyt, mutta toisaalta se ei ole saanut yhtään kunnon vapaapäivää viikkoon. Viikko sitten keskiviikkona tallinpitäjä hoiti ponin kraniolla ja akupunktiolla. Rippe oli ollut melko jumissa ja varsinkin rintakoria käsitellessä se oli huokaissut syvään. Olenkin vähän mittinyt, että onko se etuosastaan jumissa, kun ei meinaa nousta sieltä edestä yhtään. Lisäksi sään alue oli ollut ponin mielestä ikävä hoidettava ja se oli ollut levoton. Se on se meidän ikuinen murheenryyni.

Viikonloppu meni omalta osalta vähän reisille, kun oli hirvipeijaisia ja isänpäivää. Lauantaina otettiin myös joulukorttikuvia, jotka onnistuivat siihen nähden erinomaisesti, että käytössä oli vain mun pokkari ja kuvaajana toimi K. Varsinaista liikutusta poni ei kuitenkaan saanut paria laukkapätkää lukuunottamatta. 








Rippe ja ystävät :)

Sunnuntaina käytiin K:n kanssa juoksuttamassa ponia kentällä vähän aikaa, että edes hengästyisi. Kyllä taisi kraniohoito ja neulat tehdä terää - sen verran komiasta nousi ponilla jalka. Virtaakin tuntui olevan. Muutaman kuvankin nappasin, vaikka alkoikin jo ilta hämärtyä. 


Selkälihaksetkin ponilla oli hoidon jäljiltä ihan hyytelöä, tuntui siis tehoavan todella hyvin. Kun sitten alkuviikosta pääsin selkään asti, niin poni tuntui kävelevän paljon paremmin. Sille ongelmallisin askellaji on käynti; tuntuu ettei jalat pysy rytmissä ja etupää notkahtelee ja pää heiluu miten sattuu. Nyt tahti pysyi paljon tasaisempana ja poni vaikutti rennommalle. 












Maanantaina kävin lyhyemmän lenkin ja lopuksi käytiin kävelemässä pelto kerran ympäri. Rippe vaikutti jotenkin nuutuneelta, mutten löytänyt siitä mitään varsinaista vikaa. Siksikin menin vähän kevyemmin.
Tiistaina käytiin Fasun vuokraajan kanssa maastoilemassa 9,5km lenkki. Otettiin ravia ja yksi laukkapätkäkin. Ripellä olisi ollut menohaluja vaikka kuinka paljon. 


Keskiviikkona sitten Emmi kiipesi Ripen selkään. Emmi on onnettomuuden jälkeen päässyt hevosen selkään pari kertaa ja Rippe sai oikeuden toimia ensimmäisten raviaskelien ratsuna. Laitettiin sille Sisun flättärisatula, kun se ei väännä istuntaa mitenkään ja satula on kapea istua. Kiltisti Rippe kuljetti Emmiä kierroksen kumpaankin suuntaan ravissa. Käynnissä Emmi vähän jumppasi. Tästä on taas hyvä jatkaa, Rippe saa jatkossakin toimia terapiaponina. vanha tuntiponi ei ihan kaikesta jaksa välittää ja osaa puksuttaa tasaisesti ja varmasti. Tästä pääset Emmin blogiin, jossa tosin ei ole vähään aikaan ollut uutta luettavaa. 








 Tänään ponilla olikin sitten se ansaittu vapaa ja se sai toisen kerran kraniota ja akupunktiota. Edelleen poni oli juminen ja levoton siitä sään alueelta. Sovittiin, että katsotaan jatkohoitoa vielä jos tarvitsee. Olisihan se hyvä saada auki kunnolla. Huomenna ponilla on myös vapaa.

Loppuun vielä siitä uudesta ruuasta: kelpaa. Nostin annoksen pikkuhiljaa litraan päivässä (puoli litraa aamuin-illoin). miatohappobakteeri seassa ei oikein mene alas.. Nyt kun tarjoilin ruuan ilman, niin poni kuulemma oli imaissut ruuat ongelmitta. Toivottavasti jatkossakin kelpaisi. 


Kivennäisen suhteen on varmaan pakko pysytellä siinä Mineral Plussassa, kun mikään muu ei uppoa. Harmi, ettei kukaan tunnun valmistavan sinkkilisää pellettimuodossa. Vai valmistaako?
 

Syötin Ripelle myös psylliumkuurin, kun maa jäätyi. Olin hyvin, hyvin skeptinen sen syömisen suhteen ja henkisesti valmistauduin hurjaan taistoon. Ensimmäisenä päivä Rippe ryysti siemenet alas pelkällä pellavalla, luulin nähneeni unta. :D
Seuraavina päivinä pelkkä pellava ei riittäny, mutta kun velliä maustoi aivan lorauksella omenamelassia, niin menestys oli taattu! Olin aivan hämmästynyt miten hyvin se iso määrä siemeniä lopulta sitten upposikaan!  Syötin viikon kuurin, kun ei oireita tullut. Pelkään psylliumin vaikuttavan lääkkeen imeytymiseen, joten en ainakaan tässä vaiheessa anna pidempää kuuria.









4 kommenttia:

  1. Kyllä nousee papparaisella kinttu! Rippe on kyllä niin hieno poni. Ja kiva, että sopiva ruokakin löytyi.

    Itse ihmettelin myös, kun sain nirsoprinsessan syömään psylliumia ihan vaan greenlinellä, (tavallisella ihmisten) siirapilla ja myslillä sekä runsaalla vedellä. Jopa 6 desiä sain tuolla sekoituksella uppoamaan päivässä eli aika lailla täyden annoksen. Joskus yllättävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie olin niin yllättynyt, että psyllium meni ongelmitta alas. Miten voikin edes joku ruokailuun liittyvä asia mennä niin helposti.
      Miekin annoin tolla 5-6dl annoksella ja juotavassa muodossa litku meni alas hetkessä. Olen tota omenasiirappia sittemmin käyttänyt juottamiseenkin, sitä ei tarvitse laittaa pienen pientä lorausta enempää. Siinä määrässä ei vielä sokeria ole kovinkaan paljon. :) Rippe on siitä kummallinen, että pellava kuuluu sen superherkkuihin. Se joisi pellavavelliä vaikka kuinka. Se vaan ikävästi alkaa pierettää. :D

      Poista
  2. Pellettimuodossa sinkkilisää on ollut muistaakseni Makanalla, mutta nykytilanteesta en ole varma. Ja MasterHorsella on ainakin vastaava sinkkilisä saatavilla, nimi taisi olla Zink-Pro. Zink-Prossa oli kyllä muitakin aineita, mm. kuparia ja seleeniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä, pitää alkaa selittää. Nyt meillä on vielä tuota nautakivennäistä, jota annan ristiin mineral plussan kanssa. Mutta sitten kun se loppuu, niin täytyisi jotain keksiä. Pellettimuoto on ehdottomasti oltava, kun jauheiden kanssa menee ihan pelleilyksi.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.