Lohikäärme II ja muuta höpinää

Tallilla vietettiin tänään pikkujouluja. Rippekin osallistui tuntilaisten pikkujoulutapahtumaan, kun meiltä yksäreiltä pyydettiin jotain ohjelmaa. Jenna ja Fasu tietenkin esittivät kaulanarulla ratsastusta ja temppujaan, joita Fasu osaa paljon (ainakin kaikki samat, mitä Taavikin osasi). Me sitten tultiin vähän henkiseksi tueksi ja seuraksi, päätin lopulta ohjasajaa ja tallinpitäjä keksi sen lohikäärmepuvun. Se kaivettiin siis varastosta ja vähän kiireaikataululla sovitin sen ja vähän ehostelin sopivaksi Ripelle.
Pohja ei ollut mitenkään paras mahdollinen, kun yöllä satoi useampi sentti suojalunta.. Sain viritellä Polarpadeja vielä alle ennen esitystä. Kaksi niistä nimittäin jäi viikolla maastoon, kun Rippe meni ilmeisesti niin kovaa. Haha.
Esitettiin sitten vain vähän ravia ja käynnissä väistöjä muutama, nekin meni vähän nahkeasti jostain syystä. Ehkä olin itse epälooginen avuissani.

Harmikseni mulla ei ole tähän hätään, kun muutama kännykkäkuva. Kunhan saan parempia, niin julkaisen ne kyllä täällä blogin puolellakin. :) Rippe oli tosi pätevä ohjasajolohikäärme, vaikka vähän epäilyttikin, että muuttuuko näytös todelliseksi lohikäärmen kesyttämiseksi tuon puvun hännän takia. 

Muutenkin tämä viikko on pitänyt sisällään ohjasajoa ihan sattumalta, vaikkei mulla ollut hajua, että osallistutaan pikkujouluhin. Innoistuin pitkästä aikaa ohjasajamaan ponia tiistaina ja Rippe oli aivan mahtava. Se suoritti kaikki ne, mitkä ratsain tökkivät. Avot ja väistöt raissa, sekä sulkuakin tapailtiin käynnissä. Ravissa se myötäili kivasti niskastaan ja polki kunnolla.
Keskiviikkonakin palattiin kentälle, eikä tarvinut pettyä. Kerkesin juuri sanoa Jennalle, että olisi ihanaa jos Rippe joskus voisi kasata raviaan niin, että pystyn kävelemään sen perässä, kun se ravaa. Ja kuinka ollakaan - näin tapahtui! Ohjasajo on Ripenkin mielipuuhaa, se etenee siinä aina mielellään. Välillä kun tehdään kaikkea tylsää, niin sen on pakko ottaa pukkilaukkapyrähdys johonkin väliin. :D 

Taidetaankin taas ottaa ohjasajo mukaan viikko-ohjelmaan. Tekee itsellekin hyvää. Tilasin alennusmyynnissä myös lyhyemmät ajo-ohjat, jotta olisi helpompi tehdä noita väistöjäsun muita. 

Aamun ahkerat ponit ja omistajat

Torstaina me sitten käytiin ottamassa hiki pintaan. Se on insuliiniresistenssin hevosen kanssa tärkeää tehdä tarpeeksi usein. Onneksi Rippe on sen verran vilkas menijä, että hiki on helppo saada pintaan, eikä tarvitse hevosta hoputtaa. Nyt vaan karva alkaa taas olla sen verran pitkää, että hiki todella tulee ja kuivuminen ei ole enää niin nopeaa. Minusta on kurjaa seisottaa ponia kuivatusloimien ja villavuorisen sadeloimen alla, koska niiden istuvuus ei ole yhtä hyvä, kun liukasvuorisilla loimilla.
Täytyy miettiä, joko kohta olisi vauhtiraidan ajelun aika. 

Loimitusrumba on kyllä melko ärsyttävää, kun säät vaihtelevat kaikenaikaa kylmästä lämpimään. Nyt Rippe on ollut ulkona ohuessa sadeloimessa ja sen alla 200g tallitoppa, kaulakappale on kevyesti topattu. Se on tuntunut nyt riittävän, eikä lihakset ole jäykistyneet. Periaatteessa varmaan sisälläkin voisi olla ohuempi loimi päällä, mutta tuo 200g istuu Ripen päälle niin hyvin, etten mielellään vaihda sitä. Eikä mulla ole 100g tallitoppaa ollenkaan.

Oletteko muuten huomanneet kuvista, että Ripen harja on ohentunut hurjasti? Olen itse ajatellut, että se johtuu lääkityksestä, koska se vaikuttaa karvan kasvuun. On silti harmi, että harja on nykyään melko onneton.

Kaksi ekaa kuvaa on kesältä, loput on syksyn mittaan otettuja. Kaulakappalekaan ei asiaa selitä, koska viimetalvena harja pysyi ongelmitta ja se alkoi kulua jo ennen loimitusta.