Ollaan toistemme personal trainereita

Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.

Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.

Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.

Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.