sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ollaan toistemme personal trainereita



Kuulumisten kirjoittelu on vähän jäänyt. Koska ei meillä nyt mitään ihmeellistä tapahdu. Joka on tietysti pelkästään hyvä asia. Enemmän ollaan nyt maastakäsin jumpattu ja käyty kävelemässä pitkin kylää. K on lomalla, niin olen saanut jopa muutaman uuden kunnollisen kuvan Ripestä.
Kävely on tehnyt hyvää itse kullekin. Tein itsekin keväällä pienen elämäntapamuutoksen ruokailuun ja sain minua vaivanneet neljä kiloa pois jopa melko helposti. Samalla myös päätin, että kävelen Ripen kanssa mahdollisimman paljon maastakäsin itsenikin takia. Alkuunhan se oli pakollistakin, kun selkään ei voinut mennä.
Rippe on kyllä talutuslenkeillä ihan loistava kirittäjä, niin reippaasti saa kävellä, että hiki tulee ja hengästyy.

Rippe on saanut myös maistella lenkeillä vähän vihreää, mutta sillä on siihen oma lupasana, jotta lenkit sujuisivat edes kohtuullisesti ilman pusikoihin ryöhäämistä. Lisäksi olen sille tarhaankin vähän kerännyt kaikenlaista vihreää. Ajattelin, että on turvallisempaa saada vähän vihreää kokoajan jos vaikka kävisi niin, että poni pääsisi karkuun ja ahmisi vihreää.
Ehkä elimistö kestäisi paremmin vihreän syönnin jos sitä olisi siihen totutettu edes vähän.

Ja onhan se nyt kesällä vähän saatava herkkuja maistaa.


Olen satula-asioiden kanssa vähän solmussa nyt ja luulen löytäneeni ongelmakohdan jalan lonksumiseen. Ja kuten alunperin epäilinkin, niin satula on varmasti yksi suurimmista ongelmista, koska epäilen ongelman olevan lavan kohdalla ja/tai sään takana rangan vieressä. Palaan asiaan myöhemmin jos saan epäilyksilleni vahvistusta.



Rippe on myös taas ollut jonkun verran hutera ja varsinkin tänään se minusta selkeästi oli takaa veltto. Tämähän on yleensä liittynyt sen kohdalla lääkkeen väärään annostukseen. Kentällä laukkuutin sitä vähän liinassa kävelylenkin päätteeksi ja se kaatui! Siis kurvissa kiihdytti ja meni kumoon. Niin nyt voi käydä kelle tahansa, mutta täytyy seurata.

Olin ajatellut kesälomalleni (heinäkuussa) pyytää eläinlääkäriä paikalle tekemään sellaisen perustarkin; katsotaan ne hampaat (mitkä piti katsoa on keväällä, mutten ole työkiireiden takia voinut asiaa hoitaa, eikä Rippe kyllä ole tuntunut akuutisti olevan tarkastuksen tarpeessakaan onneksi), kuvataan se vasen etunen vielä kerran ja otetaan verikokeet. Nyt mietin, että olisiko se ACTH pitänyt ottaa jo aiemmin, mutta eipä se ennenkään ole kulkenut oireiden kanssa käsikädessä.

Lääkettähän on jo syksystä tiputettu jonkin verran alaspäin, mutta olisiko edelleen tarvetta tiputtaa. Sitä tässä nyt pohdin. Vaikuttaako laihdutus lääkkeen imeytymiseen tai taudin kulkuun. Vaikea sanoa. Järki sanoisi, että paljon mahdollista.



Tänään otettiin taas ponista rakennekuva, enkä voinut välttyä kiusaukselta yhdistää sitä viime kesän kuvan kanssa allekkain. Olisi ollut mielenkiintoista päästä punnitsemaan Rippe viime kesänä ja nyt.

Hevosen lihavuudelle niin herkästi sokeutuu ja pyöreys sekoitetaan lihaksiin. Todellisuudessa niiden lihasten päällä on useimmissa tapauksissa myös kunnon kerros rasvaa. Ihmiset myös mielummin katselevat hieman pyöreää olemusta ja monen mielestä se tekee hevosesta näyttävän. Lisäksi olen kuullut ja lukenut hevosen lihavuutta puolusteltavan rotuominaisuuksilla ja käyttötarkoituksella. Mikään niistä syistä ei poista hevosen ylipainoa. 

Usein kuulee myös sanottavan, että tämä on aina ollut terve, vaikkakin lihava. Moni ei halua tai osaa ajatella, että sairaudet hiipivät kuvaan pikkuhiljaa ja saattavat puhjeta vasta hevosen vanhuuden päivillä. Aivan samoin, kuten ihmisilläkin. Ja sitten ollaan samasa tilanteessa, kun Rippe. Siltähän esim. ihraniska tuskin koskaan kokonaan katoaa. Sillä on edelleen rasvakertymät lavan takana ja hännän tyvessä. Ne ovat cushingin tadin ja insuliiniresistenssin syytä. Mutta varmasti sen on paljon mukavampaa ja terveellisempää elää nyt.





6 kommenttia:

  1. Niin viisaita sanoja! Ripen aiemmasta olemuksesta käytettäisiin varmaan sanaa "muhku", joka on jotenkin epämääräinen positiivinen ilmaus lihavalle. Eihän Rippe ole rakenteeltaan mitenkään raskas, nyt kun olet saanut sen rakenteen sieltä ihran alta esiin! Toivottavasti pystyn esim. ensi keväänä esittelemään vastaavanlaisen kuvaparin mun samanvärisestä pylleröstä. Olette esikuviani tässä! Ja varmaan siihen olkiasiaan palaan vielä...

    Lueskelin tänään sun blogista vanhempia (lihavuus)juttuja Taavin ajoilta ja tuli tosi suuri haikeus! Kummallista, vaikken koskaan Taavia tavannut niin silti tuli sellainen ikävän läikähdys. Hän oli aika persoona ihan näin netin välitykselläkin, enkä oikeastaan edes muistanut, kuinka paljon ahkeroit Taavin(kin) hyvinvoinnin eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alta on tosiaan paljastunut paljon sirompi hevonen, kun moni varmaan kuvittelisi. Toivottavasti saat sulon ruokinnan tasapainoon.
      Meillä olki oli tosi hyvä lisä ruokintaan ja antoi syömisen lisäksi sitä tekemista suulle ja päälle, kun kasasta etsittiin parhaita paloja.
      Toivottavasti syksy olisi aurinkoinen, että saataisiin hyvää olkea talteen talveksi.

      Ihanaa kuulla, että Taavi sykähdytti muitakin niin lähtemättömästi. Minä muistelen sitä vieläkin usein suurelöa haikeudella ja ikävöin. Se oli mulle se hevonen, jollaisen jokainen saa vaan kerran elämässään kokea.
      Sen lihavuus oli aikanaan paljonkin tapetilla. Loppuajasta se alkoikin olla metabolisen näköinen. Taavihan ei olkea suostunut syömään ollenkaan. Se oli heinänkin laadusta tosi tarkka. Hah.

      Joskus olen miettinyt myös sitä, että olisiko joskus hevosten vatsavaivoihin ratkaisu kuitenkin rajoitettu heinä? Eihän ylensyöneenäkään ole kovin hyvä olla ja onhan se ruuansulatuselimistölle aikamoinen rasitus.
      Voisiko siis joskus olla parempi jakaa ruokaa pienemmissä osissa saataville. Esim. Ripenkin vatsa on voinut nyt paljon paremmin.

      Poista
  2. Ohhoh, onpa kuvilla eroa! Olisin aiemmin ehkä ollut sitä mieltä että ei se lihavalta näytä alemmassa kuvassa, mutta näin kun vertaa niin...! Tai no, lihava ja lihava. Minulle tulee lihavasta mieleen ehkä sellainen hillitön virtahepo joten liekö se nyt oikea sana tähän kohtaan :D joka tapauksessa hitto että näyttää hyvälle nyt!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me hevosihmisetkin ollaan nykyään jo niin tottuneita lihaviin hevosiin, että sellaiset erottaminen on haastavaa. Tästähän sanoi eläinlääkäritkin, että kaulaa lukuunottamatta se ei ole lihava.. :) Rippehän on ollut mulla ollessaan hoikempikin välillä, kun mitä se on tossa läskikuvassa. Mutta enemmän tai vähemmän lihava jo pitkään.

      Harmi, ettei mulla ollut edes painomittanauhaa tuolloin. Nyt tänään mitattuna Rippe painaa noin 410-420kg.

      Poista
  3. Mikä satula teillä nyt on? Freeform ei vissiin passannutkaan, mistä sen sopivuus jäi kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt ollut käytösä Freemaxin koulumalli, jonka vaihdoin siihen Freeformiin välirahan kanssa. Ja nyt ostin Stubbenin yleissatulan kokeeksi ja se vaikuttaisi tällähetkellä olevan eniten hevosen mieleen. Ja toki minunkin on siinä helpompi istua, kun se on kapea.

      Freeform ei tosiaan pidemmän päälle minusta sitten ollut kuitenkaan ihan passeli. Suurin ongelma taisi olla sen pituus (vaikka se oli SB) yhdistettynä suoraan runkoon, kun Ripellä on kuitenkin kaareva selkä. En oikein saanut ongelmaa kohtuullisilla yrityksillä korjattua, vaan satula jätti selkeitä painepisteitä taakse. Lisäksi sen paikallaan pysyminen oli vähän niin ja näin. Minusta se sovituksessa ollut Freeform sopi selkään paremmin, mutta olihan se vähän eri mallia.

      Freemax on joustavampi rungoltaan ja taipuu paremmin Ripen selän muotoihin, mutta painoahan se ei jaa yhtä hyvin.

      Ripellä on ihan yleinen ongelma näiden satuloiden kanssa, että ne valuvat taakse. Nimenomaan taakse, ei koskaan eteen. Myös tämä runkosatula tekee samaa. Lisäksi satulat todella helposti "valahtavat" edestä liian alas.

      Sitten yksi ero runkosatulaan on vyön kireys. Rungottoman kanssa joudun kiristämään vyön paljon tiukemmalle, jottei satula keiku ja liiku. Stubbenissa sen saa jättää löysemmälle ja se on selkeästi ponin mieleen enemmän. Ja ne tuet stubbenissa! Onhan ne laukkapätkällä ihan toista luokkaa.

      Se ongelma tuntuu kohdistuvan etukaareen ja sen puristukseen tai satulan yleisiin ominaisuuksiin (ei kunnolla tilaa lavoille tai valuu väärään kohtaan tai puristaa sään kohdalta). Sekä siihen satulavyön puristukseen. Stubben jättää lavan kokonaan vapaaksi, eikä vahingossakaan tökkää siihen lavan päähän, toistaiseksi poni on ollut sen kanssa tosi tyytyväinen, vaikka sen istuvuus ei ehkä kaikilta osin ole oppikirjan mukainen.
      Freemaxinkin kanssa se oli ihan ok, mutta etukaarta siihen ei voinut laittaa. Se painoi ilmeisesti juurikin niitä herkkiä paikkoja ja seuraavana päivänä poni köpötteli taas.


      Minusta tuntuu, että Ripestä on tullut tosi herkkä tai sitten olen vaan oppinut lukemaan sitä. :D

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.