Heijastinaika on täällä (ja mainos yhdestä blogista!)

Inhoan pimeää ja kylmää, mutta sisäinen heijastinaddiktini kuitenkin myhäilee. Heijastinpussi on kaivettu taas esiin laatikosta! Pyysin tänään tallityöntekijää ottamaan meistä kuvan maastolenkin päätteeksi ja siitäpä tulikin liki vahingossa oivallinen esimerkkikuva. Sisu oli jäänyt lenkillä ilman heijastimia, joten ero kahden hevosen näkyvyydessä on valtava (vaikka Rippe vaaleana loistaa muutenkin enemmän)!

Ripellä on kuvassa vain osa kaikista heijastimista, mutta jo tuollakin varustuksella se varmasti näkyy. Sillä on kuvassa rintaremmiheijastin, ristiheijastin pepun päällä, neopreeniheijastinsuojat ja -putsit. Lisäksi jalustimissa on heijastimet, mulla heijastinliivi ja otsalamppu (ja ei ole päällä). 

Verikokeiden tulokset tulivat, mutten jaksa niitä vielä sen enempää täällä avata. Masentaa ja vituttaa, mutta minkäs teet. Lääkitys ei arvon perusteella ole purrut toivotulla tavalla, vaikka kaikki ponin nähneet ovat toista mieltä kliinisten oireiden perusteella. Lopuista arvoista kerron sitten, kun saan tulokset käsiini.
Maha on edelleen yhtä huono. Nyt Rippe saa matolääkkeen ja kokeilen bentoniittisaven ruuan seassa.

Jokin aika sitten maastoreissulla Sisulta pudonnut ja reisiluunsa katkaissut Emmi on avannut bloginsa julkiseksi. Ajatus olisi, että hän saisi vertaistukea ja toisaalta taas joku voisi hyötyä myös kuntoutusprosessin lukemisesta. Emmillä on ollut pitkä syksy ja vaikka kuntoutuminen näin sivullisen silmään on ollut nopeaa, niin ei se tietenkään hänestä itsestä aina siltä tunnu. Tässä linkki blogiin. Käykää lukemassa ja kommentoimassa ajatuksia ja kokemuksia. Ne tulevat varmasti tarpeeseen.