Syksyn kuulumiset (mm. satula-analyysia, karvanajosuunnitelmia ja mahan tilannetta)

Tilanne täysin hallinnassa.. :D

En ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisispostausta pitkään aikaan. Pitkiin aikoihin ei ollut mitään uutta kerrottavaa; maha pysyi samanlaisena, mutta poni virkeänä. Mahahaavalääke ei auttanut mahaan yhtään, eikä ponin käytös muuttunut sen myötä mitenkään, joten tuskin oli kyse mahahaavasta. Tulipahan kokeiltua. Sensijaan samalla jätin hiivat ja muut pois ja kahdessa päivässä oltiin alkutilanteessa.. Eli ne ainakin jonkin verran helpottavat.

Oikeastaan muutama päivä sitten ongelmassa tapahtui selkeä muutos parempaan. Edelleen takajalat ovat joka päivä hiukan ruikussa, mutta kuivat ja harjattavissa. Useampi viikko on nimittäin mennyt niin, että tallille tullessa olen aloittanut hommat takapuolen pesemisestä, pahimpina päivinä kurapaskaliru tippui vuohisia pitkin maahan, kun saavuin tallille..
Se ainoa muutos muutama päivä sitten oli, että tuuppasin puuron sekaan reilulla kädellä vehnälesettä. Sehän oli jossain vaiheessa herkkua, sittemmin tapahtui jotakin ja leseestä tuli inhokkia. Puuron seassa se näemmä uppoaa kuitenkin ja hyvä niin - se tuntu rauhoittavan vatsaa edes jollain tasolla. Ruokavalio koostuu nyt siis kivennäisestä, leseestä, pellavasta (koska se on puuron maistuvin ainesosa) ja proteiininappulasta. Lisäksi ruutalla menee sitten hiivat (Black Horse yeast booster), maitohappobakteerit ja oluthiiva.

Tähän väliin jäniskevennys, kun juoksutin ponia liinassa niiden vaahtrakuvien jälkeen.. Virtaa oli ja homma ei aina ollut ihan hallittua menoa. Mutta joskus näinkin. Aniharvoin tulee liinan päässä juoksuteltua, kun se sitten useimmiten on juuri tätä.

 

Olen nyt liikuttanut Rippeä niin, että 2-3 päivää liikuntaa ja sitten vapaapäivä. Se on tuntunut todella sopivalle tahdille ja poni pysyy virkeänä ja siitä on mukava lähteä töihin. Kaksi päivää liikuntaa jos ei tehdä mitään erityisen rankkaa. Kolmas sitten palautteluun jos tulee mentyä toinen päivä vähän rankemmin.

Lihaksia olen välillä vähän hieronut ja ne ovat pysyneet pehmeinä. Tiistaina meille tulee eläinlääkäri taas ottamaan verikokeet ja jos onnistutaan saamaan suunavaaja ilman rauhoitusta, niin suuhunkin voisi katsoa. Otetaan ACTH-koe ja sitten laajat verikokeet, joissa näkyy mm. maksa- ja munuaisarvot sekä paastoinsuliini. Ihan mielenkiintoista katsoa, että mitä on tässä kevään ja kesän aikana tapahtunut. Poni ainakin voi hyvin mahaa lukuunottamatta ja ulkoiset cushingoireet ovat pienentyneet. Karva kyllä kasvaa edelleen, mutta ehkä se on aavistuksen erilaista. Klipperin terät ovat teroituksessa, joten parin viikon sisään olisi sitten aika taas hurruutella karvat pois.

Aion tänä vuonna olla vähän aikaisemmassa, jotta pakkasille kerkeää kasvaa karvaa. Ja ideana olisi, että nyt klipataan kokonaan ja talvella tarpeen vaatiessa voisi klipata vain osan ponia, jolloin pärjäisi ulkonakin esim. ilman kaulakappaletta ja vähemmällä loimituksella. Nythän se tukalin aika on, kun ilma on päivällä lämmin, mutta karva pitkä. Toisaalta tuo karva ei tunnut olevan kovinkaan lämmin esim. tuulella ja sateella vaan poni palelee. Siksi se on ollut loimitettuna huonommalla säällä.

Tässä yksi kaunis ja harvinainen päivä me eksyttiin Ripen kanssa kentälle jumppaamaan. Huomaa kyllä, että ollaan paljon maastoiltu. Poni on melko vino. Mutta jäykkä se ei ollut ja työskenteli todella mielellään, mitä nyt vähän kyttäili alkuun. Ensin käynnissä pitkään hain ponia suoraksi ja ympyröillä rehellistä taipumista. Ja keskityin myös omaan istuntaan, jotta kyljet on yhtä pitkät ja molemmat istuinluut satulassa.
Kun alkoi tuntua hyvälle käynnissä, otin muutaman kierroksen suuntaansa kevyttä ravia melko pitkällä ohjalla. Sitten laukkaa molempiin suuntiin ja lopuksi muutama ympyrä myös vastalaukkaa. Edelleen melko pitkällä ohjalla, mutta tarkkana ponin kupeista ja asetuksesta. Tuo vastalaukka on tämän ponin paras suoristaja!
Vastalaukan jälkeen mulla oli alla ihan eri poni. Se pyöristyi, nosti selän ylös ja liikkui omalla moottorilla tyytyväisenä ja suorana (minä myös). En mennyt enää kauaa, muutama hyvä kierros ja ympyrä kumpaankin suuntaan. En halunnut väsyttää ponia, kun se työskenteli niin hienosti! Sitten kiitokset, leivät ja alas selästä taluttamaan loppukäynnit. Jäi tosi onnistunut fiilis.

Olen mennyt nyt tuolla Freeformilla kaikki ratsastukset ja ostin siihen alle tuon HAF-padinkin. On se vaan kätevä ja hyvä, ei tarvi säätää kaikkien romaanien kanssa ja satula tuntui asettuvan mukavasti paikalleen. Lisäsin vielä väliin geeliromaanin palat tuomaan lisää vaimennusta ja mukavuutta. Hikijälkikin oli tasaisempi. Jalustimia siirsin vähän taaemmas ja voi hitsi, miten helppo on nyt keventää ja olla.
Vieläkin välillä innotun satuloimaan liian taakse tuon satulan, mutta se kyllä asettuu omalle paikalleen viimeistään ensimmäisessä laukassa. Se ohjeistetaan sovittamaan niin, että istuimen syvin kohta tulee siihen kohtaan, jossa istuisit ilman satulaa. Satula joustaa edestä lähes loputtomasta, joten lapoja se ei kiristä. Tässä mallissa on avoin säkätila, joten se ei painu säkään kiinni.
Kevyt ja mukava käsitellä, pehmeä ja lämmin istua, kaikinpuolin kyllä kiva satula. Ja hyvin siitä oppii pysymään tasapainossa ja käyttämään keskivartalon lihaksia. 
 

Yhteinen evästauko ennen treeniä

Treenin jälkeen talliin lähdössä.