Jumppaa maastakäsin ja kapsoni Saksasta

Meillä oli Ripen kanssa vähän liikutustaukoa, kun kengitys venähti. Vasen kavio alkoi lämpöillä, joten en uskaltanut liikuttaa ollenkaan, vaan odotin suosiolla kengittäjää. Nyt on taas kavio balanssissa ja etusten pohjalliset vaihdettiin tilsakumeihin.

Hieroja kävi myös ja käsitteli Ripen selkää. Hän on nyt käynyt kolmesta ja olen ollut tosi tyytyväinen tulokseen. Onnistuin kipeyttämään Ripen selän, kun laitoin rungottomaan satulaan etukaaren ja se oli painanut. Ääh! Voi sitä turhautumisen määrää, kun etupää taas alkoi painua ja etujalat kompuroida. Ripellä kipeytyy selkä tosi helposti tosta heti sään takaa ja se on ilmeisesti yksi syy siihen oikean jalan pettämiseen ja kompurointiin.

Nyt olen hierojan ohjeiden mukaan koettanut juoksutella eteen-alas ja tehnyt selän nostoja. Tuntuu tehoavan ja poni liikkuu taas ihan hyvin. Itseasiassa siltä on löytynyt myös hidas, tahdikas ravi.
Olen huomannut, että Rippeä ei kannata millään pakottaa juoksuttaessa, vaan paras tapa on houkutella se itse hakeutumaan oikeaan asentoon. Se ahdistuu suunnattomasti kaikista naruista jne. eikä pysy rentona vaan alkaa liikkua ihan jäykkänä.

Alla olevassa kuvakollaasissa on lauantain jumpat. Piti olla ison kuvan toimintaa, vaan oli kaikkea muuta. Hohhoijaa. :) Ripelle tuli Saksasta kapsoni! Rippe tykkää siitä ja toimii sen kanssa hyvin. Se hakeutuu paljon paremmin eteen-alas kapsonilla ja lisäksi se asettaa pään rehellisemmin. Näissä kuvissa kapsonin asetukset oli hukassa ja piti tehdä lisäpalatkin, mutta nyt se toimii pyörimättä.
Ripen kapsonissa ei ole mitään kovaa turvan kohdalla, vaan se on pehmeää nahkaa kokonaan.

Tänään sain tosi mageita pätkiä tehtyä siihen vaikeaan oikeaankin. Tein lyhyitä pätkiä ja palkkasin reilulla kädellä yrityksistä. Rippe liikkui hyvin ja kivasti. 

Mutta tarhasta hakiessa se kääntyi poispäin, kun tarjosin riimua. En tiedä, mikä sillä oikein oli, koska en löytänyt mitään epänormaalia sen käytöksestä muuten ja se tosiaan suoritti kentällä ihan hyvin - joskaan ei ollut ollenkaan villi (joka on ihan hyväkin asia). Otti se yhdet laukat, kun säikähti postiautoa. Olin toisessa päässä kenttää keräämässä kakkakasaa ja Rippe seisoi portilla odottamassa (ajattelin josko se olisi halunnut vaikka piehtaroida). Yhtäkkiä kuulin, kun se hirmuista laukkaa tuli kohti minua ja hörisi(!) samalla kovaan ääneen. Kun käännyin katsomaan, niin Rippe pysähtyi ja katseli sitä postiautoa silmät suurina ja samalla vilkuili, että mitä minä asiasta tuumaan. Toiselle tuli hätä ja piti tulla hakemaan turvaa. Haha. Tilanne on jaksanut hymyilyttää minua koko päivän.

Ripellä on ollut myös vähän ruokahaluttomuutta ja takapää on ollut minusta vähän voimaton ja holtiton. Vähensin kokeeksi cushing-lääkettä puolestatoista tabletista 1,25 annokseen. Seurailen muutamia päiviä, että muuttuuko tilanne. Tänään ainakin takapää pysyi hyvin mukana alusta asti.
Ripellähän oli vastaavia oireita, kun lääkitystä aloiteltiin. Ehkä syksyllä ongelmien yhteydessä nostamani annos on nyt liian suuri, kun kaikki on hyvin ja poni on laihtunut (a ehkä sitä myöten hormonitoiminta itsestään parantunut/tasaantunut). Ja onhan kevät yleensä cushing-hevosille helpompaa aikaakin.