keskiviikko 14. elokuuta 2013

Hevosen lihavuudesta ja sen tunnistamisesta (tai tunnistamattomuudesta)



Viime päivinä on otsikon asia pyörinyt paljon mielessä ja jo pidempään minun on pitänyt siitä kirjoittaa tänne blogiin. Olen itse paininut tämän asian kanssa jo pidempään ja oppinut mielestäni aika hyvin tarkkailemaan hevosten lihavuuskuntoa ja olemusta, aikaisemmin kuuluin itsekin siihen sarjaan joka ihannoi komeaa "orikaulaa" ja piti vain isomahaisia hevosia lihavina. Kokemus ja nähdyt hevoskohtalot ovat laittaneet opiskelemaan vähän tarkemmin, nykyään en enää haaveile ihraniskaisesta omenapyllyisestä hevosesta (kun ihan vähän salaa välillä), semmoisella hevosella on moninkertainen riski sairastua metaboliseen aineenvaihduntahäiriöön ja kaviokuumeeseen, muista liitännäissairauksista puhumattakaan.

Ihan oikeasti suurin osa hevosihmisistä ei osaa erottaa läskiä ja lihasta ja vielä suurempi osa ei edes tiedä, milloin hevonen on ylipainoinen tai läski. Ei tiedetä millainen on ihraniska (ihan oikeasti, todella yleinen ongelma!) tai että rasvaa voi kertyä eri puolelle vartaloa. Aika huolestuttavaa.

Näyttelyissä näitä lihavia syöttöporsaita myös palkitaan (voihan ulkomuoto olla hyvä rasvan allakin, en minä sillä) ja sitten omistajat pääsevät kertomaan, että "ei tässä meidän mussukassa ole mitään vikaa, eihän tuomari sitä olisi palkinnut jos se olisi läski". No niin varmaan. Kyllä sitä koiraroduissakin sairauteen asti palkittiin, kunhan ulkomuoto vaan miellyttää silmää. Onneksi myös jotkut tuomarit jaksavat huomauttaa ponien ja hevosten lihavuuskunnosta nykyään.
Lisäksi vedotaan rotumääritelmään, lyhyisiin jalkoihin, syvään runkoon, leveisiin ryntäisiin.. Mutta en ole ainakaan vielä nähnyt yhtään rotumääritelmää, jossa lukisi selkeästi määritelmässä, että ponin tulee olla ylipainoinen. Rakenne ja lihavuus on kaksi eri asiaa, vaikkei sitä kaikki tunnu ymmärtävän.

Seuraavaksi sanotaan, että "ei tämä ole koskaan sairastanut", vastaisin vaan että, "vielä...". Kerrankos se kävelee laitumelta vastaan kaviokuumeen tmv. kanssa, ei ne sairaudet tule kello kaulassa. Eikai lihavia ihmisiäkään turhaan varoitella sydän- ja verisuonisairauksita sekä diabeteksesta, vaikkei kaikki lihavat olekaan sairaita?
Ikävä kyllä hevosillakin on tänä päivänä paljon elintasosairauksia.

Sitten sitä kuulee jatkuvasti isomahaisen hevosen kanssa, että "ompas se lihava", koeta siinä sitten selittää, että iso pömppömaha ei kerro lihavuudesta ja että kylkiluut on heti ihon alla sormin tunnettavissa, eikä rasvaa ole liioin muuallakaan (jossain vaiheessa sitä jopa vähän toivoi). Tosin tällähetkellä en enää voi selitellä mitään, enkä selittele, läski mikä läski. :) Noh, liikunta korjaa.

Loppuun vielä muutama hyödyllinen linkki hevosen ylipainosta ja siitä, miten sitä pitäisi arvioida:

Eläinlääkäri Kati Tuomola, Hevosen Ylipaino


Laatuheinä: Ruokintatietoa heinäasiakkaille: näin seuraat hevosen lihavuuskuntoa

Hippolis: Hevosen kuntoluokan eli lihavuuskunnon määrittäminen


Alla vielä pari videota, miten jokainen voi arvioida oman hevosensa lihavuutta kolmelta eri kehon alueelta (englanniksi).  Huomatkaa muuten se mielenkiintoinen seikka, että niskassa ja kaulassa oleva kaunis pyöreä "ylälinja" on useimmiten pelkkää rasvaa. Kaularangan yläpuolella harjan alla ei ole lihaksia!






8 kommenttia:

  1. Hyvä hyvä :), liian monet kommentoi ja kiinnittää hevosten ulkonäössä huomiota just siihen mahan alakaareen... mut ehkäpä tämä tieto leviää yhä enempi ja enempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivoisin. Se on vaan niin harmi, että se lihava, ihraniskainen ja kaikinpuolin pyöreä on monen silmään kauniimpi ja komeampi. Eikä ollenkaan läski, kun vatsa ei (välttämättä) roiku.

      Poista
  2. Hyvät videot! Liikaa tosiaan kiinnitetään huomiota vääriin kohtiin eikä osata nähdä rakenteen mukaisia eroja. Ja joskus saattaa löytyä iso heinämaha, vaikka muuten heppa olisikin jopa hoikassa kunnossa.

    Mua harmittaa, kun tuli otettua Masasta lopulta aika vähän kuvia, kun saapui meille. Muutos juuri noilla alueilla on ollut ihan huima, mutta yleisilme ei ole muuttunut niin älyttömästi, kun rungoltaan Masa todella on leveä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen muutos meilläkin tapahtui, että rasvaa hävisi jumalattomasti esim. sään ja lapojen alueelta, Prestigen 37-levyinen koulusatula oli alkuun jopa kapea ja talvella se alkoi kippaamaan reilusti eteen. Samoin hävisi paljon löysää muualtakin, mutta se ei kuvissa niinkään näy koska maha on ollut yhtä iso aina, muuttui jopa isommaksi.

      Ikävä kyllä huonohko kortinen heinä toi lisää sitä roikkomahaa ja tietenkin se alttius Cushingiin pahentaa tilannetta. myös lihakset tippuivat mahahaavan takia (ja ehkä mahdollisen Cushingin?):( Toivottavasti tilanne korjaantuisi laadukkaalla heinällä ensi talvena. (ja saadaan lapaläskit taas sulamaan.. :D)

      Poista
  3. Lihavuus on ollut mielessä monesti Tahvoa katsellessa.. Erittäin niukalla laitumella Tahvo alkaa muistuttaa jo hevosta eikä läskiponia, mutta heti kun laidun vaihtuu (muiden jäljiltä syöneeseen) alkaa lihominen. Samalla Tahvo senkun tahmastuu ja hengästyy helpommin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todella turhauttavaa, kun toiset hevoset lihovat jo pelkästä ruuan ajattelemisesta. Ja ongelmaksi usein muodostuu se, ettei kauhean ylipainoista voi kovin rankasti liikuttaa, ettei jalat rasitu.

      Poista
    2. Tosiaan, pitäisi olla aikaa liikuttaa pitkän pitkiä käyntipainotteisia lenkkejä. Tahvokin on niin etupainoinen, että varmaan etujalat on kovalla rasituksella.

      Poista
    3. Kyllä. Meillä on onneksi nyt uudessa paikassa apuna ihanat metsäpolut nousuineen ja epätasaisine polkuineen, niiss rasva palaa tehokkaammin kun tasaisella tiellä.

      Poista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.