Ja vaihteeksi mennään päin honkia

Ollaan vietelty vähän hiljaiselämää tämän viikon.  Työvuorot eivät ole olleet ratsastuslenkkien kanssa yhteensopivia, joten Taavi sai lomailla maanantaina, tiistaina ja torstaina. Keskiviikkona käytiin kentällä ja siitä teikin lyhyen postauksen. Perjantaina käytiin maastossa kiipeilemässä ja vähän juoksemassa, lauantaia sitten rauhallinen, mutta vähän pidempi lenkki. Muutama ravipätkä ja laukkaakin vähän.

Toinen syy hiljaiseloon on ollut loppuviikosta alkaneet vatsavaivat ja -kivut, joiden syytä ei ole keksitty. Halusin rauhassa katsoa pari päivää mihin tilanne etenee ennenkun kirjoitan asiasta tänne.

Torstaina Taavi oli ihan normaali, kun kävin sitä iltasella moikkaamassa ja harjaamassakin.
Perjantaina siihen ei sitten saanut koskea yhtään mihinkään.. Se oli hapan ja pahantuulinen, lenkille kuitenkin ihan ok, mitä nyt hikosi minusta lenkin rankkuuden huomioonottaen aika reilusti. Happamuus ei vähentynyt lenkin jälkeekään.
Lauantaina tilanne oli melko samanlainen, ehkä vähän paremmin sai kupeita harjailla. Lenkillä Taavi oli nihkeännahkea ja hikosi. Ja lenkin jälkeen myös ärhäkkä. Päätin, että aloitetaan varmuudeksi Ranixal-kuuri.

Taavi on ollut äkäinen, se hikoaa lenkeillä ja kupeet (ja nyt koko hevonen) tuntuvat olevan arat. Lanta on melko hyvää, mutta vähän tavanomaista löysempää. Oireet ovat kuitenkin alkaneet melko nopeasti, lukuunottamatta lievää kupeiden hikoamista liikutuksessa (ei kosketusarkuutta!). Kupeiden hikoamiseen reagoin melko nopeasti aloittamalla psylliumin ja se sai aikaan älytöntä hikoilua koko mahan alueella ja sen jälkeen tilanne on mennyt kokoajan alamäkeen vaikken ole antanut psylliumia isoja määriä ollenkaan. Oliko siellä hiekkaa, joka nyt liikkuu? Onko siellä hiekkaa, joka ei lähde liikkeelle liian pienen annostuksen takia? Oliko siellä hiekkaa, joka on lähtiessään vahingoittanut suolen pintaa = kipeä hevonen? Vai mitä ihmettä?
Tähän mennessä psyllium ei ole koskaan pahentanut tilannetta, pelkästää tasapainottanut ongelmia, mutta myös ongelmat ovat olleet ehkä vähä erilaisia (ummetusta, ilmavaivaa yms). Onko liikunta aiheuttanut vatsan ärsyyntymistä syystä tai toisesta? Onko sen takana polven kipu (jota en ole huomannut, kun Taavi on liikkunut hyvin) vai happojen loiskinta mahassa (vapaasta heinästä huolimatta?!)? Vai jotain muuta? Olen täysin kysymysmerkkinä tästä tilanteesta. 

Taavi päikkäreillä

No jokatapauksessa; se saa nyt syödä alkuun muutaman päivän Ranixalia, jotta nähdään onko sillä vaikutusta oireisiin. Samaan aikaan on ruuasta jätetty kaikki ylimääräinen viimeiseksi lisätty pois ja lisätty ruokintakalkkia muuten tuttuun puuroon, jota on syöty jo pidempään. Oluthiivan jätin pois ruokinnasta pari viikkoa sitten ja ajattelin antaa sitä keväällä uudelleen. Lisäsin sen nyt takaisin, koska se ei ole aiheuttanut oireita aiemminkaan, ehkä sitten päinvastoin?
Haen myös tuosta lähiklinikalta Penetrolia pullon ja hölvään polvet varmuudeksi sillä.

Myös liikunnan lisääminen voi kuulemma aiheuttaa aineenvaihdunnan lisääntymistä ja sitä myötä erikoista hikoilua ja kiukkuisuuttakin, mutta toisaalta; nämä oireet ovat pelottavan tuttuja Taaville muutenkin.

Lauantaina illalla, kun vein tallilla Ranixalia ja otin Taavin syömään ekan annoksen, niin se oli ihan normaali itsensä.. Kummallista? Se ei ollut äkäinen erityisemmin, pirteä ja iloinen senkin edestä. En ymmärrä yhtään mitään.

Sunnuntaina se oli alkuun kärttyinen ja luimisteli kupeisiin koskettaessa, ehkä kuitenkin hitusen vähemmän kuin edellisinä päivinä. Ainakin harjata sai jo vähän paremmin. Taavi sai heti syödä Greenline-puuron, johon olin sekoittanut sille Ranixal-lääkkeen. Hieroin (tai lähinnä silittelin ja pidin käsiä) kupeiden päältä ja alkuun Taavi koetti väistää pois alta (ei kuitenkaan luiminut), mutta hetken päästä se alkoi nuokkua ja antoi pidellä käsiä kupeiden päällä ja lievästi silitellä. Hieroin myös polvia, ne eivät tuntuneet aiheuttavan suurempaa reaktiota.
Alkoi sataa räntää, joten siirryttiin sisälle oleilemaan, laitoin Taaville loimen, että se vähän kuivuisi. Hetken päästä se tuntui ihan piristyvän silmissä, siitä tuli aktiivinen ja hyväntuulinen itsensä. Se repi omaan iloiseen tapaansa kaikki loimet ovista jos vaan ylsi, etsi nameja ja unohti luimia ohikävellessä. Auttoiko Ranixal? Näin epäilen.

Tehtiin sitten vähän temppuja, kun Taavi oli juuri sellaisella tuulella. Harjoiteltiin edelleen myös sitä hanskatehtävää, joka on ollut jäähyllä aika pitkään. Lähestyn sitä nyt vähän uudesta näkökulmasta. Pari pidempää sarjaa tehtiin ja välissä tauko, jolloin poistuin hetkeksi kokonaan. Silläaikaa Taavi oli askarrellut Camun karsinan oven auki ja oli kovasti sinne menossa. Se oli ihan ylienergisen oloinen!

Käytiin myös nopsasti vähän ohjasajamassa, kun ajattelin katsella liikkumista, ei siitä oikein mitään siellä räntäsateessa tullut ja tilsojakin muodostui sen verran, että Taavi näytti ontuvan vuoroin mitäkin jalkaa. Ehkä oikea takanen saattoi ottaa vähä lyhyempää askelta? En tiedä, en todellakaan tiedä. Lisäksi oikeasta etusesta on taas kenkä irronnut, se on sen penteleen lohkeaman syytä. Vaikka sen yläpuolelle sai nyt jo naulan, niin se oli sitten lohjennut siitä kohtaa lisää, johon naula oli laitettu. Onneksi kengittäjä on tulossa tiistaina tänne seudulle, niin saadaan kenkä takaisin.

Laitoin Taaville nyt loimen päälle, lähinnä siis suojaamaan kastumiselta. Siivoilin pihattoa ja samalla seurailin, kun Taavi askarteli uusien verkkojen kanssa (kuiva heinä on tästä lähin verkoissa), se koetti haukkailla niistä ja lopulta se keksi tunkea päänsä yläpuolen aukosta sisään. Kävin sitten solmimassa verkon tiivimmäksi. :D Verkot saivat kovaa kyytiä. Ne on asennettu nyt keskelle pihattoa, jolloin niitä ei saa seinään liiskattua ollenkaan.

Ei tässä nyt auta, kun katsella ja odotella, miten tilanne etenee. Klinikka-aikahan meillä on vajaan kahden viikon päästä, sitten voidaan katsoa mitä tehdään, hiekkakuva voisi olla hyvä ottaa ihan jo oman mielenrauhan vuoksi. Toivon kuitenkin, että tilanne on tasoittunut ennen klinikkaa. Minä kun kerkesin jo iloita, että saan viedä klinikalle terveen ja hyvinvoivan hevosen.. Liian aikaisin vissiin aloin kehua.