Kaikenlaista, tavallista

Maanantaina kerkesin tallille vasta iltasella, sillä etsiskelin töiden jälkeen Eclipsen psylliuminsiemeniä. Ei löytynyt mistään, ihan kummallista! Tilasin niitä sitten tänään Hevarilta, kun mulla oli sieltä muutakin tilattavaa.

Päätin jäädä kentälle, kun pimeä kerkesi tulla. Taavi oli pihatossa ja tuli heti kurkkimaan, kun huhuilin sitä. Vein sen harjauspaikalle ja harjailin. Jätin riimun päähän, sidoin riimunnarun kaulan ympärille ja laitoin länkkäohjan kaulanaruksi.
Nousin portaiden päältä kyytiin ja suunnattiin kentälle. Portin auki pitäminen ei ehkä sujuvuuden kannalta ollut hyvä ratkaisu, mutta toisaalta oli hauska kokeilla, saanko Taavin pysymään kentällä.

Alusta asti oli pientä keskustelua siitä suunnasta, mutta joka kerta sain lopulta tahtoni läpi. Tehtiin vähän voltteja (tai ne oli lähinnä jotain soikioita), kaarevia uria ja pysähdyksiä. Menestys oli hyvin vaihtelevaa. Ravissa taisi onnistua muutama ympyrä kokonaan lopulta, suurin osa sujui hyvin ensimmäisen 2/3 ja sen jälkeen Taavi olisi halunnut vaihtaa suuntaa. Homma ratkeaa pysäyttämällä ja keskustelemalla.
Laukassa ei onnistunut ympyrät ollenkaan ja niiden jälkeen Taavi oli selvästi sitä mieltä, että riittää tältä päivältä. Ennenkuin se poistuisi kentältä kokonaan, katsoin parhaaksi laittaa ohjaimet riimuun (toiseen riimunnaru ja toiseen se länkköohja).
Taavi innostui moisesta siirrosta niin paljon, että reipastui silmissä. Kummallista. Nostin sitten vielä laukan ja se ampaisi pyörivään ja hyvään laukkaan, se pyöri jopa ympyröillä ja saatoin ratsastaa vaikka kuinka monta ympyrää putkeen. Mahtista!
Päätin sitten sohia muurahaispesään ja kokeilla vasenta laukkaa ajatuksella "jos ei nouse, niin sitten ei nouse". Kerkesin vaihtaa suunnan ja kulmassa kerkesin sanoa vain "la-" ja niin sitä jo mentiin vasenta laukkaa. :D Mikä lie mielenhäiriö Taaviin yhtäkkiä iski, mutta palkitsin ruunan jokatapauksessa lopettamalla tähän.

 

Tänään sitten oli vuorossa maastoilua. Taavi olikin portilla jo vastassa, kun kuuli minun tulevan. Harjailin sen ja laitoin varusteet. Ripustelin myös heijastimia siltä varalta, että tulee pimeää. Tosin tarkoitus oli keretä valoisalla kotiin, koska unohdin otsalampun akut kotiin..

Ollessani hakemassa varusteita tallituvasta kuulin, kuinka lumet tulivat alas katolta. Samalla muistin, että Taavi seisoo seinään sidottuna juuri siinä kohtaa. Ryntäsin katsomaan ja siellä se oli, edelleen narun päässä, toki peruuttaneena narun verran taaksepäin ja katseli vähän ihmeissään. Hetken päästä se oli jo normaali itsensä.
En voi olla miettimättä mitä olisi tapahtunut samassa tilanteessa Elmon kanssa.
Paikalla olisi ollut enää pelkkä riimu tai pahimmassa tapauksessa pelkkä rikkinäinen seinä. Ponia ei ihan varmasti. Ja se olisi jaksanut muistella tätä traagista tapahtumaa vielä seuraavanakin vuonna, vähintään se päivä olisi ollut jo pilalla. Kyllä sitä vaan osaa olla kiitollinen nykyään tuosta viilipytystä. :D
Auratulla tiellä otin ravia, alkuun madeltiin, mutta sitten jo löytyi ihan reipastakin ravia. Muuten vain käveltiin, koska auraamattomilla teillä oli paksu kerros painavaa nuoskalunta. Siinä oli ilmiselvästi ihan tarpeeksi Taaville tekemistä. Kotiinpäin otettiin vielä pätkä ravia ja vähän laukkaa. Taaville tuli lumihangessa nyhräämisestä oikein hiki.
Se saikin kuivatella loimien alla, kun tein ruuan iltaa varten valmiiksi ja laittelin tavarat paikoilleen. Ensin meinasin laittaa sille vielä yöksi villavuorisen sadeloimen, mutta se oli jo kuivunut niin hyvin, että päästin sen nakuna ulos.

 

Lenkin jälkeen ramaisee...

Hyi, jotain loimia!

Pikkuiset torkut tässä kuivatellessa.. Zzz..

Siivosin pihaton ja lisäsin sinne uusia olkia. Taavi tuli pitämään mulle seuraa ja rapsuttelin sitä vielä pitkän tovin ja juttelin sille niitä näitä. On se vaan ihana. :)

Huomenna onkin luvassa jotakin uutta ja jännää meille molemmille!