Olin jo unohtanut millaista se on..

Pitkästä aikaa tuli sellainen tunne, että oikeasti ratsastin. Sain tehdä puolipidätteitä, ottaa ohjasta, asettaa, käyttää pohjetta ja Taavi vastasi sekä reagoi hiljentämättä jokaisesta ohjasotteesta käyntiin ja muuttumalla aneemiseksi. Se teki jopa ravi-pysähdys-ravi-siirtymiä! Ja pienestä puolipidätteestä sen koko kroppa nousi monta senttiä! Siis Taavi, miettikää!
Lähestyimme hetkellisesti sitä kuuluisaa flow-tilaa ja minusta kaikki vain tuntui sujuvan niin helposti ilman vastalauseita. Taavi oli melko napakka ja hereillä kokoajan ja se jaksoi yrittää.

Vasen laukka ei ensin löytynyt, mutta hetken aikaa askarreltiin puolipidätteiden kanssa ja suoristelin molempien kroppaa, niin sitten saatiin kokonainen KIERROS vasenta laukkaa. Ja päässä Taavilla oli siis kokoajan pelkästään riimu.

Miten sitä ihmislapsi voi olla pienestä tyytyväinen. Ei mulla muuta, oli vain pakko tulla jakamaan tämä, koska Taavin kanssa tämä oli eka kerta kun me oltiin täysin samalla kartalla hetken aikaa.

 

 

 

"Tiedäthän sen tunteen, kun ratsastus tuntuu sujuvan kuin tanssi? Kun sen pienen hetken ajaksi kaikki muu unohtuu ja kun hevonen tuntuu todella lukevan ajatuksesi? Kun et kuule etkä näe mitä ympärilläsi tapahtuu, kun unohdat mieltäsi painavat työasiat ja yhtäkkiä huomaat ajan harpanneen puoli tuntia tai tunnin eteenpäin aivan huomaamatta? 
Sen hetken kun sinulle taas kuin tähtikirjaimin kirkastuu, minkä takia olet valinnut ratsastuksen omaksi, tärkeäksi lajiksesi. 

Niin juuri, näiden pienten hetkien takia"

Lainattu täältä