Kiirepäivitys loppuviikosta (ja aamutalleilun loppu taas)

Eipä ole blogia kerennyt päivittelemään, kokoajan on kiire johonkin. On kiire tallille, on kiire töihin, on kiire syömään ja sitten onkin jo kiire nukkumaan. Huoh.
Tämäkin on vähän pikaisesti kirjoiteltu, kun olen taas lähdössä tallille, kunhan saan syötyä ensin.

 

Keskiviikkona kävin Taavin kanssa iltasella maastossa, kun pääsinkin töistä jo vähän aikaisemmin. Olisin samalla ottanut kuvia siitä otsalampun valokeilasta, mutta juuri silloin satoi lunta. Käytiin aika lyhkäinen lenkki, mutta se sisälsi piiitkäään mäen ylöskiipeämisen ja lisäksi tallitien suoran laukkaamisen kolmeen kertaan. Se on aina yhtä hauskaa, kun Taavi lähtee käännöksen jälkeen tallillepäin niin lujaa.

Torstaina kävin aamusella tallilla ja se reissu taas sitten sinetöi päätökseni olla käymättä aamulla tallilla ilman pakkoa. Taavi on joka kerta yhtä epäileväinen, kun ryntään tallille aamusta. Taavi on kyllä ihan oikeassa, usein aamulla tallille raahautumisena tarkoittaa lähtemistä johonkin tai esim. kengitystä.
Taavi kyllä nosti päätään korvat hörössä, kun huusin sitä, mutta hetken mietittyään se päätti pitää matalaa profiilia. Se hiipi pää alhaalla Väinön taakse ja esitti, ettei ollut kuullutkaan koko huutoa. Kun sitten kävelin metrin päähän, se nosti päätään ja tuntui sanovan "ai sinä tulitkin, en huomannut ollenkaan". Heh. Ja siltikään se ei tullut luokse, katseli vain mietiskelevä ilme naamallaan.

Lopulta en jaksanut enää houkutella, enkä periaatteesta mene itsekään hakemaan. Menin sitten talliin, hain Taaville tarkoitetun pellavavellin ja juotin sen laumanjohtajalle Timille. Taavikin olisi tullut, mutten päästänyt sitä kipolle. Heti tämän jälkeen Taavi näytti niin surulliselta, että sydämeni itki verta.
Menin hetken päästä vielä kuvailemaan heppoja tarhaan. Camu seurasi minua leivän toivossa ja Timikin tuli moikkaamaan (toivoi tietysti uutta pellavavelliä!). Taavi katseli tilannetta Väinön mahan alta kurkkien, muka huomaamatta. Kun siirryin sen katseen ulottumattomiin, sen oli pakko siirtyä uuteen paikkaan. Pakkohan sitä on pitää silmällä, mitä ja kelle minä oikein teen tai annan. Ei se mustasukkainen ole. 

 

Taavia ihan vaan vähän ärsyttää, kun Camu saa rapsutuksia... ;)

Hetken päästä se tuli seisomaan metrin päähän korvat luimussa, sitä ärsytti, kun silittelin Camua. Sanoin sitten, että "voi ihan hyvin tulla, Camu kyllä väistää", sitten se lampsi omalle paikallaan rapsuteltavaksi ja ajoi Camun pois. Sitten me tehtiin sovinto. :) Ei sovi nää aamut meille kummallekaan.

Perjantaina kävin tallilla vain illalla harjaamassa Taavin, se tulikin taas heti portille vastaan ja lähti mielellään mukaan. Harjailin ja rapsuttelin sitä ja Taavi oli todella iloinen ja hyväntuulinen. Se on ollut muutaman päivän vähän hapan, en tiedä oliko se syönyt liikaa vai mikä ihme sitä riivasi. Nyt kuitenkin tilanne oli taas normalisoitunut.
Taavi kulki mukana, kun käytiin hakemassa heinää ja tehtiin muille hepposille puuroja jne. Sitten vietiin pojille pihattoon ruuat ja Taavikin jäi sinne syömään tyytyväisenä.