Uusi etappi saavutettu kaulanarun kanssa!

Pitkästä aikaa aamuratsastuksella, eilen Taavilla oli vapaa. Tällä viikolla menee töissä monena iltana sen verran myöhään, että on pakko mennä aamusta. Plääh.

Taavikin katsoi vähän epäuskoisena, kun menin. Se varmaan ajatteli, että ollaan lähdössä johonkin (yleesä vain silloin raahaudun aamusta tallilla ;)). Se tuli kuitenkin mukaan, mutta oli vähn tavallista kiukkuisempi. Ei kuitenkaan vaikuttanut kipeältä mistään, kukapa sitä nyt aamulla jaksaisi töihin lähteä.

Arvoin pitkään, että mitä tehtäisiin. Maastoon en jotenkin osaa lähteä, kun pitää olla tiettyyn aikaan takaisin, vaikka aikaa reilusti olisikin. Kentälläkään en oikein viitsisi jatkuvasti mennä. Päädyin kuitenkin siihen, että menen kaulanarun kanssa kentälle. Lampaankarva siis kyytiin, naru kaulalle ja menoksi!

Menin jo rappusilta kyytiin ja siinä matkalla kentälle tuli mieleen, että voisi käydä maastossa kävelemässä alkukäynnit. Epäilyksen siemen tosin alkoi samantien sisällä kasvaa ja mietin meneekö idea tappeluksi. Päätin kuitenkin kokeilla, voihan homman sitten jättää pienempää "osavoittoon" jos ei maastoon asti päästä.

Kentän kohdalla Taavi kiihdytti vauhtia ja oli menossa kentälle maastoon lähdön sijaan. Pyysin sen seis ja pyysin uudelleen vasemmalle, sain vastaukseksi eteenpäinvenkoilua. Uusi pysähdys, pyyntö vasemmalle ja hevonen lähtee hetken epäilyn jälkeen hipsimään eteenpäin. Taas seis ja syvään hengitys, vielä pyyntö vasemmalle ja tällä kertaa Taavi jo kääntyi hiukkasen vasempaan. Avut pois. Taavi palasi lähtöasetelmiin samantien..

Vähän aikaa me tällä tavalla veivattiin, kunnes mulla oli hevosen nenä kohti maastoon johtavaa tietä. Sitten palkkasin Taavin namilla ja pyysin eteenpäin, se koetti vielä kerran kääntyä kentän suuntaan, mutta alkoi sitten kuunnella ohjeita ja me päästiin maastoon! Ilman hermostumista, yhteisymmärryksessä me olimme matkalla maastoon kaulanarun kanssa.

Olin niin onnellinen tästä pienestäsuuresta edistysaskeleesta, että käytiin pihatien päässä kääntymässä ja sitten tultiin laukalla ja reippaalla ravilla koko pihatien pätkä kotiin. Ensin ajattelin, että vien Taavin vielä kentälle hetkeksi, mutta tulin järkiini; se oli ollut niin hyvä, ettei pidä enää rassata enempää. Käpsyteltiin pihalla vielä hetken aikaa ja sitten tulin alas selästä.

Laitoin heposille vielä paalin heinää ja olkia naposteltavaksi, kun säilöpaali alkoi olla syöty. Illalla varmasti saavat sitten uuden.