Oltiin tänään Taavin kanssa varmaan tunnin verran metsälenkillä. Tallin
vahtikoira Marinakin lähti pitkästä aikaa meidän mukaan. Se syksyllä
pelästyi sitä ampias-episodia, eikä ole sen koommin mukaan lähtenyt. Nyt se on ilmeisesti jo varma, ettei ampiaisia ole. :D
Kun menin hakemaan Taavia, sitä ei näkynyt missään. Kamu oli syömässä, Mauno otti aurinkoa ja loput olivat varmaankin pihaton takana tai pihatossa. Ensin niistä ilmestyi Timi kuikkimaan mitä tapahtuu, sitten Väinö tuli katsomaan. Ottaessani kuvia Väinöstä, kutsuin sitä nimeltä houkutellakseni korvia pystyyn ja samantien pihatolta ilmestyi hyvin reippaasti kohti kävelevä Taavi korvat hörössä. Se tuli heti iloisesti tervehtimään ja lähti mielellään mukaan samalla muille luimien. Ei se yhtään mustasukkainen ole omistaan... :)
Kun menin hakemaan Taavia, sitä ei näkynyt missään. Kamu oli syömässä, Mauno otti aurinkoa ja loput olivat varmaankin pihaton takana tai pihatossa. Ensin niistä ilmestyi Timi kuikkimaan mitä tapahtuu, sitten Väinö tuli katsomaan. Ottaessani kuvia Väinöstä, kutsuin sitä nimeltä houkutellakseni korvia pystyyn ja samantien pihatolta ilmestyi hyvin reippaasti kohti kävelevä Taavi korvat hörössä. Se tuli heti iloisesti tervehtimään ja lähti mielellään mukaan samalla muille luimien. Ei se yhtään mustasukkainen ole omistaan... :)
Taavi sai juoda taas ämpärillisen lämmintä vettä, jossa oli reilu desi
kauraleseitä. Sitten pikainen harjaus, kun heppa on niin puhdas ja
varusteet kyytiin. vähän siedätin sitä satulaan ja sen heiluttamiseen
selässä. Se on aina ollut suuri vihankohde jos satulaa hytkyttää selässä
tai vaihtaa sen paikkaa. Muutama leipäpalkkio samaan aikaan huojutuksen
kanssa ja sen jälkeen Taavi kääntyi korvat hörössä odottamaan herkkua
heti, kun satula vähänkin liikahti. Ahneen hevosen kanssa on helppo
toimia!
Maastolenkki kuvin:
Maastolenkki kuvin:
Lenkillä Taavi teki kaksi kakkaa, joista toinen oli sellainen muutaman pipanan kasa. Tämä ongelmahan hävisi viime vuonna, kun annoin sille psylliumkuurin. Täytyykin nyt vähän seurata ja syöttää tarvittaessa psylliumin siemeniä kuuri sille. Se on ehkä ollut vähän tavallista herkempi mahastaan.
Lenkin jälkeen juotin vielä vähän lämmintä vettä, jonka Taavi tosin kaatoi suurimmaksi osaksi maahan ja söi pohjalta herkut pelkästään. Tehtiin vielä vähän temppuja, kun oli selvästi siihen sopiva mielentila ja innostus. Sitten Taavi pääsikin takaisin ulos. Siivoilin vielä pihattoa ja pistin uutta olkea, oljetkin pysyy nyt mukavan kuohkeana, kun kosteus on poissa. Ja patja on pysynyt kokoajan kimmoisana ja pehmeänä eikä ole jäässä ollenkaan.
Taavi on niin ihana! Se suorastaan kuuluu (myös) noihin maisemiin, sinisine silmineen. :) Odotan innolla, että saatte hovikuvaajan houkuteltua matkaan, ja nähdään taas niitä ihania yhteiskuvia teistä, talvisissa maisemissa! Piti laittaa tuo "myös" tuohon aikaisempaan lauseeseen, kun Taavihan sopi myös niihin ruskan väreihin ja kedäisiin metsäkuviin. Kadehdittavan kuvauksellinen hevonen!
VastaaPoistaNäitä kuvia katsellessa ei voi olla haluamatta maastolenkille... Harvinaista sinänsä, kun moisia haluja ei täällä päin ole näkynyt ainakaan viimeiseen kahteen kuukauteen. :D Samoin kuin noita teidän kaulanarujuttuja lukiessa tuli heti hinku päästä harjoittelemaan Vienan kanssa, meillä onkin ollut komea puolen vuoden tauko niistä(kin) hommista sen kanssa...
Tämä ja Pauliinan blogi ovat sellaisia, joita lukiessa haaveilen aina, että minullakin olisi se yksi Oma Hevonen, täydellisellä (pihatto)tallipaikalla vieraalla, ja voisin keskittää 100% energiasta ja rahavaroista siihen yhteen. :D Hassuja haaveita, varsinkin kun sen yhden hevosen (ja yhden pienen ponin) omistajana haaveilin jatkuvasti, että olisi toinenkin hevonen. Tosin se oli sitä aikaa, kun haaveilin myös maastoseurasta, joka osoittautui ihan tyhjäksi haaveeksi. :-D
Kiitos ihanasta blogista!
Oi kiitos sinulle ihanista sanoista! :) On se ratsastus- ja maastoiluinto ollut täälläkin hukassa, kun oli niin märkää ja kuraista, yök. Nyt olen yllättänyt itseni hevosen selästä jo monta kertaa tällä viikolla.
PoistaToiveesi on muuten toteutumassa; Hovikuvaajan kanssa on huomiselle sovittu treffit! ;) Puut ovat niin kauniissa kuurassa, että pakko saada ikuistettua ja eipä meistä ole pitkään aikaan kuvia otettukaan. Tässä nyt kuumeisesti jo mietitään, että mitä laitetaan päälle. Aina yhtä vaikeaa.. :D
Mitä haaveiluun tulee; itse sitä taas niin haaveilee siitä, että saisi Taavin omaan pihaan ja pihattoon. Ja seuraksi jonkun toisen hevosen. Mutta kun sitä ei ole, niin tämä on parasta mitä voin saada, ei moittimista meillä kummallakaan. Melko lyhyt matka ja hyvä hoito, ihana pikkupihatto ja paljon tilaa, hyvä kenttä ja mukavat omistajat paikalla.
Tuntuu olevan vaarallista ottaa hevoset omaan pihaan, koska jos tilaa on, niin lauma kasvaa. :D Itse olen ajatellut sitä, että miten sitä jaksaisi paapoa kahta (saati useampaa) samalla tavalla, kun yhtä nyt. Kuolisin varmasti huoleen, stressiin ja hössötykseen. ;)