Tallille
mennessä tallinomistaja antoi raportin Taavin voinnista ja päivän
puuhista. Se oli ollut tavallista väsyneempi, kävellyt jäykästi
varsinkin takapäästä ja makaillut paalilla, mutta noussut kyllä ylös
pyynnöstä. Se oli kuitenkin kakkinut ja syönyt normaalisti. Se oli myös
koittanut päästä loimistaan eroon ja nyppinyt helmoja. Ärsyttävät
loimet! :D
Otettiin Taavi sitten talliin ja syynäiltiin se läpi. Ei mitään kummallista.. Mahakin oli taas pehmeämpi ja se toimi normaalisti, suolistoäänetkin normaalit. Lämpö oli normalisoitunut (37,4). Taavi ei myöskään aristellut kavioiden koputteluja eikä jalkojen taivuttelua.
Juotin sille taas kauralesevettä ämpärillisen ja laitoin sille silan selkään ajatuksena ohjasajaen katsella liikkumista.
Ohjasajossa taivuttelin ensin molempiin suuntiin ja ajoin suoraan takaa nähdäkseni takasten liikkeen. Taavi toimi hyvin ja liikkui reippaasti. Ravissakin tilanne vaikutti suoralla ihan normaalilta. Siirryin sitten pikkuhiljaa sivulle ja pyysin Taavin ympyrälle. Siinäkin ravi näytti hyvälle, paljon paremmalle, kun syksyn mutakelien aikaan! Ja Taavi pysyi ympyrällä ja ravasi kiltisti, olin ihan hämmästynyt! Yleensä, kun olen siirtynyt keskelle, niin hommasta ei tule mitään, Taavi pysähtelee, hidastelee ja vastustelee, tulee keskelle jne. Nyt kaikki toimi. Lopetettiin koko homma, kun se sujui niin hienosti ja "ajoin" Taavin pihalle, käpsyteltiin siellä ympäriinsä vielä jonkin aikaa ja sitten riisuin valjaat pois.
Otettiin Taavi sitten talliin ja syynäiltiin se läpi. Ei mitään kummallista.. Mahakin oli taas pehmeämpi ja se toimi normaalisti, suolistoäänetkin normaalit. Lämpö oli normalisoitunut (37,4). Taavi ei myöskään aristellut kavioiden koputteluja eikä jalkojen taivuttelua.
Juotin sille taas kauralesevettä ämpärillisen ja laitoin sille silan selkään ajatuksena ohjasajaen katsella liikkumista.
Ohjasajossa taivuttelin ensin molempiin suuntiin ja ajoin suoraan takaa nähdäkseni takasten liikkeen. Taavi toimi hyvin ja liikkui reippaasti. Ravissakin tilanne vaikutti suoralla ihan normaalilta. Siirryin sitten pikkuhiljaa sivulle ja pyysin Taavin ympyrälle. Siinäkin ravi näytti hyvälle, paljon paremmalle, kun syksyn mutakelien aikaan! Ja Taavi pysyi ympyrällä ja ravasi kiltisti, olin ihan hämmästynyt! Yleensä, kun olen siirtynyt keskelle, niin hommasta ei tule mitään, Taavi pysähtelee, hidastelee ja vastustelee, tulee keskelle jne. Nyt kaikki toimi. Lopetettiin koko homma, kun se sujui niin hienosti ja "ajoin" Taavin pihalle, käpsyteltiin siellä ympäriinsä vielä jonkin aikaa ja sitten riisuin valjaat pois.
Taavi
piristyi ja oli ihan oma itsensä taas. Meinasin ensin laittaa sille
ohuen loimen, mutta vastustelun määrästä päättelin, että parempi olla
ilman. Eihän nyt ole kylmäkään enää. Taavi sai vielä pienen juotavan
vellin (kourallinen Greenlinea ja kourallinen pellavaa) johon sekoitin
psyllium-jauheen. Pitäisi käydä ostamassa niitä siemeniä, ne menee alas
sellaisenaan ja on paljon tehokkaampia ja helpompia. Agrimarket ei vaan
ollut tänään auki, joten en saanut niitä mistään.
Syömisen jälkeen vein Taavin takaisin ulos ja tarkistin samalla pihaton, pöyhin vähän olkia jne. Ihan pirteän oloinen Taavi ainakin nyt oli, joten ehkä uskaltaa vähän huokaista helpotuksesta. Ei sillä ainakaan mitään hengenhätää ole. Jalkojen jäykkyys selittyy tarhan pohjalla, se on etuosasta jäätynyt koppuraksi ja hevoset pääosin viettävätkin aikaa takaosassa. Lisäksi Taavi on varmaan ollut vähän laiskan löysä eikä jaksa nostella kinttujaan. Lepuuttelu vähän ihmetyttää, kun se ei sen tapaista, mutta voisiko se johtua siitä jos se ollut tavallista väsyneempi? Tai mahasta? Hevoset makailevat muutenkin paalilla, joten siinä ei sinällään ole mitään epänormaalia, varsinkin kun Taavi on noussut ylös käskystä.
Itse veikkaan edelleen, että maha on reistaillut syy voi olla juomattomuus, kylmyys, liikkumattomuus, ylensyönti tai jotain ihan muuta. Ja nuutuneisuus voi olla peruja mahavaivoista. Ei tässä auta kun seurailla.. :)
Syömisen jälkeen vein Taavin takaisin ulos ja tarkistin samalla pihaton, pöyhin vähän olkia jne. Ihan pirteän oloinen Taavi ainakin nyt oli, joten ehkä uskaltaa vähän huokaista helpotuksesta. Ei sillä ainakaan mitään hengenhätää ole. Jalkojen jäykkyys selittyy tarhan pohjalla, se on etuosasta jäätynyt koppuraksi ja hevoset pääosin viettävätkin aikaa takaosassa. Lisäksi Taavi on varmaan ollut vähän laiskan löysä eikä jaksa nostella kinttujaan. Lepuuttelu vähän ihmetyttää, kun se ei sen tapaista, mutta voisiko se johtua siitä jos se ollut tavallista väsyneempi? Tai mahasta? Hevoset makailevat muutenkin paalilla, joten siinä ei sinällään ole mitään epänormaalia, varsinkin kun Taavi on noussut ylös käskystä.
Itse veikkaan edelleen, että maha on reistaillut syy voi olla juomattomuus, kylmyys, liikkumattomuus, ylensyönti tai jotain ihan muuta. Ja nuutuneisuus voi olla peruja mahavaivoista. Ei tässä auta kun seurailla.. :)
 |
| Vatsan muoto tänään. Taavilla on pakkomielle heinäkärryyn, jos se on sopivan matkan päässä, se alkaa nojailla siihen. Se tekee samaa esim. autoille.. Ja juu, ei ole turvallista. |
Toivottavasti Taavin tilanne normalisoituu. Vatsavaivat on niin kamalia.
VastaaPoistaMeidän Nette tekee tuota nojailua myös. Aina kun menen kottikärryjen kanssa tarhaa siivoamaan, se pakittaa kiinni kottareihin ja joskus se on jopa nostanut takajalan kottareihin. Outo tapa!
Kiitos! Samaa toivon minäkin!
PoistaMikähän ihme tuossa touhussa oikein on ideana? Taavi tekee sitä aina ja myös nostelee takasiaan kyytiin. En ymmärrä yhtään. :D
Kiva juttu että tuntuu Taavin olo helpottaneen. Pysähdyin oikein miettimään kun seuraan blogiasi ja usein kerrot juuri Taavin olotiloista jotenkin niin kuvaavan hyvin tai ainakin varmasti meidän joilla on hevonen/hevosia pystymme ajattelemaan mitä tarkoitat kun kerrot Taavin ilmeistä, eleistä yms. tekemisistä tai tekemättömistä. Samoin mietin että olet oppinut varmasti paljon Taavin kanssa tunnustelemaan sen olotiloja kun juuri nuo vatsavaivat ovatkin aika kinkkisiä kun ne saattavat jäädä huomaamatta ja luimistelu ja muuten happamuus menee helposti vaan niihin "pahoihin" päiviin liiankin helpolla. Jotenkin juuri meidän ihmisten tulisi enemmän miettiä kysymystä , miksi hevoseni on tietynlaisella tuulella, voiko se johtua jotakin kivusta. Blogistasi tulee kyllä ilmi hyvin se että tunnet jo aika hienosti hevosesi käytöksestä sen ongelmatkin vaikka varmasti usein jää isojakin kysymysmerkkejä. Silti on hienoa että jäät miettimään ja menet Taavin ehdoilla ja sen voinnin mukaan. Se varmasti kantaa hedelmää ja parantaa teidän suhdettanne entisestään kun hevonen voi tavallaan rohkeasti näyttää kipunsa sinulle eikä saa siitä vain murahdusta tai jopa rangaistusta palkaskeen. Tämmösiä mietteitä taas täällä :)
VastaaPoistaIhanaa, kiitos kommentistasi! :) Tähän on kyllä pyritty, että Taavi saa näyttää selkeästi milloin se on kipeä ja toisaalta silloin tilanne ei usein pääse kehittymään niin pahaksi. Toisaalta tällainen tarkkailu on myös kirous, välillä sitä on varmasti liiankin vainoharhainen.
PoistaElmo oli hyvin erilainen, se ei näyttänyt liiemmin tunteitaan tai olotilojaan, kuin vasta äärimmäisessä hädässä. Taavin kanssa olen tosiaan oppinut seuraamaan sen ilmeitä ja eleitä. Juuri tänään tallinomistajan kanssa puhuttiin, että omastaan usein huomaa, milloin kaikki ei ole kohdallaan jos siihen ajatuksella joka päivä keskittyy.
Siinä olet aivan oikeassa, että usein happamuus ja luimistelu laitetaan "kusipäisyyden" tai "pomottamisen" piikkiin, vaikka syynä saattaa olla ja usein onkin kipu. Varsinkin jo käytös alkaa yllättäin.