Perjantaiyllätys vaihteeksi..

Perjantaina menin tallille iltapäivästä ja laittelin ensin puuron turpoamaan ja sekoitin ämpäriin lämmintä vettä.  Menin hakemaan Taavia tarhasta ja hevosia laskiessa alkoi stressitaso nousemaan.. Taavia ei näkynyt missään.. Suuntasin pihaton suuntaan ja sieltähän Taavi löytyi hölmistynyt ilme naamallaan. Pihaton olkipedillä näkyi selvästi kaksi painaumaa eli Taavi oli makoillut. Se oli vähän vaisu, mutta kuitenkin ihan hyväntuulinen.

Vein sen tallin edustalle tarkempaan syyniin. Jalat oli ehjät, hevonen ei ollut hikoillut, se ei ollut vihainen tai muutenkaan erityisen kipeänoloinen. Maha tosin näytti omaan silmääni oudolle ja turvonneelle, mutta suolistoääniä kuului kuitenkin. Mittasin lämmön useamman kerran ja mittari näytti jokaisella kerralla samaa, Taavilla oli alilämpöä, 36,2-36,5. Onneksi olin edellisenä päivänä mitannut samalla mittarilla, joten tiesin sen näyttävän oikein (eilen 37,5). 

 

Maha oli minusta jotenkin kummallisen mallinen, olenko ainoa? Nälkäkuopat olivat myös pinkeät.

Päätin kuitenkin, että käydään kentällä vähän kaulanarun kanssa liikkumassa, koska tilanne ei vaikuttanut kovin akuutilta ja Taavi oli ihan ok. Liikunta kuitenkin auttaa suolta toimimaan, kun maha ainakin näytti turvonneelta. Taavi jaksoi ihan hyvin ja oli pirteä, joten uskalsin ratsastella melko normaalisti. Vähän sillä oli tarvetta vängätä käännöksissä edellistä kertaa enemmän ja jouduttiin välillä keskustelemaan asiasta vähän kauemmin. Nyt otettiin vähän ravia ja laukkaakin välillä oli ohjaus hukassa, mutta pysähdys toimii aina. ;) Ohjauksen kanssa on vaan oltava systemaattinen ja pysäytettävä heti jos kääntyminen ei onnistu. Sitten käännytään paikallaan ja jatketaan heti siinä askellajissa joka oli ennen pysähdystä.

Saatiin oikein yleisöä kentän laidalle :D

Liikutuksen jälkeen mittasin lämmön uudelleen ja se oli edelleen alhainen. Laitoin Taaville toppaloimen ja hetken pähkäiltyäni laitoin päälle vielä 70g sadeloimen. Vaikka loimien pukeminen olikin taas kiukun paikka, niin sen jälkeen Taavi nuokkui harjauspaikalla loimien alla. Menin tekemään sille ylimääräisen puuron, johon laitoin lantaa löystyttäviä aineksia (öljyä, omenaviinietikkaa ja suolen toimintaan pellavaa, fenkolia ja greenlinea). Sillä aikaa Taavi oli tehnyt pihalle kakan ja oli piristynyt tosi paljon! Se söi ruuan hyvällä ruokahalulla ja heinäkärrystäkin se imuroi irralliset kuivaheinät. Sen jälkeen se tallusteli tyytyväisenä tarhaan loimiin käärittynä. Loimien alla ainakin tuntui lämpimältä.

Tallinomistaja lupasi vielä seurailla Taavia pihalla, mitään kummallista ei ole ollut, koska mitään ei ole kuulunut. Huh!

Äkkiseltään google antoi "hevosen alilämpö"-hakusanalla vaihtoehdoiksi jonkin sortin kuumetaudin/viruksen (tuskin?), shokin (no ei varmaan..) ja ähkyn. Ähkyn, lievän sellaisen, puoleen lopulta käännyin, päivällä Taavi oli kuulemma viettänyt paljon aikaa paalilla ja edellisenä päivänä se oli joutunut poikkeuksellisesti olemaan ilman vettä ja hörppi jääkylmää vettä päivällä (illalla olivat juoneet paljon lämmintä vettä). Ehkäpä siinä on syy yhdistettynä kylmään pakkassäähän, viime yö oli kylmin täällä. Lisäksi olo selvästi helpottui, kun Taavi sai kakattua.

Lähden pian katsomaan kuinka siellä on pärjätty ja vapauttamaan Taavin loimista jos kaikki ok. Voi olla aika lämmin kun pakkanen on laskenut kymmeneen asteeseen. :)