sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jippii, pakkasta!!


Ihanaa, kun viimein tuli pakkasta! Tänään pidettiinkin siistiytymispäivä, raavittiin kurat pois, pestiin haarovälit jne. Päästiin jopa lenkille kaiken päälle, vieläpä valoisalla. Aivan luksusta!

Viikko on mennyt enemmän tai vähemmän kiireisesti. Alkuviikosta odottelin kengittäjää ja kauhistelin mutaista Taavia, jolle loimet eivät kelvanneet. Eikä niistä kyllä hyötyä juuri olekaan, koska mahan ja jalat saa silti aivan rapaiseksi.
Torstaina kengittäjä ilmoitti tulevansa laittamaan irtokengän paikalleen. Päivä sai kuitenkin mielenkiintoisen käänteen, kun työpäivän päättyessä sain äidiltä viestin. Hän oli vatsakipuisena saanut lääkäriltä lähetteen sairaalalle ja oli kyytiä vaille. Ajoin suoraan töistä hakemaan äidin ja lähdettiin sairaalalle, siellä äiti pääsi heti yhteen huoneeseen maate ja istuskelin seurana reilun tunnin verran. Sitten selvisi, että edessä on umpilisäkkeen poisto. Kun alkoivat valmistella äitiä leikkausta varten, minä liukenin paikalta hakemaan äitin koiran Mihkun meille yökylään. Samalla kokoajan puhelinta tarkkaillen, onneksi kengittäjä oli ilmoittanut tulevansa vasta iltasella.

Kerkesin jopa syödä välissä ja sitten lähdin tallille kengittäjää odottamaan. Koetin saada mutajalkoja edes vähän putsattua. Kun kengittäjä tuli, hän nauroi Taaville ja sen märälle mutakuorrutukselle. Sanoinkin, että tässä on se syy, miksi Taavi on liikkunut niin vähän. Sitä ei vaan saa puhtaaksi. :D Kenkä saatiin kiinni ja Taavi sai iltaruuan.




Perjantaina kävin hakemassa töiden jälkeen äiteen kotiin, mutta Mihku jäi meille vielä yhdeksi yöksi. Illemmalle sain tallilta soiton, että heillä on puolestaan sairastapaus ja lupasin huolehtia hevoset sisälle. K:n kanssa suunnattiin sitten tallille ja siivoilin pikaiseen karsinat, K laittoi kuppeihin puurot ja vaihtoi vedet. Heinät vielä ja sitten hepat pääsi kujaa pitkin omiin koppeihinsa. Sitten ruokittiin kani ja marsu, sen jälkeen pihattolaiset ja viimeiseksi vuohet sekä minipossu Wagner. Huhhuh! :)
Taaville laitoin päälle joululahjaksi sille ostamani fleeceloimen, jossa kosteutta siirtävä alapuoli ja Horsewaren ohuen sadetoppaloimen, koska yöllä piti alkaa pakastaa. Ajattelin, että yltäpäältä mutainen ja märkä karva ei jäätyessään paljon lämmitä.

Lauantaina sitten tilanne alkoi viimein normalisoitumaan, kun Mihku palasi kotiin ja talliporukan puolellakin oli kaikki ok. Käytiin iltasella tallilla vain ruokkimassa ja riisuin loimet pois. Pyöröpaali oli taas kokonaan syöty, joten tehtiin pojille illalla syöntiä hidastamaan heinä-olki-coctail. ;) Taavia asia ärsytti suunnattomasti, kun pöyhin heinät ja oljet sekaisin. Hyvin oli kuitenkin hepoille kelvannut, oljetkin oli päivän aikana napsittu.

Tänään sitten viimeinkin päästiin puhdistushommiin. Tekemistä riittikin. Taavi sai eteensä vähän heinää ja puuroa välipalaksi ja aloitin putsausurakan hännästä. Se oli jäätynyt ja rastoittunut hirveäksi klimpiksi.




Ämpäriin kuumaa vettä, häntä sinne ja huljuttelua. Tadaa, häntä oli sulanut, leikkasin siitä vielä reilusti poiskin. Vuohiskarvoille annoin myös lämmintä vettä, niitä ei muuten saanut auki. Loput kurat lähtivät sitkeällä harjaamisella ja Taavi alkoi muistuttaa pikkuhiljaa ihan hevosta. Se arasteli kuitenkin haarovälin harjaamista ja syykin selvisi; tuppi oli ihan täynnä sitä mustaa köhnää ja seassa oli ikävästi raapivia roskiakin, joten putsasin sitten senkin taas.



 
Urakan päätteeksi varustin Taavin lenkkiä varten, satula aiheutti pientä yrmyilyä, mutta muuten lenkille lähtöön suhtauduttiin ihan hyvillä mielin.
Käytiin heittämässä aika lyhyt lenkki metsässä ja teillä. Taavi pysähteli syömään männynoksia aina välillä. Melkoisen hassunnäköistä touhua, kun se kurkotteli oksia korkealta. Taavi oli lähes koko lenkin pirteä (kotipihasta lähtiessä piti tahmailla, kun mulla ei ollut edes raippaa) ja käveli todella reippaasti varsinkin loppulenkin kotiinpäin. 


Välipalaa




Pojat saivat samanlaisen heinä-olki-coctailin tuhottavaksi ja sen lisäksi tietenkin iltapuurot. Huomenna en varmaan kerkeä tallille, kun olen niin myöhään töissä. Laitoinkin taavin iltapuuron ainekset valmiiksi kuppiin, niin ne ovat sitten tallintekijälle valmiina.
Omatkin tallivaatteet joutivat tänään pesulle, kun niillä on jotakin toivoa pysyä puhtaana edes hetken, jesjes!

11 kommenttia:

  1. Onneksi muillakin pihattoasukeilla on ollut tuon näköinen häntä eikä pelkästään vain meillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, meidän tallilla tosin talliasukeilla oli myös samanlainen. :D Koskaan aiemmin en itse ole tähän törmännyt, mutta tänä syksynä tämä oli jo toinen kerta.

      Poista
  2. Huh tuota häntää. Vaikka ei hevosen tarvitse asua edes pihatossa saadakseen sen tuollaiseen kuntoon. Meillä tuntuu noilla tallissa asuvillakin menemään hännät alaosta tuon näköiseksi. Oon niin riemuissani ollut tästä pakkasesta, saisi viedä loimet pestäviksi ja putsata hevoset ja muut varusteet viimeinkin! :) tosin jotkut ovat sitä mieltä, että tämä talvi kestää vain viikon, mutta toivotaan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuo häntä painaakin tosi paljon, ei ole varmasti mukava kantajallekaan.

      Täällä on peukut pystyssä, että kestäisi pakkaset kauemmin! Mikä ihana helpotus viimeinkin. Saa tosiaan siistittyä koko hevosen ja kerkeää ehkä ratsastaakin edes joskus. :)

      Poista
  3. Nauratti tuo häntäkuva, kun just itsekin olin napannut samanlaisen. Hauskoja "taideteoksia"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo. :) Kivasti helisevät kävellessä ja yksi tallin hevosista nosteli takajalkoja hirveän korkealle, kun sitä ärsytti jalkoihin kolisevat mutapaakut.

      Poista
  4. Mä en voi muuta kuin olla tyytyväinen että meidän pihattolaisilla ei ole tuollaisia häntiä! Aikas moinen kurahuisku, huh ja on siinä hommaa puhdistaa moista! Täällä on tuo hiekkamaa ja ei ole kun ihan paikotellen pieniä kohtia jotka on pehmeetä liejua. Kyllä pakkaset oli silti odotettua täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Tuo on aivan järkyttävä tosiaan märkänäkin, saatika jäätyessään. Ja puhdistamisen kanssa olen suosiolla odotellut näitä pakkasia, kun ei siitä sulan maan aikaan ole hyötyä kun hetkeksi. Melko turhauttavaa on kyllä tälläisen mutamonsterin kanssa. Se tarvisi joka päivä suihkun... Meillä tarhan etuosa on mutainen, kyllä sitä hiekkapohjaa on haaveiltu tänäsyksynä ja -talvena. :p

      Poista
  5. Oijoi, on sulla kyllä herran puhtaanapitämisen kanssa tekemistä :)

    Ja ehkä vähän toistan itseäni, mutta on vaan niin ihanan näköistä maastokuvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä.... en olekaan aikaisemmin tutustunut tälläiseen tälläiseen virtahevon sukulaiseen, joka nukkuukin mutaliejussa.... :D on kyllä oikeesti ratsastukset jääneet, kun hevonen tarvisi vesipesun aina ennen lenkkiä. Siksi olenkin rukoillut pakkasia joka ilta. ;)

      Maastot ovat kyllä kivoja minustakin ja parasta on se, että maastopolut ovat riittävän lähellä. Taavinkin kanssa jaksaa kävellä sinne asti ja lenkeistä ei tule järisyttävän pitkiä, jotka Taavin vauhdeilla kestäisivät ihan liian kauan.

      Poista
  6. Onpa Taavi muuttanut väriä viime näkemältä! Yleensä tottunu näkemään vartalon harmaana ja pään ruskeena, mutta nythän se on yltäpäältä yksvärinen! :-D

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.